Näen kovin eri tavalla tilanteen. Koen ja näen asian niin, että määräaikaiset sopimukset ovat osaltaan ruokkimassa tätä kriisiä, koska se aiheuttaa kerrannaisvaikutuksia. Ajatellaan asia vaikka nyt sitten räikeän esimerkin kautta: kun sopimus on määräaikainen, joutuu myyntiyhtiö ostamaan tälle tällä hetkellä tuskaisen isolla hinnalla turvaa johdannnaismarkkinoiden kautta, mutta mikäli valtaosa sopimuksista olisi SPOT-hintaan sidottu, ei tällaiseen olisi tarvetta.
Sitten toinen aspekti on se, että mitä lähemmäksi kuljetaan tarjonnan teoreettista ylärajaa, sitä eksponentiaalisemmat hinnannousut. Näin ollen esimerkiksi 5% kysynnän joustolla tulisi varmasti olemaan erittäin merkittävä, positiivinen muutos, hintoihin.
Jos yksilölle ei anneta insentiiviä, ei yksilö tee asialle mitään. Sitten on toki Matti Meikäläisen ulkopuolella niitäkin, jotka ymmärtävät tilanteen ja ymmärtävät myös yhteisen hyvän. Mutta Mattiin tämä sääntö ei päde.