Noita on sovellettu tilanteessa, jossa kysyntä sakkaa fyysisistä tai psyykkisistä syistä (ihmiset joutuvat eristyksiin, ovat peloissaan, sopimuksiin ei luoteta, pankkien taseissa on liikaa roskalainoja, jotka uhkaavat painaa oman pääoman pakkasella). Heitetään siis bensaa jäätymässä olevaan syöveriin, mikä voi auttaa sulanpidossa.
Sähkön hintakriisi on aivan päinvastainen tapaus, eli tuotanto on kriisiytynyt kysyntään nähden, sähkön hinnat pomppaavat kuin pahimman inflaation syövereissä. Jos nyt sitten tuohon osoitetaan velkarahoitusta, tilanne on kuin heitettäisiin bensaa alkavaan tulipaloon, kun pitäisi keskittyä tuon tulipalon sammuttamiseen ja palomuurien ja paloesteiden pystyttämiseen tulen hillitsemiseksi. Tuo on pässinpäinen idea ja voi aiheuttaa pahan kriisin tai suoranaisen katastrofin. Sen sijaan energiayhtiöiden windfall-voittojen verottaminen on perusteltua, jos yhtiöt eivät ymmärrä investoida voittojaan energiateknologiaan, jolla pyritään estämään nykyisen tilanteen toistuminen. Sopiva kohde noiden verojen käyttöön on silloin valtion koronasta, finanssikriisistä ja riehuvasta sodasta aiheutuneiden velkojen lyhentäminen.