Alex Imasin kokeellinen tutkimus osoittaa, että ihmisen tekemä työ nauttii niukkuuspreemiota: identtisen tuotteen maksuhalukkuus kaksinkertaistui pelkästä inhimillisyydestä, mutta preemio suli, kun tekoäly oli osallisena tuotannossa. Kuluttajat eivät arvosta konetta samalla tavalla.
Samanaikaisesti Stanfordin tuore tutkimus mittasi 13 prosentin suhteellisen laskun 22–25-vuotiaiden työllisyydessä eniten tekoälylle altistuneissa ammateissa. Ruotsalainen rekisteritutkimus vahvisti saman ilmiön yritysten sisällä. Nuoret koodarit ovat ensimmäisenä iskussa.
Miksi? Koska ne rutiinitehtävät, joista nuori työntekijä perinteisesti oppii ammattinsa, ovat niitä tehtäviä, joita automaatio syö ensin. Kokeneen palkkapreemio maksetaan osittain sillä, että tikapuut, joita pitkin seuraajat nousisivat samaan asemaan, ovat katoamassa. Se voi olla jatkossa talouden pullonkaula. Koko fiskaalinen kestävyysyhtälö nojaa siihen, että tuleva sukupolvi on tuottava ja työllistynyt. Jos tekoäly kaventaa nuorten sisääntuloväylää, se syö samaa työvoimaa, jonka varaan julkisen talouden tasapaino on rakennettu.
OECD:n havainto on tässä valossa vapauttava: alle prosentti työntekijöistä tarvitsee koskaan edistynyttä teknistä tekoälyosaamista. Ongelma ei ole se, että kaikki pitäisi kouluttaa uudelleen datatieteen kursseille. Ongelma on se, että aloittelijan polku työelämään on tukkeutumassa. Oppisopimukset, harjoittelupaikat ja nuorten työllisyyden erillinen seuranta eivät ole sosiaalipolitiikkaa. Ne ovat infrastruktuuria, joka tuottaa ne asiantuntijat, joiden varaan koko kestävyysyhtälö lopulta rakentuu.
Lähde:
verkkolehti.com