Siinä on eri lamppujen spektrejä. Tungsten = volframi --> eli käytännössä hehkulamppu.
CRI-luku ei ole absoluuttinen mittari valon laadulle, vaan se kertoo kuinka hyvin valonlähde vastaa saman värilämpötilan vertailuvaloa. Siksi tavallinen hehkulamppu saa automaattisesti lähes CRI 100, koska sen spektri vastaa erittäin hyvin noin 2700 K mustan kappaleen säteilyä, jota käytetään vertailuna.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hehkulampun valo sisältäisi kaikkia värejä tasapuolisesti. 2700 K hehkulampun spektri on voimakkaasti puna- ja keltapainotteinen, ja sinistä valoa on hyvin vähän. Siksi siniset ja monet kylmät sävyt eivät näytä siinä yhtä luonnollisilta kuin neutraalimmassa valossa.
Esimerkiksi 4000 K CRI 90 LED voi käytännössä näyttää värit monipuolisemmin ja raikkaammin, koska sen spektrissä on enemmän kaikkia näkyvän valon aallonpituuksia, vaikka se ei täysin vastaisikaan omaa vertailuvaloaan. Tästä syystä pelkkä CRI-luku ei aina kerro, miltä värit oikeasti näyttävät.
Uudempi TM-30-18 -standardi kuvaa värintoistoa tarkemmin erottelemalla värien tarkkuuden (Rf) ja värikylläisyyden (Rg), jolloin valon todellinen laatu näkyy paremmin kuin pelkän CRI-luvun perusteella.
Valoja kun hifistelee kuntoon kotona tai muualle, niin tuo hollantilaisen fyysikon A. A. Kruithofin vuonna 1941 kehittämä käyrästö kuvaa värilämpötilan (K) ja valaistusvoimakkuuden (lux) välistä suhdetta sekä sitä, millainen yhdistelmä tuntuu ihmissilmälle miellyttävältä, luonnolliselta tai viihtyisältä. Eli vaikka 5500 Kelvinin päivänvalolamput vaativat paljon valotehoa ja kirkkaan valaistuksen, että näyttää mukavalta. Hehkulampun 2700K taas toimii tunnelmallisena hämäränä valaistuksena paremmin. 4000 Kelviniä taas toimii omasta mielestäni hyvin yleisvalaistukseen kun riittävän paljon valotehoa lampuissa. Paras tietekin olisi sellainen portaattomasti teholtaan ja värilämpötilalta säädettävä valaisu.
https://en.wikipedia.org/wiki/Kruithof_curve