Mitä datakeskusbuumi tekee kotitalouden sähkölaskulle?
Kävin läpi, mitä datakeskusten kasvu voisi tarkoittaa suomalaisen kotitalouden sähkölaskulle. Lyhyesti: vuonna 2030 kerrostaloasujalle noin 25–50 euroa vuodessa ja sähkölämmitteiselle omakotitalolle noin 300–550 euroa. Huonossa kehityksessä tai kuivana vesivuonna omakotitalon lisälasku on noin tuhat euroa. Tarkempi raportti laskelmineen on liitteenä.
Arvio: energiaosuus alv:n kanssa, normaali sää- ja vesivuosi
| 2030 | 2035, jos säätövoimaa rakennetaan riittävästi |
|---|
| Kerrostaloasunto, 2 000 kWh/v (lasku nyt n. 400 €/v) | +40 €/v (huono kehitys +95 €) | +35 €/v (huono kehitys +85 €) |
| Sähkölämmitteinen omakotitalo, 18 000 kWh/v (lasku nyt n. 2 600 €/v) | +415 €/v (huono kehitys +1 080 €) | +340 €/v (huono kehitys +970 €) |
Taustalla on arvio, että datakeskukset nostavat pörssisähkön keskihintaa Suomessa vuonna 2030 noin 25 % verrattuna tilanteeseen, jossa niiden kulutus pysyisi nykytasolla. Se on noin 1,5 snt/kWh ilman veroja, ja haarukka on 1–2 snt. Prosentti on hinnan muutos, ei datakeskusten osuus kulutuksesta. Vuonna 2035 ratkaisee, paljonko Suomeen ehditään rakentaa uutta säätövoimaa (huippuvoimaa pakkastunteja varten). Taulukon 2035-sarake olettaa, että sitä rakennetaan riittävästi, noin 1,7 GW. Sitä ei kuitenkaan ole näköpiirissä: vuoteen 2030 on tulossa vain satoja megawatteja. Jos säätövoimaa ehditään rakentaa vain 0,5–1 GW, nousu on noin 40–60 % (3–4 snt), ja sähkölämmitteisen omakotitalon lisälasku on noin 800–1 200 € vuodessa. Lasku kasvaa hintaa nopeammin, koska nousu keskittyy entistä enemmän pakkastunteihin, jolloin sähkölämmitys kuluttaa eniten. Jos sitä ei rakenneta lainkaan, nousu on noin 70–75 % ja lisälasku 1 600–2 000 €. Akut eivät korvaa säätövoimaa, koska tyynet pakkasjaksot kestävät päiviä.
Nyrkkisääntö omaan laskuun: jokainen sentti lisää pörssihinnan keskiarvoon (alv 0) tarkoittaa kerrostaloasunnolle noin 25 € ja sähkölämmitteiselle omakotitalolle noin 225 € vuodessa, ja enemmän, jos nousu osuu pakkastunteihin.
Miksi Suomi on altein?
Datakeskuksilla on Fingridin kanssa liittymäsopimuksia lähes 5 GW, kun Suomen huippukulutus on noin 15 GW. Fingridin uusin ennuste on datakeskuksille 9–18 TWh vuonna 2030. Jo rakenteilla olevat keskukset (Microsoft, atNorth, Nebius, DayOne ym.) nostavat datakeskusten kulutuksen noin viisinkertaiseksi vuoteen 2030 mennessä, noin 10 prosenttiin koko Suomen sähkönkulutuksesta. Uutisten megawatit kannattaa lukea varoen: niissä kerrotut tehot ovat usein kampusten kokonaislaajuuksia tai verkkojonoja. Laskin vain sen vaiheen, joka on oikeasti rakenteilla, eli Suomessa noin 1 015 MW, kun kampusten kokonaislaajuus on noin 2 700 MW. Samaan aikaan tuulivoiman rakentaminen on pudonnut noin 0,2 GW:iin tänä vuonna (1–2,4 GW vuodessa 2022–2025). Suomi on yksi hinta-alue, joten nousu näkyy koko maassa, ei vain datakeskuspaikkakunnilla.
Ruotsissa ja Norjassa datakeskukset kasvavat samaan aikaan, ja ne syövät samaa pohjoismaista ylijäämää. Pohjois-Ruotsin halpa sähkö on lisäksi loppumassa, kun Norrbottenin terästehtaat käynnistyvät, eikä uusia siirtoyhteyksiä Ruotsiin ole tulossa, koska Ruotsi pysäytti Aurora Line 2:n. Tuonti ei siis enää pidä Suomen hintaa alhaalla entiseen tapaan.
Miksi sähkölämmittäjä maksaa eniten?
Datakeskus kuluttaa tasaisesti myös tyyninä pakkaspäivinä, jolloin tuulivoima ei tuota ja Suomi tuo jo nyt sähköä naapureista (Fingridin mukaan tulevana talvena noin 3,2 GW pahimpina tunteina). Hinta nousee eniten talvella, jolloin sähkölämmitys kuluttaa eniten.
Viime talvi näytti, miltä tämä näyttää. Tammi–helmikuussa oli kova pakkanen ja kuukauden tyyni jakso, ja pörssisähkön keskihinta oli 117 ja 137 €/MWh, kun vuotta aiemmin se oli noin 50. Laskin, mitä samassa talvessa olisi tapahtunut, jos Suomessa olisi ollut 1–3 GW datakeskuksia ilman uutta tuotantoa. Pörssisähköllä lämmittävä omakotitalo olisi maksanut kahdessa kuukaudessa noin 80–170 € enemmän (1 GW) tai 250–630 € enemmän (3 GW). Vuosikeskiarvo piilottaa tämän: suurin riski on kylmien ja tyynien talviviikkojen hinta. Viime vuosina yli 20 snt/kWh:n tunteja on ollut noin 180 vuodessa, ja ne osuvat lähes kaikki pakkasjaksoille. Datakeskusten myötä niitä olisi omien laskelmieni ja Nordean mukaan noin 250–550, vaikka uutta tuulivoimaa rakennettaisiin puolet niiden kulutuksesta.
"Mutta datakeskukset tuovat oman sähkönsä"
Vähemmän kuin uutisista voisi päätellä. Googlen sopimukset 2018–2019 ja Amazonin sopimus 2025 käynnistivät Suomessa uutta tuulivoimaa. Googlen viime vuosien tuulisopimukset ja syyskuun paketti koskevat kuitenkin jo rakennettuja puistoja ja olemassa olevaa Loviisan ydinvoimaa, eivätkä ne lisää tuotantoa. Vuoteen 2030 mennessä tiedossa oleva datakeskusten uusi tuotanto kattaa vain noin 15 % niiden kulutuksen kasvusta. Lisäksi tuulisopimus kattaa vuoden energian, ei tyyniä pakkastunteja. AFRYn valtioneuvostolle tekemässä selvityksessä datakeskusten kasvu 1,2 GW:sta 2,5 GW:iin nostaa keskihintaa yli 10 %, vaikka uusi tuulivoima kattaisi niiden koko vuosikulutuksen. Erikoista kyllä, saman valtion tiekartan liite väittää, ettei hinta nouse, koska sopimukset lisäävät tuotantoa.
Mitä asialle voi tehdä?
Tärkeintä on, ettei datakeskusten kulutus kasva nopeammin kuin uusi tuotanto. Jos liittymistä verkkoon tahdistetaan tai datakeskukset velvoitetaan rakennuttamaan uutta tuotantoa koko kulutuksensa verran, sähkölämmitteisen omakotitalon lisälasku 2030 putoaa mallissani noin 415 eurosta noin 220–250 euroon. Pelkät sopimukset jo rakennetuista voimaloista eivät auta. Suomi yksin saa lisälaskun noin 255 euroon, koko Pohjola yhdessä noin 130 euroon. Vuoden 2035 ratkaisee säätövoima: riittävällä määrällä omakotitalon lisälasku on noin 340 €, puolella siitä noin 800–1 200 € ja ilman sitä 1 600–2 000 €. Sitä ei synny nykytahdilla, joten tarvitaan tukimalli. Datakeskusten joustosta ei kannata odottaa paljon: Texasin kryptolouhimoita lukuun ottamatta datakeskukset joustavat maailmalla vain muutamia tunteja vuodessa. Suomessa on tulossa liittymien etusijajärjestys ja talvienergiatuki, mutta lisäisyysvaatimusta tai datakeskusten omaa tariffia ei ole suunnitteilla.
Itse voi tehdä eniten lämpöpumpulla: maalämpö lähes puolittaa datakeskusten tuoman lisälaskun. Kiinteä sopimus ei poista nousua, mutta tasoittaa sen ja suojaa pakkaspiikeiltä. Kerrostaloasujalle vaikutus on euroissa maltillinen.
Entä jos datakeskuksia tulee vielä kaksi kertaa enemmän?
Yllä olevat luvut sisältävät vain tähän mennessä tehdyt investointipäätökset. Jos uusia päätöksiä tehdään niin paljon, että datakeskusten kulutuksen kasvu tuplaantuu (Suomessa noin 19 TWh vuonna 2030, Fingridin korkean ennusteen tasolla), hinnan nousu yli kaksinkertaistuu: noin 3,8 snt/kWh, jos tuplaus koskee vain Suomea, ja noin 4,5 snt, jos koko Pohjolaa. Sähkölämmitteisen omakotitalon lisälasku olisi silloin noin 1 070–1 260 € ja kerrostaloasunnon noin 95–110 € vuodessa. Oletin, ettei lisäkasvulle rakenneta uutta tuotantoa, joten tämä on huono kehitys, ei ennuste.
Entä jos tekoälybuumi sakkaa?
Silloin jo rakenteilla olevat keskukset valmistuvat, mutta uudet raukeavat, eikä uutta tuotantoakaan synny. Karkea arvioni on, että hinnan nousu jäisi noin puoleen perusarviosta. Lisäksi käyttämättä jäävä verkko voisi nostaa omakotitalon siirtomaksuja noin 10–20 € vuodessa.
Entä siirtomaksut ja verot?
Kantaverkkomaksut ovat vain noin 3 % kotitalouden laskusta, joten datakeskusten vaikutus niiden kautta on toistaiseksi pieni. Sähkövero ei muutu. Datakeskukset maksavat nykyään saman sähköveron kuin kotitaloudet, mikä tuo valtiolle noin 230 miljoonaa euroa vuonna 2030. Muiden sähkönkäyttäjien lisälasku on perusarviossa noin 1,3 miljardia euroa vuodessa, eli moninkertainen.
Mitä politiikka tekee kotitalouksien suojaamiseksi?
- Liittymisjärjestys (TEM:n luonnos 18.9.2026, voimaan tavoitteena 1.1.2027). Kotitaloudet ja pienet kohteet olisivat ensimmäisessä ryhmässä. Yli 10 MW:n datakeskukset olisivat viimeisessä ryhmässä, elleivät ne sitoudu joustamaan vähintään 80 %:lla huipputehostaan, ja uuden tuotannon rakentaminen parantaisi asemaa jonossa. Tämä turvaa kotitalouksien liittymät, mutta ei suoraan sähkön hintaa.
- Hinta jää sivuun. Lausunnoissa sähkön hintaa käsittelee tuskin kukaan; Omakotiliitto on poikkeus.
Epävarmuudet
Luvut ovat omaa laskelmaa. Rakensin Pohjoismaiden tuntitason markkinamallin, ja kun ajoin sen AFRYn oletuksilla, se antoi saman tuloksen kuin AFRY (+10 %). Ero AFRYyn syntyy siitä, että AFRY tarkasteli vain Suomea ja oletti uuden tuulen kattavan kaiken, kun taas oma arvioni huomioi naapurimaiden samanaikaisen kasvun ja sen, että uutta tuotantoa on tulossa vähemmän. Malli on kuitenkin karkea, ja vuoden 2025 testissä se osui toteutuneeseen hintaan huonosti, joten luvut kertovat suuruusluokan, eivät tarkkaa ennustetta. Tarkistin tuloksen myös toteutuneesta tuntidatasta, ja se antaa saman suuruusluokan. Ajoin mallin myös seitsemällä todellisella sää- ja vesivuodella. Kun säätövoimaa on ehditty rakentaa, vaikutus pysyy kaikilla vuosilla samana, mutta vuoden 2010 kaltainen kylmä ja tyyni talvi ennen sitä voisi moninkertaistaa sen. Se on suurin yksittäinen riski. Nyrkkisääntö: jokainen terawattitunti, jonka kulutus kasvaa tuotantoa nopeammin, nostaa Suomen hintaa nykyisin noin 1–3 €/MWh. Kaikki eivät usko näin nopeaan kasvuun: esimerkiksi Helsingin yliopiston tutkijoiden mukaan hakemusten megawatit eivät toteudu kymmeniin vuosiin. Silloin vaikutus olisi noin puolet.
Lähteitä
nähdään liian kaukaisena. Useissa lausunnoissa (Kuntaliitto, OKFI, HVK, Vihreät) esitetään, että julkista tilannekuvaa tulisi päivittää ja julkaista useammin – esimerkiksi 2–4 kertaa vuodessa tai rullaavasti.
