Kehittäjä: Yliajokokeen kehitti VTT:n Tielaboratorio, jossa työ alkoi vuonna 1985. Kehittäjät olivat erikoistutkija Risto Alkio sekä tutkijat Jarmo Vuorinen ja Timo Unhola. Menetelmä vakiintui vuonna 1996, kun käyttöön otettiin juuri tätä koetta varten suunnitellut sahatut koekivet. Myöhemmin kokeita ovat tehneet VTT:n lisäksi muun muassa Roadlux ja Test World. Nykyään menetelmä on standardoitu Suomessa (SFS 7503:2022) ja kansainvälisesti (ISO 24469:2023).
Miten koe tehdään
Koekivet. Kivet ovat Kurun harmaasta graniitista sahattuja laattoja, noin 20 × 75 × 90 mm ja 300 g. Yläpintaan on sahattu uria, jotka vastaavat asfaltin keskimääräistä raekokoa. Kurun graniitti valittiin, koska se on poikkeuksellisen tasalaatuista ja kulutuskestävyydeltään suomalaisten kivien keskitasoa. Kiviä on 15, viisi kappaletta kolmessa rivissä, ja ne on upotettu tienpinnan tasoon.
Renkaat. Testiin tarvitaan kaksi samanlaista uutta rengasta. Ne asennetaan auton vasemmalle puolelle eteen ja taakse, eikä niitä saa ajaa sisään ennen koetta.
Mittaukset ennen koetta. Nastojen ulkonema ja pistovoima mitataan. Auto kuormitetaan tiettyyn prosenttiin renkaiden kantavuudesta.
Ajo. Auto ajaa kivien yli 200 kertaa noin 100 km/h:n nopeudella. Koska sekä etu- että takapyörä ylittävät kivet, renkaat kulkevat kivien yli yhteensä 400 kertaa. Kivet pidetään märkinä koko kokeen ajan. Ulkolämpötilan pitää olla +2…+20 °C. A+-vaiheessa koeauton on oltava etuvetoinen, koska nelivetoisilla autoilla tulokset olivat järjestelmällisesti tavallista pienempiä.
Punnitus. Kivet kuivataan vakiotilaan ja punnitaan ennen koetta ja sen jälkeen. Kulunut massa on vain milligrammoja kiveä kohden, joten kosteuserot ovat kriittisiä. Niiden korjaamiseen käytetään viittä referenssikiveä, joita säilytetään vedessä kokeen ajan ja joiden yli ei ajeta.
Tulos. Tulos on kolmen kivirivin keskimääräinen massahäviö grammoina, korjattuna referenssikivien massanmuutoksella. Luottamusvälin pitää olla riittävän kapea, ja nastojen ulkonema ei saa muuttua kokeen aikana yli ±25 %.
Kokeen tekee aina Traficomin hyväksymä asiantuntija.
Missä koe on hyväksytty
Suomi: Koe on rengas–nasta-yhdistelmän tyyppihyväksynnän perusta, ja Traficomin raja-arvot perustuvat siihen. Kiinteät rajat otettiin käyttöön vuonna 2011 ja niitä kiristettiin vuonna 2013. Määräys hyväksyy myös toisessa ETA-maassa säädetyn menetelmän, jos se vastaa standardia.
Ruotsi: Transportstyrelsenin määräyksen mukaan muitakin nastarenkaita saa käyttää, jos niiden aiheuttama tienkulutus voidaan osoittaa, esimerkiksi suomalaisella tyyppihyväksynnällä. Ruotsi siis käytännössä tunnustaa suomalaisen hyväksynnän.
Pohjoismainen järjestely: Vi Bilägaren mukaan Norja, Suomi ja Ruotsi ottivat noin vuonna 2013 käyttöön vaihtoehtoisen hyväksynnän. Sen ansiosta 205/55-16-koossa saa olla enemmän kuin 96 nastaa, jos rengas läpäisee tienkulutustestin.
Kansainvälisesti: ISO 24469:2023 on julkaistu, joten menetelmä on maailmanlaajuisesti standardoitu. En kuitenkaan löytänyt Pohjoismaiden ulkopuolelta viranomaisia, jotka käyttäisivät sitä hyväksyntäperusteena.
www.puuilo.fi
Toi testi tehdään muuten märkänä, kivilevyt punnitaan ja siinä on jotain korjauskertoimia kun se massa pienenee niin vähän. Joku atomivaaka ja tekoälytietokone siinä pitää olla että saa tuloksen ulos.