Siksi kirjoitinkin, mitä kirjoitin, koska tuossa omakehu haisee ja halutaan nostaa omaa häntää.Pohjalla vaikuttaa Suomessa harjoitettu ilmasto- ja energiapolitiikka. Politiikka on ollut markkinaehtoista, ennakoivaa ja eteenpäin katsovaa. Haverin mielestä oleellista on ollut se, että politiikkaa asettaa tavoitteet päästöjen vähentämiselle, mutta yritykset päättävät siitä, millä tavalla päästöjä vähennetään.
— Lopputuloksena on monipuolinen energiajärjestelmä, joka auttaa torjumaan hintakriisin kaltaisia ilmiöitä. Tämä näkyy siinä, että sähköä tuotetaan monilla eri tavoilla. Jos yhden tuotantotavan käyttämät raaka-aineet sattuisivat kallistumaan, jäävät vaikutukset kokonaisuudessa maltillisiksi. Kallista voidaan korvata halvemmalla markkinatilanteen mukaan.
...
Lisätäänpä vielä, että sähkön ja lämmön hintasuhteessa on pakko olla jotakin mätää, jos sähköä kannattaa tuottaa yhteistuotannolla myytäväksi sähkömarkkinoille hintaan, jolla voi tuottaa vaikkapa maalämmön avulla lämpöä halvemmalla per energiayksikkö kuin myydä vastaava määrä lämpöä lämpönä (tämähän on yleinen käsitys). Tokihan tuotetun sähkön määrä jonkin verran vähenee, jos sitä irrotetaan korkeammassa lämpötilassa kuin mitä on lauhdutusväliaineen lämpötila (tyypillisesti vesistön vesi), mutta menetetty sähkön määrä on huomattavasti pienempi kuin mitä lämpöpumppaukseen kuluu sähköä. Tuotantopäässä sähkön tuotanto vaatii moninkertaiset investoinnit per tuotettu energiayksikkö verrattuna lämpöön. Lämmön jakeluverkon ja sähköverkon rakennuskustannuksia on vaikea verrata, mutta vaikkapa pientalotaajamissa sähkökaapelin veto tai lämpöputken veto kiinteistölle lienevät aika hyvin rinnastettavissa työmäärän ja materiaalien hintatason osalta. Esimerkiksi Tanskassa käsittääkseni lämpöä saakin järjestään ostetuksi lämpönä edullisemmin kuin tekemällä sitä paikallisesti lämpöpumpulla sähkön avulla.
Viimeksi muokattu:
