Kellarinlämmittäjä
Oppimiskäyrällä
Itsellä on ollut 4 Volvoa, ensimmäistä commonrail-sukupolvea (01-04). Tönkkösuolattuna eivät kestä lämmintä tallia (ruoste) mutta koneilla taitaa päästä aika pitkälti. No:1:ssä on nyt 550 000 km, josta 250 000 km itse ajettu. No:2 joutui kolariin vain vuoden käytön jälkeen 520 000 km ajettuna mutta kuhmuisena kyntää edelleen pihamaata. No:3 ruostui pilalle ~450 000 km:ssa. No:4:lla nyt 620 000 km mittarissa. Jokaiseen on jossakin vaiheessa uusittu laturi, kytkin ja korjattu tankin paluuputken polttoainevuoto sekä vaihdettu hehkutulpat vähintään kertaalleen. Jakopää kestää kuulemma luotettavasti alkuperäisosilla luvatun 5 vuotta tai 180 000 km eikä remppa ole paha ja kallis mutta tarvikeosilla hajosi yksi jakopää 5v/120 000 km ajettuna. Öljynsyöntiä tai päästöongelmia näissä ei ole ollut, turbot ja jopa pakoputket ovat alkuperäiset. Merkintöjä koneiden avaamisesta ei ole, paitsi että tuo jakopään pettäminen vie näissä myös kannen, joka löytyi sopivasti tuosta puhkiruostuneesta.
Tietysti on ollut vaikka mitä jarru, alusta ja muita elektroniikkavikoja, mutta tuo voimapuoli on kyllä toimintavarma ollut.
Niinkin iso remppa kuin kannen vaihto kustansi osineen 900 €, josta kaksi sataa sai lyhennystä, kun korjaaja halusi raadosta turbon, että niille ilmeisesti jotain kysyntää on olemassa.
Tietysti on ollut vaikka mitä jarru, alusta ja muita elektroniikkavikoja, mutta tuo voimapuoli on kyllä toimintavarma ollut.
Niinkin iso remppa kuin kannen vaihto kustansi osineen 900 €, josta kaksi sataa sai lyhennystä, kun korjaaja halusi raadosta turbon, että niille ilmeisesti jotain kysyntää on olemassa.