Nyt en ymmärrä ajatuksenjuoksuasi. Miksi ihmeessä muualle kuin rannikkoalueisiin pitäisi keskittyä, kun A) rannikon lähellä on vettä B) rannikon lähellä on lähes koko asutus C) rannikon lähellä on lähes koko teollisuus. Siellä keskellä aavikkoa on ainoastaan aurinkoa jota on aivan riittämiin myös rannikoilla. Ja kun vedyn siirtäminen on ongelmallista, tottahan se on silloin tehtävä lähellä käyttökohteita.
Rannikkoalueella on pinta-alaa maan kokonaisuuteen nähden varsin vähän, enemmän pilvisyyttä, maa kallista jne. Sähkölle on siellä menekkiä paikallisestikin (jos siis on tarkoituksena välttää sähkönsiirtoa). Aavikkoalueella aurinko paistaa suotuisimmin, maa on halpaa ja pinta-alaa on runsaasti niin, että kapasiteettia olisi edullista pystyttää myös sähkön runsaan lisäkulutuksen kattamiseen.
Vedyn siirto ei sinänsä ole ongelma verrattuna kaikkeen muuhun vetyyn liittyvään, mutta tuollainen instrastruktuuri, jossa vetyä kerättäisiin kotitalouksista nykyisiä kaasuhellan tms. syöttöputkistoa muistuttavalla matalapaineisella järjestelmällä (käytännössä ainoa vaihtoehto) vaatii tarkasti säädettävän ehdottoman luotettavalla instrumentaatio- ja varavoimajärjestelmällä jekä muilla varajärjestelyillä varustetun keruuputkiverkoston asteittaisine paineenkorostusasemineen. Asian luonteen takia tuo potentiaalisesti hyvin räjähdysherkkä etenkin tuotantopäässä. Turha on kuvitellakaan, etteikö tuokin ylimääräinen verkosto johtaisi ojasta allikkoon kustannusten puolesta jollei kerran sähköverkkoakaan kyetä operoimaan kuluttajan kannalta järkevillä tariffeilla. Vasta korkeapaineinen runkoputkiverkko alkaa olla kapasiteettiin suhteutettujen kustannusten puolesta siedettävä.
Vetyverkoston yhteyteen täytyy joka tapauksessa rakentaa suuria puskurivarastoja ja nuo puolestaan ovat taloudellisia vain suurpaineisen vedyn runkoverkoston osana tai siihen liittyneenä. Vedyn suurkuluttajat (tällä hetkellä siis öljynjalostus ja lannoiteteollisuus, myöhemmin tulee muitakin) eivät voi ajaa prosessejaan auringon paisteen mukaan, jos mielivät saavuttaa hyvän energiatehokkuuden, tuotteen laadun ja kustannustehokkaan tuotannon kokonaisuutena.
Jos siis vetyä tehdään sähköllä, se kannattaa tehdä, varastoida ja käyttää rannikolla, mutta halpaa sähköä tarkoitusta varten saa kaukaa rannikolta autiomaan paneeleista eikä tuollaiseen voimansiirtoteknologiaan liity mitään erityisen ihmeellistä tai riskialtista. Kiinassa siirtelevät kymmenien gigawattien tehoja jopa parin tuhannen kilometrin päästä (kun vesivoimaa on paikoin tarjolla paljon, mutta kaukana teollisuuskeskittymistä).
tekniikanmaailma.fi
