Tuo 50% pikemminkin on ideaalinen huippu "round trip" -hyötysuhteelle. Valitettavasti nykyteknologialla taidetaan olla vain hiukan 25% yläpuolella. Elektrolyysin hyötysuhde on käytännössä luokkaa 60% ... 80% (jälkimmäinen on lähellä utopistista ja vaatii tosi hyvän laitteiston). Polttokennoilla hyötysuhde on 50% luokkaa tai alle (kuten jutussakin väitetään). Peruslaitteistolla siis kertolaskusta 0,4 * 0,6 tulee tuloksena 24% ja tasa- sekä vaihtosuuntaushäviöt vielä päälle puhumattakaan vedyn varastointiin liittyvistä häviöistä.
Vaikkakin vedyn käyttö energian ja erityisesti sähköenergian varastointiin ei ole kustannustehokas eikä järin fiksu ajatus muutenkaan, Suomessa se kannattaisi tehdä kaukolämmön yhteistuotantona: Vaikka elektrolyysin hyötysuhde olisi vain 60%, lopusta energiasta saadaan vetyä tehtäessä 90% talteen lämpönä, joka voidaan varastoida esim. kallioluolaan käytettäväksi kaukolämpönä, kun on lämmitystarvetta. Vastaavasti sähkön niukkuutta kannattaisi paikata kaasumoottorivoimalassa, josta saadaan 50% hyötysuhteella suoraan vaihtovirtasähköä verkkoon. Lopusta energiasta jälleen 90% saadaan hyödyksi lämpönä moottorin jäähtydysvedestä ja pakokaastulämmönvaihtimesta, joka tiivistää pakokaasuista kondenssiveden lämmöksi ja kerää niiden lämmön talteen. Lämpö voidaan tässäkin tilanteessa varastoida myöhempää tarvetta varten, jollei sille ole välitöntä tarvetta kaukolämpönä. Tällä tavoin vedyn energiaa voitaisiin varastoida Suomen olosuhteissa nykyteknologiallakin vähintään litiumioniakkujen hyötysuhteella ja jopa kertaluokkia taloudellisemmin.
