Itse asiassa AC-jännitelähde (generaattorin lähdejännite) jonka taajuus ja vaihe on sama kuin verkon taajuus kytkettynä induktanssin (generaattorin oma induktiivinen reaktanssi) kautta verkkoon, käyttäytyy juuri noin säädettävänä loisteholähteenä kun AC-jännitelähteen lähdejännitettä muutetaan.
Generaattorin lähdejännitteen ollessa alle verkon jännitteen generaattorin reaktanssi näyttää induktiiviselta ja lähdejännitteen ollessa yli verkon jännitteen, reaktanssi onkin verkosta katsoen kapasitiivinen. Mikäli taas verkon ja generaattorin jännitteet ja vaiheet ovat samat, ei generaattorin reaktanssin yli vaikuta mikään jännite ja näin ollen ei kulje pätö- eikä loistehoa kumpaankaan suuntaan.
Kun generaattorin vaihetta saadaan jollain keinoin hiukan edistämään verkkoon nähden, esim. koettamalla turbiinilla ajaa generaattoria verkkoa nopeammin, alkaa tehoa siirtymään verkkoon päin. Tietenkin homma toimii myös toiseen suuntaan, eli akselia jarruttamalla jolloin vaihe hiukan jätättää, otettaisiin tehoa verkosta. Puhutaankin ns. tehokulmasta, eli jännitteen vaihekulmaerosta generaattorin sisäisen lähdejännitteen ja verkon jännitteen välillä jonka nollasta poikkeaminen kertoo tehon virtauksesta. Samaa konseptia voi käyttää generaattoreilla ja siirtojohdoilla.
Aurinkosähköinverttereissä tai muissa vastaavissa pitää varmaan rakentaa joku logiikka joka emuloi mekaanista generaattoria, jotta tehoa saadaan siirtymään oikein.
Jos generaattori ei olisi kytkettynä verkkoon joka pystyy siihen syöttämään tehoa, nähtäisiin generaattorin navoista magnetointia muutettaessa (=lähdejännitettä muutettaessa) vain muuttuva AC-jännite, kuten se käyttäytyisi auton laturissa. Eli sama asia, eri tavalla ja tilanteessa käytettynä.
t. Janne