Tuossa johdannaisasiassa itseäni eniten ihmetyttää, miksi Fortum kaltainen toimija on rynnännyt suojaamaan markkinainstrumentteilla suurimman osan tuotannostaan mahdollista hintojen laskua vastaan ja ottaa samalla valtavan rahoitusriskin hintojen nousujen kohdalta. Ei tuo ole vastuullisen markkinatoimijan toimintaa, vaan jollakin vellihousulle ominaista käytöstä, joka ei ymmärrä markkinatalouden pelisääntöjä, vaan p*ka tulee housuun omaisuuden kirjanpitoarvon säilymisen takia kvartaaleittain tai jopa kuukausittain ja viikoittain, kun velkoja painaa lyhennysten ja korkojen kanssa kuin liikojen pikavippien nostajalla, jonka on selviydyttävä tilanteestaan päivä kerrallaan. Pitempiaikaisia ja hyvällä tuurilla vältettävistä suuremmista riskeistä sitten viis. Koko asetelmahan on ihan mullin mallin!
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kiinteähintaisten johdannaisten vakuusvaatimukset myös sähkön tuottajille ovat äärimmäisen aiheellisia. Tapaus Enron sekä lukuisat pankkikriisit ennen ja jälkeen opettivat aikanaan, että finanssimaailma on erotettava liiketoiminnasta, koska veronmaksajien ja keskuspankkien vastuun rajan tulisi kulkea finanssien ja liiketoiminnan välissä. Nythän veronmaksajat joutuvat takaamaan liiketoimijoitakin, kun Fortumin kaltaiset ääliöt ovat menneet vivuttamaan markkinatalouden vastaiset sähkösopimuksensa finanssipuolelle ja saaneet omistajilleen aikaan älyttömät takausvastuut.
Fortumin toimitusjohtaja suolsi julkisesti, että ei pidä vakuusvaatimuksia sähkön tuottajille samalla lailla perusteltuina kuin sähkön jälleenmyyjille, kun kerran omaa tuotantoa. Kysynpä vain, että miten asiat sitten seisovat, jos tuottajan suuri voimala rikkoutuu vakavasti mistä syystä hyvänsä, ja myyty sähkö joudutaan hankkimaan markkinoilta sen sijaan? Esimerkiksi OL3:n sisarlaitos seisoi Kiinassa toista vuotta. Suurten voimalaitosten useita kuukausia tai joap vuosia kestäneistä tuotantokatkoksista on aivan riittävästi esimerkkejä maailmalta.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kiinteähintaisten johdannaisten vakuusvaatimukset myös sähkön tuottajille ovat äärimmäisen aiheellisia. Tapaus Enron sekä lukuisat pankkikriisit ennen ja jälkeen opettivat aikanaan, että finanssimaailma on erotettava liiketoiminnasta, koska veronmaksajien ja keskuspankkien vastuun rajan tulisi kulkea finanssien ja liiketoiminnan välissä. Nythän veronmaksajat joutuvat takaamaan liiketoimijoitakin, kun Fortumin kaltaiset ääliöt ovat menneet vivuttamaan markkinatalouden vastaiset sähkösopimuksensa finanssipuolelle ja saaneet omistajilleen aikaan älyttömät takausvastuut.
Fortumin toimitusjohtaja suolsi julkisesti, että ei pidä vakuusvaatimuksia sähkön tuottajille samalla lailla perusteltuina kuin sähkön jälleenmyyjille, kun kerran omaa tuotantoa. Kysynpä vain, että miten asiat sitten seisovat, jos tuottajan suuri voimala rikkoutuu vakavasti mistä syystä hyvänsä, ja myyty sähkö joudutaan hankkimaan markkinoilta sen sijaan? Esimerkiksi OL3:n sisarlaitos seisoi Kiinassa toista vuotta. Suurten voimalaitosten useita kuukausia tai joap vuosia kestäneistä tuotantokatkoksista on aivan riittävästi esimerkkejä maailmalta.
Elämän tarkoitukseen minulla ei ole vastausta mutta kommentteja siihenkin otetaan luonnollisesti vastaan 
