Taisi olla pitkälti Panu Kailan kirjoituksia lainattuna tuossa.
Puupintojen huoltomaalaus
- Viestiketjun aloittaja fraatti
- Aloituspäivämäärä
Hempuli
Töllintunaaja
Panu Kailan kirjoitukset pohjautuvat perinteisiin ja niistä voi olla montaa mieltä. Jotkut asiat ovat jopa työläitä, mutta soveltuvat hyvinkin wanhan rakennuskannan ylläpitoon. Huomattava on, että rakennusten kosteuskäyttäyminen on erilaista wanhassa ja uudessa rakennuksessa. Eli kun wanhaa korjataan, niin monet nykyiset materiaalit ovat ei-ei. Lauta-aitojakaan ei ennen ollut liiemmälti.
Lauta-aita on siitä hankala, että se käsitellään molemmin puolin, jolloin puu saattaa jäädä kahden hengittämättömän pinnan väliin. Onko sillä väliä laudan eliniän kannalta ulkosalla, mene ja tiedä.
Se, että auringonvalo olisi ainoa puupinnan vihollinen, niin siihen pitää suhtautua varauksella. Meillä mökki on käsitelty pellavaöljypitoisella pohjusteella, ei sillä murto-osalla hinnoitellulla puunsuojalla, joka lienee valtaosaltaan homemyrkytettyä tärpättiä. Tämän päälle on normaali sävytetty puunsuoja ja tehty uusintakäsittely kerran 30 v aikana. Seinähirsissä ei ole vikaa ja ovat kestäneet ajan hammasta, vaikka puun pinnassa ei ole mitään kalvoa.
Vaan pienen terassin hirrenpätkät ja porraspuut, jotka eivät ole katon suojassa, hapantuvat muutamassa vuodessa, kun kastuvat yläpinnaltaan. Vaikka kyseisiin kohtiin ei juurikaan suora auringonvalo osu.
Puuveneilijät imeyttävät veneeseen ensin mäntytärpätillä ohennettua kylmäpuristettua pellavaöljyä homemyrkyllä ryyditettynä lisäten joka kierroksella pellavaöljyn määrää. Tarkoitus on kyllästää puun solukot öljyllä. Viimeinen kierros saatetaan tehdä vernissalla, mikä sulkee pinnan. Sen päälle sitten aikanaan öljylakka tai -maali ensin ohennettuna. Mutta tuokin vaatii huoltolakkauksen tai maalin, koska pintaa tulee aina hiushalkeamia, joista vesi pääsee pinnan alle.
Lauta-aita ei ole vene, joten viimeisen päälle tehtynä homma on täysin ylimitoitettu. Parempi kun käy lautatarhassa, kun aita rupeaa olemaan uusimiskunnossa. Meillä on pari metriä lauta-aitaa näkösuojana ja huiskin siihen halpaa maalia, jotta on nätin värinen. Ruuvasin laudat, niin on helppo irrottaa, kun sen aika tulee.
Lauta-aita on siitä hankala, että se käsitellään molemmin puolin, jolloin puu saattaa jäädä kahden hengittämättömän pinnan väliin. Onko sillä väliä laudan eliniän kannalta ulkosalla, mene ja tiedä.
Se, että auringonvalo olisi ainoa puupinnan vihollinen, niin siihen pitää suhtautua varauksella. Meillä mökki on käsitelty pellavaöljypitoisella pohjusteella, ei sillä murto-osalla hinnoitellulla puunsuojalla, joka lienee valtaosaltaan homemyrkytettyä tärpättiä. Tämän päälle on normaali sävytetty puunsuoja ja tehty uusintakäsittely kerran 30 v aikana. Seinähirsissä ei ole vikaa ja ovat kestäneet ajan hammasta, vaikka puun pinnassa ei ole mitään kalvoa.
Vaan pienen terassin hirrenpätkät ja porraspuut, jotka eivät ole katon suojassa, hapantuvat muutamassa vuodessa, kun kastuvat yläpinnaltaan. Vaikka kyseisiin kohtiin ei juurikaan suora auringonvalo osu.
Puuveneilijät imeyttävät veneeseen ensin mäntytärpätillä ohennettua kylmäpuristettua pellavaöljyä homemyrkyllä ryyditettynä lisäten joka kierroksella pellavaöljyn määrää. Tarkoitus on kyllästää puun solukot öljyllä. Viimeinen kierros saatetaan tehdä vernissalla, mikä sulkee pinnan. Sen päälle sitten aikanaan öljylakka tai -maali ensin ohennettuna. Mutta tuokin vaatii huoltolakkauksen tai maalin, koska pintaa tulee aina hiushalkeamia, joista vesi pääsee pinnan alle.
Lauta-aita ei ole vene, joten viimeisen päälle tehtynä homma on täysin ylimitoitettu. Parempi kun käy lautatarhassa, kun aita rupeaa olemaan uusimiskunnossa. Meillä on pari metriä lauta-aitaa näkösuojana ja huiskin siihen halpaa maalia, jotta on nätin värinen. Ruuvasin laudat, niin on helppo irrottaa, kun sen aika tulee.
Kunhan kuitenkin sen verran kauan kestäisi, ettei itse tarvitse olla enää uudestaan vaihtamassa puolta kilometriä lautaa.
Onko muuten kukaan tehnyt aitaa kokonaan kestopuusta..? Kyllästetyt tolpat eivät ole menneet yhtään miksikään parissakymmenessä vuodessa ja akrylaattimaalikin niissä kiinni ehjäpintaisena.
Onko muuten kukaan tehnyt aitaa kokonaan kestopuusta..? Kyllästetyt tolpat eivät ole menneet yhtään miksikään parissakymmenessä vuodessa ja akrylaattimaalikin niissä kiinni ehjäpintaisena.
Mökillä on tuollainen, rakennettu runsaat 30 vuotta sitten ja aivan kunnossa. Kotona on aitaa, jossa tolpat ovat kestopuuta ja edellistä muutamaa vuotta vanhempia, aivan kunnossa edelleen. Vaihdoin aidan mädäntyneet muut osat kestopuisiksi vajaat 20 vuotta sitten ja taisin öljytä tolppien päät, mutta muutoin en noita käsitellyt. Eiväthän nuo miksikään ole menneet.
Sen sijaan maassa parisenkymmentä vuotta betonilaattojen välissä maanneissa portaiden 4x4-kestopuupölkyissä näkyi paikoitellen selviä lahovaurioita (ilmeisesti epätasaisen käsittelyn ja heikkotehoisten suoja-aineiden takia), kun noita jouduin avaamaan toisen kunnostustyön takia runsas vuosi sitten. Laitoin pölkyt silti takaisin paikoilleen remontin jälkeen, kun vaikuttivat edelleen käyttökelpoisilta.
Kestopuuta (Vinhalla maalattuna) minäkin olen suosinut kaikissa vesisateelle alttiissa piharakenteissa viimeaikoina. Kai se paremmin kestää, kuin kyllästämätön puu maalattuna. Kestopuun maalaamisessa vain pitää olla tarkkana, kun se myydään aivan litimärkänä. Pitäisi melkein antaa kuivua seuraavaan vuoteen sateelta suojattuna, ennen kuin menee maalaamaan.
Puutavaran huono laatu on yksi asia, mutta toinen Kestopuun kannalta oleellinen asia on se, että parikymmentä vuotta vanhat kestopuutekeleet on vielä wanhaan hyvään aikaan CCA:lla kyllästettyä. Noin 2007 alkaen CCA-kyllästeet piti korvata EU-säädösten myötä kuluttajatuotteissa kuparipohjaisilla kyllästeillä. Sen jälkeen painekyllästetty puutavara ei ole enää ollut "mistään kotoisin". Veikkaanpa myös, että kyllästykseen menevä puutavara valikoidaan ihan tieten tahtoen harvasyiseksi, jotta kyllästeaineet tunkeutuisivat riittävän syvälle ja NTR-standardien vaatimukset olisi helpompi täyttää.
Puutavaran huono laatu on yksi asia, mutta toinen Kestopuun kannalta oleellinen asia on se, että parikymmentä vuotta vanhat kestopuutekeleet on vielä wanhaan hyvään aikaan CCA:lla kyllästettyä. Noin 2007 alkaen CCA-kyllästeet piti korvata EU-säädösten myötä kuluttajatuotteissa kuparipohjaisilla kyllästeillä. Sen jälkeen painekyllästetty puutavara ei ole enää ollut "mistään kotoisin". Veikkaanpa myös, että kyllästykseen menevä puutavara valikoidaan ihan tieten tahtoen harvasyiseksi, jotta kyllästeaineet tunkeutuisivat riittävän syvälle ja NTR-standardien vaatimukset olisi helpompi täyttää.
Uuden standardin mukainen "kestopuu" on aivan vitsi. Kun niistä rakennetaan vaikka ulkoilualueiden rakenteita, niin kestoikä on kolmasosa vanhoista.
Vähän sama kuin kiellettiin wc pöntöstä lyijyn käyttö lasituksessa, niin nyt menee varmaan miljoonia litroja enemmän kaikkia pesuaineita yms. vuodessa viemäriin kun pska tarttuu kiinni herkemmin.
Vähän sama kuin kiellettiin wc pöntöstä lyijyn käyttö lasituksessa, niin nyt menee varmaan miljoonia litroja enemmän kaikkia pesuaineita yms. vuodessa viemäriin kun pska tarttuu kiinni herkemmin.
Kevät toi maalarin ja kirvesmiehen... Ilmeisesti akrylaattimaalilla maalattaessa yksi huoltomaalauskerta riittää, seuraavaksi meneekin sitten jo paneeleita uusiksi. Talo on meidän naapurustosta, rakennusvuosi 2001. On siis varma tieto siitä, että tuo on sekä alunperin että huoltomaalattu Pika-Teholla. Tarttis varmaan omastakin käydä vähän koputtelemassa, itse maalasin Teho-alkydiöljymaalilla, myöskin kertaalleen huoltomaalattu vuonna 2014.
Puu oli alkanut pehmenemään ja siitä syystä joudutaan vaihtamaan panelit?
Näin äkkiseltään tulee mieleen kuvasta että onkohan siellä tuuletus pelannut? Tuosta alemmasta katosta tulee äkkiseltään mieleen että pellityksellä saa estettyä tuuletuksen. Olettaisin että suuri tuuletusväli olisi hyvä olla panelissa ja kaverin pitkästä tehtyyn taloon sitä oli aikoinaan piirretty kuviin 44mm. Saman laitoin itsekin.
Eräällä tutulla tuollainen rakenne on toteutettu näin. Siinä on kaksi väliä mistä ilma pääsee julkisivun väliin.
Terassin päällä on 50×150 kattoparrut olleet maalattuna ulkoilmassa 38 vuotta. Ne ovat sen aikaista kestopuuta.
Kun niiden päälle tuli nyt lasikatto oikaisin pari muhkuraa höyläämällä Maalin alta paljastui täysin virheetön vihertävä
kestopuupinta.
Kuinkahan nykypuu samoissa olosuhteissa pärjäisi.
Kun niiden päälle tuli nyt lasikatto oikaisin pari muhkuraa höyläämällä Maalin alta paljastui täysin virheetön vihertävä
kestopuupinta.
Kuinkahan nykypuu samoissa olosuhteissa pärjäisi.
Pumppu-Ansu
Aktiivinen jäsen
Tästä joskus mainitsinkin, että WC-pöntön sisus pitäisi heti uutena pinnoittaa sellaisella kestoautovahasysteemillä.
Pumppu-Ansu
Aktiivinen jäsen
Kun maalasin autotallin sudin kaikki oksat kahteen kertaan Ilves-oksalakalla. Näyttää toimivan.
Niilo Nilan
Jäsen
Lainaan tätä lankaa, kun maalausaiheisia ketjuja melko vähän.
Elikkä kuinkahan maalin saisi pysymään lautojen välissä. Eli tuolta saumasta alkaa helposti näin kesällä pilkistämään valkoinen pohjamaali.
Pari kertaa tuonkin kohdan maalasin, mutta taas vaatisi lisää.
Elikkä kuinkahan maalin saisi pysymään lautojen välissä. Eli tuolta saumasta alkaa helposti näin kesällä pilkistämään valkoinen pohjamaali.
Pari kertaa tuonkin kohdan maalasin, mutta taas vaatisi lisää.
Liitetiedostot
Niilo Nilan
Jäsen
Nimenomaan nyt helteillähän se eniten paistaa.
Yleisestiottaen alkukesästä on kuivat kelit eli ilmankosteus on alhainen. Loppukesää ja syksyä kohden ilmankosteus alkaa kasvamaan ja puu imee itseensä enemmän kosteutta. Tämä ehkä kuvaa sitä kokonaisuutta mikä vallitsee siinä talon kaikilla seinillä kun otetaan jokainen ilmansuunta huomioon.
Toki tämän ja viimevuoden toukokuu olivat kaksi täysin erilaista säiden puolesta, joten ei se aivan niinkään aina mene.
Tumma seinä taitaa lämmetä auringossa aikas nopeasti ja saa ulkopvuoripanelin kuivumaan ja kutistumaan? Puun mitat muuttuvat voimakkaasti sen kosteuden muuttuessa.
Ulkona ilmakuivatun puutavaran kosteus vaihtelee välillä 15…25 % riippuen ulkoilman suhteellisen kosteuden vaihteluista.
Tuolla lisää aiheesta: https://puuinfo.fi/suunnittelu/ohjeet/tekniset-tiedotteet/puun-kosteuskayttaytyminen/
Onhan rintsikoissa tietty faniryhmänsä, kunhan tyyppiviat on korjattu (tai otettu hinnassa huomioon), ja talon henki säilytetty. Siinä talotyypissä on tietyt perusasiat kohdallaan, joita ei tuoreemmissa välttämättä ole, kuten kompakti muoto keskusmuurin ympärillä, eli vähän viilelää seinäpintaa suhteessa tilavuuteen, korkeus ja keskusmuuri mahdollistaa PV -ilmanvaihdon, ei valesokkelia, ei tasakattoa, korjattavissa yksinkertaisin tavoin, valmis tontti/puutarha.
Osa autotallin etelän puolen seinäpaneeleista näyttää pesun jälkeen tältä. Mikä noissa nyt olisi sopiva lähestymistapa, erityisesti tuon pontin pohjan suhteen? Sopiva kapea teräsharja? Leveälle osuudelle kaavin?
Ikää tuolla on 25 vuotta, huoltomaalattu viimeksi muistaakseni 13 vuotta sitten. Maalina on koko ajan ollut Teho alkydiöljymaali, nyt meinasin pistää Virtasen neljän öljyn maalia.
Ikää tuolla on 25 vuotta, huoltomaalattu viimeksi muistaakseni 13 vuotta sitten. Maalina on koko ajan ollut Teho alkydiöljymaali, nyt meinasin pistää Virtasen neljän öljyn maalia.
Tuosta edellisen viestin kuvasta, parhaiksi työkaluiksi osoittautuivat nupilla varustettu maalinkaavin sekä akkuporalla pyöritettävä harja (ponttiurat). Öljymaali on niin tiukassa, että heikosti kiinni olevaa maaliakin saa raaputtaa ihan olan takaa ja kunnon voimalla. Ei noista kovinkaan paljoa irronnut, nyt on sitten jo maalattukin. Huonommat kohdat pohjustin ohennetulla maalilla.
Sitten tää ikuisuuskysymys, vesiohenteista vaiko ei. Naapurikin innostui maalaamaan tallia samaan aikaan, meillä on samanikäiset tallit (2001 valmistuneet), kumpikin on huoltomaalattu aikaisemmin kertaalleen. Ilmasto-olosuhteet ovat identtiset, eli kummankin etelän puoleinen seinä saa kunnolla paistetta. Mun tallini on noin metrin lähempänä tietä kuin naapurin, eli noin 1.5 metrin päässä reunakivestä.
Mun tallini on maalattu Tikkurilan Teho alkydiöljymaalilla, naapurilla Tikkurilan PIka-Teho akrylaattimaalilla. Nyt maalaan Virtasen Neljän Öljyn maalilla, naapurilla Tikkurilan Ultra. Meillä sävynä hyvin vaalea harmaa, naapurilla maalarinvalkoinen.
Tuossa kaksi viesti ylempänä on kuva mun tallini eteläseinän huonoimmasta paneelista, ei siitäkään kovin paljoa irronnut maalia vaikka kuinka raaputti.
Naapuri taas kehui, että kylläpä lähtee huonot maalit helposti, pontin pohjastakin ihan tiskiharjalla, paneelin päältä taas isoina paloina kaapimella kevyesti vetämällä.
Mun tallini on maalattu Tikkurilan Teho alkydiöljymaalilla, naapurilla Tikkurilan PIka-Teho akrylaattimaalilla. Nyt maalaan Virtasen Neljän Öljyn maalilla, naapurilla Tikkurilan Ultra. Meillä sävynä hyvin vaalea harmaa, naapurilla maalarinvalkoinen.
Tuossa kaksi viesti ylempänä on kuva mun tallini eteläseinän huonoimmasta paneelista, ei siitäkään kovin paljoa irronnut maalia vaikka kuinka raaputti.
Naapuri taas kehui, että kylläpä lähtee huonot maalit helposti, pontin pohjastakin ihan tiskiharjalla, paneelin päältä taas isoina paloina kaapimella kevyesti vetämällä.
Viimeksi muokattu:
Oliko pohjamaalaus tehty samalla tavalla? Tuuletusraot vastaavat molemmissa? Aikas pahassa kunnossa näyttää olevan.
Harrastelija
Hyperaktiivi
Aika usein odotetaan liian pitkään ennen huoltomaalausta. Ehkä luotetaan liikaa mainosten lupauksiin. Ja onhan se ikävää hommaa (varsinkin esityöt) että ei ihme jos huoltojen väli venähtää.
Pohjatöissä pääsee paljon helpommalla kun ei ensin odota että vanhat maalit tippuu seinältä.
Kummassakin on samanlainen ristiinkoolaus, eli ilmarakoa kahden laudan paksuuden verran.
Naapurilla on kaupasta valmiiksi valkoiseksi pohjamaalattua paneelia. Luultavasti alunperin yhteen kertaan vedelty Pika-Teholla kun paneelit ovat olleet jo seinällä. Luultavasti kertaalleen huoltomaalattu Pika-Teholla, ainakin talo on huoltomaalattu aiemmin.
Mulla on appiukon metsästä kaadettua kuusipuuta, sahattu ja höylätty paikallisella sahayrittäjällä. Alunperin nuo on pohjustettu Tikkurilan pohjusteella, sitten kertaalleen ohennetulla Teholla irtonaisena ja lopulta ohentamattomalla valmiissa seinässä. Kertaalleen huoltomaalattu Teholla, pohjatöinä oli tuolloin pelkkä pesu Tikkurilan Huoltopesulla.
Talossa mulla on talopaketin mukana tulleet paneelit, valmiiksi valkoiseksi pohjamaalatut. Niissäkin alunperin tuo irrallaan maalattu ohennettu Teho + paikallaan toinen kerros ohentamatonta vuonna 2001. Lisäksi yksi huoltomaalaus 2014. Edelleen näyttää hyvältä (paremmalta kuin oma talli), pesin ne Huoltopesulla viime vuonna. Noita voisi maalailla ensi kesänä.
Ok, näissä "vertailuissa" meinaa herkästi tulla se ongelmaksi että tuossa on muitakin tekijöitä kuin pelkkä maali. Ainakin maalivalmistajat pitävät kaikkia esivalmisteluvaiheita mielestään tärkeinä. Lisäksi on tietty maalausolosuhteet, mitkä saattavat vaikuttaa lopputulokseen. Lisänä tietty myös itse puun pinnanlaatu. Käsittääkseni mitä karvaisempi puu, niin sitä paremmin maali pysyy kiinni. Hienosahatusta on tietty olemassa tuo hiukan tasaisempi vaihtoehto eli harjattu.
Mahtaakohan pitkään aikaan olla tullut mitään maalitestejä?
Tyäkaveri maalasi talonsa viime kesänä ja hän pesi koko verhoilun tälläisellä. Epäilemättä aikas kova homma ja kai siitä taisikin tulla jotain vaivoja niveliin tai jänteisiin.
Joskus taas huoltomaalataan turhan usein. Kun maalikerroksia kertyy riittävästi ja vielä monesti yhteensopimattomilla heikosti toisiinsa sitoutuvilla kerroksilla (maalivalmisteiden kemialliset koostumukset kun kehittyvät vuosien saatossa, usein myös huonoon suuntaan muoti-ilmiöiden tapaisten perusteiden ajamina), niin sittenpä onkin urakka, kun maalikerrokset alkavat paksuuttaan halkeilla ja maalin täydellinen poistaminen on ainoa jäljellä oleva mahdollisuus tehdä pinnalle enää minkäänlaista huoltomaalausta.
Kellarinlämmittäjä
Oppimiskäyrällä
Itse maalasin ikkunan puitteet ja räystään aluset Valtticolor Extralla 10 v sitten. En tiedä, mitä se pohja oli, mutta arvelisin, että jotain lateksia tai muuta puupinnoille tarkoitettua tököttiä, joka oli selävästi haalistunut. Vaikutelma oli, että pinta nuortui kuin uudeksi ja on kyllä hyvin pitänyt pintansa. Muutaman suoraan etelään olevan ikkunanpuitelaudan sutaisin uudelleen, kun lännen suuntaan auringon porottamaa ulko-ovea verestin pari vuotta sitten. Kalvo on tietty ohut mutta ainakaan mitään ei ole hilseillyt irti. Voisikohan jokin olla parempi aine? Tämä oli ainakin maalarin kannalta helppo ratkaisu, kun vain uitti pahvia laudan ja tiilen raossa ja sen kun sutaisi sen puupinnan.
Minäkin olen tehnyt vastaavaa samantapaisilla aineilla. Noilla öljytyyppisillä kuulloittella saa hilseilevän ja halkeilevan peittävällä "mädätysaineella" (kuten lateksin tapaisella) maalatun puupinnan paljastumaan lisää ja suojaksi tulee paremmin pysyvä ja puun kanssa paremmin yhteensopiva "hengittävä" pintakerros. Uusintasively on sen jälkeen helppoa (ja emäksisillä pesuaineilla saa jopa uuden pinnan poistetuksi puuhun saakka).
Sileää pintaahan ei noin synny, vaan mielekiintoisen näköinen röpelöinen, josta näkyy aikaisempien pettäneiden pintakäsittely-yritysten jäänteitä.
Kirjoitin tuolla yllä että olin pessyt talon vuonna '24. Nyt on uusi huoltomaalauskierros menossa (edellinen '14). Pohjoisen puoli enää jäljellä, pesu jäi eilen kesken kun alkoi ilta loppua kesken. Aivan hurja määrä törkyä kahdessa vuodessa... Tuossa siis seinää, katon alustaa ja tolpan yläosaa on pesty. Tarvikkeina Tikkurilan 'Huoltopesu', paineruisku, pitkävartinen pehmeä autonpesuharja ja vesiletku ruiskupistoolilla.
