Harrastelija
Vakionaama
Laarin ulkopuolelta… Olisiko noita pumppuja eri tyyppisellä sähkömoottorilla jossa käynnistysvirta olisi pienempi? Vai tuo ejektoriko se aiheuttaa ison tehontarpeen startissa?
Sähkö ja lämpö lämppöpumppukiinteistöön poikkeusaikoina
- Keskustelun aloittaja fraatti
- Aloitettu
Millainen aggregaatti on kyseessä? Onko ehkä asynkroninen kondensaattoriherätetty? Jos on tuollainen, ei ihme, ettei käynnisty. Tuollainen generaattori ei pysty kompensoimaan moottorin aiheuttamaa loistehoa (täytyisi latoa lisää kondensaattoreita rinnalle magnetoimaan).
1,1kW pumppu aivan taatusti lähtee pyörimään, jos 3kW synkronigeneraattori syöttää ja tuossa on automaattinen magnetoinnin säätö. Luultavasti lähtisi jo n. 1,5kW:n generaattorillakin. Itse saan 2kW:n vastaavalla yksivaiheaggregaatilla 2kW:n oksahakkurin ja 1,5kW:n ilmakompressorin käynnistymään (kumpikin siis yksivaiheinen, mikä on käynnistymisen kannalta kriittisempää).
Tuossa edellä @kotte valottikin asiaa. Senverran täsmentäisin että pumpun moottori lienee tavanomainen 3- vaiheinen 230/ 400V 50 Hz oikosulkumoottori. Oikosulkomoottorin käynnistysominaisuus riippuu jokin verran roottorin eli ankkurin "häkkikäämityksen" so oikosulkusauvojen rakenteesta. Oikosukumoottorin käynnistysmomentti on sitä parempi mitä resistiivisempi em rakenne on. Samoin oikosulkumoottori ottaa heti käynnistyeessään pääaosin loisvirtaa tai tehoa mirten vaan ja kysytyssä tapauksessa generaattorin on kyettävä tuottamaan tuo tarvittava loisvirta pätövirran lisäksi. Käynnistymiseen vaikuttaa tässä tapauksessa olennaisesti myös pumppu tai tarkemmin sen vastamomentti. Jos pumpun vastamomentti on suuurempi mitä moottorin käyntiinlähtömomentti niin moottori ei käynnisty.
Noin teoreettisesti asiaa voisi auttaa laittaa moottorin napoihin tai käytännössä moottorin liitosjohdon alkupäähän kondensaattori(t). En nyt äkkiseltään muista miten tuon kondensaattorin mitoittaisi mutta näppituntumalta noin 10 mF/ 400V konkka per vaihe saattaisi auttaa. Konkkien tarkoituksena olisi saada induktiivinen cos phi arvo paremmaksi mutta ei kapasitiiviseksi. (Lisäksi pitäisi selvittää aggregaatin manuaaleista, voiko kuormana olla myös kapasitiivinen kulutuskoje. Näillä "kokeiluilla" on aina myös vaaransa enkä kehota kokeilemaan itse vaan käyttämään sähköalan ammattilaista.
Viimeksi muokattu:
Invertteri pumpulle voisi auttaa se kun kykenee antamaan maksimi vääntömomentin heti startissa mutta kondensaattorit syötössä jänniteen ylläpitoon kannatta testata ensin on halpa ratkaisu jos onnistuu
Aggregaatti millä tuota testasin on noita halvimpia kiinalaisia laitteita mitä markkinoilla on, enkä osaa tarkemmin sanoa millä tekniikalla toimii. Tuolla laina koneella oli tarkoitus kokeilla millainen aggregaatti tähän käyttöön riittäisi. Samalla koneella kokeilin pyörittää ilman kuormaa 550W 3-vaihe moottoria ja se sentään tuolla pyöri vaikka silläkin moottorin kierrokset hieman nytkähtivät moottorin käynnistyessä. Pumpun moottori on käsittääkseni tavallinen oikosulkumoottori. ABB:n valmistama eikä kovin montaa vuotta vanha. Pumpun sisällä on vesi, mutta ei tuo ihan hirveää vastusta käynnistymiseen aiheuta.
Kondensaattoreiden käyttö voisi olla yksi vaihtoehto, mutta mitä muita kohtuullisen budjetin vaihtoehtoja olisi? Toimiva 3-vaihe aggregaatti taitaa maksaa vähintään 1000€. Olisiko yksivaihe aggregaatti ja taajuusmuuttaja myös vaihtoehto? Saisiko tällä pienennettyä käynnistysvirtaa ja mahdollistettua käytön pienemmällä aggregaatilla? Hintaa tosin tällekin ratkaisulle tulee ellei sitten löydä laitteita sopivasti käytettynä.
Kondensaattoreiden käyttö voisi olla yksi vaihtoehto, mutta mitä muita kohtuullisen budjetin vaihtoehtoja olisi? Toimiva 3-vaihe aggregaatti taitaa maksaa vähintään 1000€. Olisiko yksivaihe aggregaatti ja taajuusmuuttaja myös vaihtoehto? Saisiko tällä pienennettyä käynnistysvirtaa ja mahdollistettua käytön pienemmällä aggregaatilla? Hintaa tosin tällekin ratkaisulle tulee ellei sitten löydä laitteita sopivasti käytettynä.
Suosittelisin tuota vaihtoehtoa. Käynnistysvirran saa melkein miten pieneksi tahansa, kun käynnistää riittävän hitaasti nousevalla rampilla. Keskipakoispumppu, jollaisia porakaivopumput käytännössä ovat, ei vaadi suusta käynnistysmomenttia mekaniikan osalta. Suunilleen saman tehoinen aggregaatti kuin itse pumpu riittää silloin aivan hyvin. Luultavasti pumppaus onnistuisi jopa 1kW:n salkkuaggregaatilla (olettaen, että antaa edes siedettävää sinijännitettä), kunhan ei laske vettä kovin runsaasti (pumppu hörppäsee maksimitehonsa, kun otetaan paljon vettä hanasta maksimipaineella).
Taidan alkaa katselemaan jos tällaiseen vaihtoehtoon löytyisi tarvikkeet kohtuulliseen hintaan. Onko nuo taajuusmuuttajat miten tarkkoja syötön siniaallon puhtaudesta? Saako taajuusmuuttajan rikottua huonolla aggregaatilla?
Tämän pumpun ottamaan tehoon ei käytöllä pysty vaikuttamaan, muuta kuin käynnissäolo jakson pituudella. Tuo siis työntää maksimiteholla painevaraajan täyteen ja pysähtyy sen jälkeen. Päällä olo jakso on noin 1-1,5 minuuttia sen mukaan paljonko vettä käyttää.
Pienen oikosulkumoottorin starttivirta voi olla 6-8 x nimellisvirta. Esim. ABB:n tavallinen 1,1 kW (400 V, 1500 rpm, IE2) moottorin nimellisvirta on 2,7 A ja Is/In on 6,6. Ts. hetkellinen starttivirta nimelliskuormalla on n. 18 A! Aggregaatista pitäisi kai lähteä luokkaa 10 A, jotta tuollainen lähtisi melko pienellä kuormalla suorakäynnistyksellä käyntiin. Taajuusmuuttaja tai pehmokäynnistin rajoittaa starttivirtaa ja niillä saa moottorin lähtemään käyntiin pienemmällä virralla. Itse laittaisin tamun, varsinkin jos on tarkoitus ajaa 1-vaihesyötöllä moottoria ja sen saa kytkettyä 230/400 V. Mikä tahansa perus tamu sisältää kiihdytysrampin ja virtarajoituksen, joilla pystyy pelaamaan. Käytännössä pumppu ei tarvitse paljon nimellisvirtaansa isompaa tamua tai aggregaattia, jos on varaa tehdä kiihdytys rampilla.
Oikeastaan ei ole ihan sama tilanne, vaan paljon pahempi, eikä asialle voi mitään puuttumatta itse jääkaapin rakenteeseen (ja varsin vähän silloinkin). Ainoa mahdollisuus saada tavanomaisen jääkaapin käynnistysvirta siedettäväksi on raksia nykyiset käynnistysohjaukset kokonaan pois ja hommata erikoinen 2-vaiheinvertteridraivi (jollaista ei varmaan kaupallisena tuotteena edes löydä mistään), joka antaa käynnistyskäämille luokkaa 90o (käsittääkseni ennakoivalla vaihesiirrolla) aluksi hiukan verkkojännitettä alemman jännitteen ja muutaman sekunnin kuluttua joko pudottaa jännitteen kokonaan pois tai ainakin pienentää sitä merkittävästi. Kompressori on kaiken huipuksi mahdollisimman hankala kuorma, eli käynnistysvääntämomenttia tarvitaan runsaasti alkaen 0-kierrosluvusta ja tuo niiden moottori on erikoisen huono juuri tuossa suhteessa (eli täytyy odottaa tovi, että yleensäkään starttaa pysähdyksen jälkeen; 3-vaiheinvertteridrivella ohjatut DC-kaapit lähtevät iloisesti käyntiin, vaikka olisi sammutettu muutamaa sekuntia aikaisemmin eivätkä ota virtaakaan juuri enempää kuin normaaliajossa).
Kiitos kaikille hyvistä neuvoista jo tässä vaiheessa. Taajuusmuuttajien kanssa en paljoa ole puuhastellut muuta kuin käyttäjänä, niin tähän liittyen vielä muutama kysymys. Miten taajuusmuuttaja pitää mitoittaa suhteessa kuormaan? Jos moottorina on tuo 1,1kW moottori niin onko silloin sopiva taajuusmuuttaja 1,1kW laite vai pitääkö siihen ottaa joku varmuuskerroin? Voiko taajuusmuuttaja olla liian iso, eli jos löydän vaikka käytettynä 3kW taajuusmuuttajan niin toimiiko se myös? Entä tuo syöttöjännitteen laatu mistä aikaisemmin jo vähän kyselin? Onko vaarana rikkoa taajuusmuuttaja jos sen kytkee halvan aggregaatin perään?
Omassa kytkennässä pienenä haasteena tulisi se, että en saa taajuusmuuttajaa asennettua kiinteästi lämpöiseen tilaan. Laite pitäisi olla "kannettava" ja liittää pistotulpilla aggregaattiin ja varasyötön pistokkeeseen. Aggregaatin ja taajuusmuuttajan saa kyllä käytön ajaksi katokseen sateelta suojaan, mutta kova pakkanen ei varmaan tee hyvää taajuusmuuttajalle?
Tuossa aikaisemmin oli juttua myös jääkaapista ja pakastimesta. Olisi ihan hyvä, että samalla aggregaatilla voisi käyttää myös näitä. Jos hankkisi 2000W invertteri aggregaatin niin sillä varmaan saisi hoidettua molemmat käyttötarpeet?
Omassa kytkennässä pienenä haasteena tulisi se, että en saa taajuusmuuttajaa asennettua kiinteästi lämpöiseen tilaan. Laite pitäisi olla "kannettava" ja liittää pistotulpilla aggregaattiin ja varasyötön pistokkeeseen. Aggregaatin ja taajuusmuuttajan saa kyllä käytön ajaksi katokseen sateelta suojaan, mutta kova pakkanen ei varmaan tee hyvää taajuusmuuttajalle?
Tuossa aikaisemmin oli juttua myös jääkaapista ja pakastimesta. Olisi ihan hyvä, että samalla aggregaatilla voisi käyttää myös näitä. Jos hankkisi 2000W invertteri aggregaatin niin sillä varmaan saisi hoidettua molemmat käyttötarpeet?
Pienen pakastimen kanssa on tullut leikittyä, kun tein siitä lämpökaapin kalibrointiin -25 - +80 C välillä. Siinä on tyyppikilven mukaan 60 W kompura, jota ohjaan releellä. Jos sammutuksesta on liian pieni tauko, ei lähde pyörimään, vaan vie energiamittarin mukaan 1,1 kW kunnes lämpökytkin katkaisee. Pitää olla 2-3 min välissä.
Veneessä 12 V kompura ei valoja vilkauttele eikä amppeerimittarissa näy yli 10 A virtoja. Vie käydessään 5-7 A. Tuossa on vastuksella valittava kierrosluku eli jonkinlainen taajuussäätö.
Veneessä 12 V kompura ei valoja vilkauttele eikä amppeerimittarissa näy yli 10 A virtoja. Vie käydessään 5-7 A. Tuossa on vastuksella valittava kierrosluku eli jonkinlainen taajuussäätö.
Näin vanhalla papparaisella aihe sinänsä on mielenkiintoinen ja kaivoin 1960 luvulta olevia prujuja ja oppikirjankin. Omakohtaisena kokemuksena on tapaus joskin hieman asian sivusta. Minulla oli aika iso metallisorvi ja siinä 11 kW moottori. Siinä oli sellainen systeemi että moottori lähti suoraan käymään näennäisesti ilman kuormaa mutta suunnanvaihdon levypaketeissa oli senverran kitkaa että että 20 A johdonsuoja laukeili kun hallissa oli kylmä. Laitoin moottorin napoihin 3- vaihe konkan ja se auttoi asiaan. No se siitä.
Yleensä jo aluksi. Moottori mitoitetaan suurempitehoiseksi mitä kuorimitus on. Syitä on monia ja yksi on suoraan käynnistämisen varmistaminen. Mielestäni tamu voi ihan hyvin olla moottorin nimellistehon kokoinen. Tamu voi olla myös teholtaan suurempi mitä säädettävän moottorinteho. Ylärajaa en osaa sanoa mutta tamun hintakin voi rajoittaa hankinnan järkevyyttä. Noin yleisenä huomiona sanoisin että mitä lähempänä generaattorin jännite on verkon jännitettä, sitä riskittömänpää on käyttää tamua generaattorin perässä.
Tamuja on erilaisia ja niissä on erilaisia parametrejä käynnin säätämiseksi. En osaa muuta sanoa tähän kuin sen jo edellä todetun että kun kolmivaiheinen oikosukumoottori käynnistyy, asettuu tyhjäkäynnille ja kuormittuu niin se ottaa ja tarvitsee jännitelähteestä pätö ja loistehoa käynnistyäkseen ja käydäkseen. Pätäteho ja loisteho lasketaan geometrisesti yhteen ja näiden suhde ilmoitetaan myös cos phi arvona joka tuonkokoiselle moottorille on noin 0,7.. 0,8. Geometrinen tulo on moottorin nimellisteho. Patö ja loistehon osalta sama asia pätee periaatteessa myös 1- vaiheiselle moottorille aggregaatilla käytettäessä.
Tamun valinnanne ja säädöille foorumilta löytyy varmaankin paremmin asiaan perehtyneitä.
Tamun voi olla moottorin tehon kokoinen tai suurempi syöttöjännitteen tasaisuus on tärkeä ali/ylijännitteestä häiriöön toimii pakkasessakin(vrt. ilp) mutta antaa häiriön jos ei estetty tamun parametrilla löytyy manuaalista
Tamun nimellisteho voi olla suurempi tai pienempi kuin moottorin. Edes suurempi tamun nimellisteho ei takaa, että moottoria voi ajaa täydellä teholla. Noissa on myös virtaraja eli riippuu moottorin ominaisuuksista saako täyttä tehoa. Mikään pakko ei ole edes saada täyttä tehoa käytöstä riippuen.
Invertteridriven tehomitoituksen osalta tuossa jo tulikin neuvoja. Neuvoisin olemaan valppaana nimenomaan invertteriaggregaattia hankittaessa jääkaappien käyttövoimaksi, kun noiden laatu on menneinä vuosina vaihdellut paljon. Sanoisin yleisesti ottaen kokemuksena, että todella hyvälaatuinen ja kallis invertteriaggregaatti (Honda) luultavasti peittoaa kaikki vaihtoehdot tehoonsa nähden, mutta on sellaisiakin, joiden kuorman käynnistyskyky on huono verrattuna tyypilliseen halpaan ns. automaattisella jännitteen säädöllä varustettuun synkronigeneraattoriin (so. rakenne on kuin yksivaiheiseksi käämityllä auton vaihtovirtalaturilla ilman tasasuuntausdiodeja).
Toisaalta hiukan suuremmalla tamulla saattaa saada moottorista irtoamaan nimellistä enemmänkin tehoa, ts. pyörittää moottoria suuremmalla kuin verkkotaajuuden sallimalla nopeudella. Moottori ja pumppu eivät välttämättä pidä moisesta (mekanismi rasittuu liikaa ja käämit kuumenevat). Jotkin drivet saavat ahdetuksi moottorille efektiivisesti suurempaa jännitettä, mikä verkosta irtoaa muokkaamalla moottorille syötetyn jännitteen aaltomuotoa.
Olen nyt vähän pyöritellyt päässäni tuota taajuusmuuttajan kytkentää ja vielä mietityttää miten tuon saa toimimaan järjestelmässä, missä painekytkin katkoo laitetta päälle ja pois tamu:n jälkeen? Mitä tamu tykkää tällaisesta käytöstä ja osaako se rajoittaa virtaa myös uudessa käynnistyksessä?
tamu lukee sen niin että moottorissa on vika mutta jos painekytkin katkoo tamun syöttöä se on vain uusi käynnistys
Tamuissa on kaikenlaisia asetuksia, joilla erilaisia virhetilavahteja saa aktivoiduksi tai pois päältä, mutta suosittelisin minäkin tamun syötön ohjaamista suoraan painekytkimellä mieluummin, koska sillä tavoin laite ymmärtää käynnistyksessä ajaa tehon päälle kiihtyvän rampin muodossa, mikä pienentää käynnistysvirtaa.
Saattaa olla, että jollakin tamumallilla olisi valmius tunnistaa vika erillisen moottorijohdossa olevan turvakytkimen tms. aiheuttamaksi, jolloin se jopa ymmärtäisi vian poistuttua ajaa tavanomaisen kiihdytysrampin, mutta käyttöönottoasetusohjeistus pitäisi tankata varsin huolellisesti moisen varmistamiseksi.
Saattaa olla, että jollakin tamumallilla olisi valmius tunnistaa vika erillisen moottorijohdossa olevan turvakytkimen tms. aiheuttamaksi, jolloin se jopa ymmärtäisi vian poistuttua ajaa tavanomaisen kiihdytysrampin, mutta käyttöönottoasetusohjeistus pitäisi tankata varsin huolellisesti moisen varmistamiseksi.
Käy tuokin, tamuissa on yleensä kontrolli-inputteja moiseen tarkoitukseen (tyypillisesti ohjelmoitavissa, mitä input tekee).
Vielä kommenttina aikaisempiin juttuihin, että yksivaihesyöttöiset tamut tyypillisesti täytyy kytkeä 3-vaihemoottorille kolmiokytkennällä, siis 230V kolmivaihesyöttöön (norjalaisten sähköstandardien malliin). Normaalistihan ne kytketään tähtikytkennällä 400V:lle. Teki siis niin tai näin, tuo pumpun siirto invertterin käyttöön on enemmän tai vähemmän pysyvä ratkaisu ja vaatii kytkentämuutoksen pumpun päässä, eli voi voi valita esimerkiksi pistokkeella, käyttääkö suoraan verkosta vai tamulta. Toki tuo periaatteessa olisi mahdollista, jos moottorin kytkentärasiassa olisi tilaa ja läpivienti kuusijohtimiselle kaapelille, jonka toisessa päässä sitten olisi jonkinlainen moninapainen vaihtokytkin käämien kytkemiseksi kolmion ja tähden välillä ja siitä eteenpäin sitten kaksi liitäntäjohtoa niin, että suomalainen pistotulppa olisi standardi IEC ja jostakin hommaisi norjalaisen pistotulpan ja pistokkeen satunnaista invertterikäyttöä varten.
Kaivon pumpun osalta tilanne on sikäli hankala, että pumppu pitäisi nostaa kaivosta, jotta kytkentämuutoksen voi tehdä. Onneksi tuo on jokseenkin poikkeuksetta mahdollista mille tahansa kolmivaihemoottorille, eli niissä valmius erilaisille sähköstandardeille (ja siis Pohjoismaissakin on kahta erilaista käytössä).
Ei kai tuossa ole muuta ongelmaa kuin jännite. 1-v syötöllä ei saa 400 V. Mikä käytännössä tarkoittaa, ettei voida ajaa täydellä teholla eikä silloin myöskään yleensä täydellä kierrosluvulla. Porakaivon pumpun osalta tuolla ei välttämättä ole suurta merkitystä. Riippuu miten paljon painetta ja virtaamaa tarvitaan. Porakaivopumput ei tykkää alle 30 Hz, mutta sen ylitykseen riittää helposti 1-vaihesyöttö.
Noita voi ajaa eri jänniteprofiileilla eli lineaarisella, toisella potenssilla tai jollain siltä väliltä. Siis 400 V moottorilla siis jännite 30 Hz voi olla 144-240 V ja 40 Hz 256-320 V. Pumppuja voi hyvin ajaa tuolla alemmalla.
Saahan niitä 1-v porakaivopumppujakin.
Tuo on siis pelkästään käytännöllinen ongelma, eli pumppu on nostettava kaivosta ja kytkentärasian kilkkeet siirrettävä toiseen asentoon. On turha edes yrittää käyttää pumppua tekenmättä tuota muutosta, niin vajaatehoiseksi se jäisi.
Tuo ei sinällään ole erikoinen juttu, vaan on aina vastassa, kun ottaa käyttöön pienen yksivaiheisen 230V:lle tarkoitetun invertteridriven, mutta porakaivopumpun tapauksessa hiukan monimutkaisempaa kuin yleensä.
Jos se on mahdollista, ei se välttämättä kaikissa uppopumpuissa ole.
Tuota en allekirjoittaisi. Pitäisi pystyä ajamaan n. 40 Hz. Itse ajan tuota pohjavesilämmityksen porakaivopumppua 30 Hz. Ei siinä käsittääkseeni ole edes mahdollista kytkeä toimimaan 230 V vaihtamatta moottoria.
Tietysti niukasti mitoitettua pumppua on pakko ajaa 50 Hz, varsinkin alhaisella vedenpinnalla kaivossa.
Ei taida juuri vaikuttaa. Yleensä nuo ovat keskipakopumppuja, jotka eivät juuri painetta tuota ennen kuin kierroksia alkaa olla reilummin. Teho kasvaa n. kierroluvun kolmannessa potenssissa ja virta on pieni pienillä kierroksilla.
Tässä minun tapauksessa kyse on siis ejektoripumpusta ja se on autotallin nurkassa koteloidussa tilassa. Tämän puolesta kytkentä muutokset siis tarvittaessa onnistuu. Pumppu tosin on jo vakiona kytketty kolmioon, joten tuo ei aiheuta ongelmaa.
Ongelma tulee kuitenkin siitä, että vaatisi todella paljon työtä saada kytkettyä tamu painekytkimen jälkeen siten, että normaali käytössä säilyy edelleen kolmivaihe käyttö. Tuo tila on jo nyt ahdettu niin täyteen vuotovahteja, aikareleitä ja tarkastuskaivon jäätymiseneston ohjaimia, että vanhoja asennuksia pitäisi ensin saada niputettua paremmin, että tilaa tälle tulisi. Lisäksi aggregaatin kytkentäpisteen vienti siististi ulos tuo omat haasteensa. Nyt vaihtokytkimellä varustettu 3-vaihe kytkentäpiste olisi jo valmiina ulkotiloissa, mutta tamu:n kytkentä tätä hyödyntäen ei ollutkaan niin helppoa kun hetken ehdin jo ajatella.
Jos painekytkin tamu:n jälkeen asennus ei riko tamu:a ja aiheuttaa ainoastaan kuitattavan virheilmoituksen niin tuonkin kanssa pystyisi ehkä silloin tällöin elämään. Yhdellä painevaraajan täytöllä vettä kuitenkin tulee sen verran, että sillä yhden suihkun ottaa.
Ongelma tulee kuitenkin siitä, että vaatisi todella paljon työtä saada kytkettyä tamu painekytkimen jälkeen siten, että normaali käytössä säilyy edelleen kolmivaihe käyttö. Tuo tila on jo nyt ahdettu niin täyteen vuotovahteja, aikareleitä ja tarkastuskaivon jäätymiseneston ohjaimia, että vanhoja asennuksia pitäisi ensin saada niputettua paremmin, että tilaa tälle tulisi. Lisäksi aggregaatin kytkentäpisteen vienti siististi ulos tuo omat haasteensa. Nyt vaihtokytkimellä varustettu 3-vaihe kytkentäpiste olisi jo valmiina ulkotiloissa, mutta tamu:n kytkentä tätä hyödyntäen ei ollutkaan niin helppoa kun hetken ehdin jo ajatella.
Jos painekytkin tamu:n jälkeen asennus ei riko tamu:a ja aiheuttaa ainoastaan kuitattavan virheilmoituksen niin tuonkin kanssa pystyisi ehkä silloin tällöin elämään. Yhdellä painevaraajan täytöllä vettä kuitenkin tulee sen verran, että sillä yhden suihkun ottaa.
Uusissa TaMu:issa on potentiaalivaapaa ohjaus vaikkapa OnOff painekytkimeltä, eli TaMu korvaa painekytkimen moottorin käynnistäjänä
Samaten saat pehmeäkäynnistyksen hoidettua säätämällä ramppia
Toki se ottaa tilaa pumpun tilasta mutta onko se pakko olla siellä?
Harrastelija
Vakionaama
Tarkoittaako tuo että hälyn joutuu kuittaamaan joka kerta kun painekytkin sammuttaa pumpun? Ei kovin käytännöllistä.
Jos tuosta asennuksesta tekisi kiinteän eli pumppu kävisi aina tamu:n säätämänä niin silloin tuon voisi tehdä noin. Pelkkää varakäyttöä ajatellen menee vähän hankalaksi.
Ei ole käytännöllistä jos tällaista käyttöä joutuisi pitkään sietämään, mutta kun tarkoituksena oli vain löytää mahdollisimman edullinen toteutus sähkökatkojen ajaksi niin tuo voisi olla siedettävä ratkaisu. Parempi kuin ei vettä ollenkaan ja yhdellä pumpun käytöllä tulee tosiaan se 25 litraa varastoon ennen kuin painekytkin sammuttaa pumpun. Ehkä tamu:lla voisi hakea pumpulle sellaiset kierrokset, että painekytkimen katkaisupainetta ei saavuteta silloin kun vettä lasketaan hanasta.
Kiitos vielä kaikille tosi hyvästä keskustelusta ja näkemyksistä asiaan liittyen.
Okei, kuvittelin ettei keskipakopumput pysty tekemään riittävästi painetta, mutta kyllähän ne näköjään ihan riittäviä paineita kehittää.
E: ja nythän oli vielä kyse ejektoripumpusta, joka ei käsittääkseni niin suurta painetta tarvitse kehittää muutenkaan, kun painovoima hoitaa sen automaattisesti.
Viimeksi muokattu:
Tamun mitoituksesta.. Ammattilainen ei katso moottorin tai tamun nimellistehoa vaan mitoitus perustuu moottorin nimellisvirtaan ja sille etsitään tamu, joka antaa vähintään sen verran virtaa. Moottorin käyttötapa ratkaisee minkä verran tamua ylimitoitetaan. Tyypillisessä pumppukäytössä riittää nk. "kevyen käytön" mukainen mitoitus, jossa yleensä ylikuormitusvaraa on luokkaa 10 %, ts. tamun max. lähtövirta on tuon verran suurempi kuin moottorin nimellisvirta. Jos moottorille on odotettavissa runsaasti vaihtelevaa kuormitusta, kuten esim. kuljettimissa, mitoitus on yleensä nk. "raskas käyttö", jolloin tamu ylimitoitetaan 50 % moottorin virtaa suuremmalle virralle.
Tamun lähtöä ei saa koskaan katkoa painekytkimellä tms., koska tamun kytkentäpiikit polttavat kontaktit ajan myötä ja tamu joka tapauksessa näkee lähdön katkomisen vikana ja trippaa. Esim. turvakytkimissä on apukärki, joka pudottaa tamun ohjauksen välittömästi pois, jos kytkin avataan. Painekytkin pitää siis aina kytkeä tamun ohjauspuolelle. Yleensä niissä on vähintään käy/seis-tulo ja muita ohjelmoitavia tuloja. Automaatinen vian kuittauskin on jossain laitteissa, mutta joka tapauksessa tamun lähtöä ei saisi katkoa virrallisena.
Simppelein tamun ohjausperiaate on lineaarinen U/f-käyrä, jolloin tamun lähtöjännite nousee lähtötaajuuden kasvaessa ja moottorin nimellisarvoilla, esim. 400 V, 50 Hz ollaan noissa lukemissa, 25 Hz:lla jännite on n. 200 V jne. Periaatteessa 400 V moottoria voisi ajaa 230 V jännitteellä 230/400*50 = 28,75 Hz taajuuteen saakka nimellisvirralla. Sen jälkeen mennään kentän heikennykseen ja momentti tippuu. 1-vaihesyötöllä (230 VAC) olevan tamun perään pitää kytkeä 3-v 230 V moottori. Monet pienet moottorit voi kytkeä tähteen tai kolmioon 230/400 V.
Tamun lähtöä ei saa koskaan katkoa painekytkimellä tms., koska tamun kytkentäpiikit polttavat kontaktit ajan myötä ja tamu joka tapauksessa näkee lähdön katkomisen vikana ja trippaa. Esim. turvakytkimissä on apukärki, joka pudottaa tamun ohjauksen välittömästi pois, jos kytkin avataan. Painekytkin pitää siis aina kytkeä tamun ohjauspuolelle. Yleensä niissä on vähintään käy/seis-tulo ja muita ohjelmoitavia tuloja. Automaatinen vian kuittauskin on jossain laitteissa, mutta joka tapauksessa tamun lähtöä ei saisi katkoa virrallisena.
Simppelein tamun ohjausperiaate on lineaarinen U/f-käyrä, jolloin tamun lähtöjännite nousee lähtötaajuuden kasvaessa ja moottorin nimellisarvoilla, esim. 400 V, 50 Hz ollaan noissa lukemissa, 25 Hz:lla jännite on n. 200 V jne. Periaatteessa 400 V moottoria voisi ajaa 230 V jännitteellä 230/400*50 = 28,75 Hz taajuuteen saakka nimellisvirralla. Sen jälkeen mennään kentän heikennykseen ja momentti tippuu. 1-vaihesyötöllä (230 VAC) olevan tamun perään pitää kytkeä 3-v 230 V moottori. Monet pienet moottorit voi kytkeä tähteen tai kolmioon 230/400 V.
Pumpussa saa tippua. Impellerin vaatima vääntömomentti kasvaa kierrosluvun toisessa potenssissa.
Pumpun tuottama paine kasvaa suunnilleen suhteessa kierrosnopeuteen tai jopa vähemmän. Käyttövesipumpussa tuskin on varaa pudottaa tuotettua painetta puoleen, jos pitäisi vielä varautua veden pinnan laskuun kaivossa.
Nythän oli kyse hätäratkaisusta sähkökatkon ajaksi. Silloin tuskin on tarkoitus käyttää vettä niin paljon, että pinta laskee kovin alas. Riippuu myös paljon pumpun mitoituksesta suhteessa painekytkimen asetuksiin ja vedenpintaan.
Tuolla toisen potenssin riippuvuudella päästään lähes 40 Hz taajuuteen. Sillä tulee jo aika hyvin painetta. Mun porakaivopumpulle luvataan vain 38 m nostokorkeus nollavirtaamalla, koska erikseen etsin sellaisen tuohon pohjavesilämmityssysteemiin. Korkeuseroa tekniseen tilaan on vedenpinnasta n. 11-12 m. 30 Hz tuottaa juuri ja juuri tuon 11-12 m. 50 Hz nostaa venttiiliä vasten paineen 3 bariin tuolla 11-12 m. 40 Hz muistaakseeni 2 bariin ja jännite taisi silloin olla vielä alle 230 V.
100 m nostokorkeus on aika tyypillinen tavallisissa porakaivopumpuissa.
Mitä suurempi perusnostokorkeus, sitä enemmän metrejä lähtee, kun pienentää kierrosnopeutta. 100 metrin puolittaminen saattaa jo ruveta aiheuttamaan vaikeuksia, jos pitää sekä nostaa vesi kaivosta että saada riittävä paine järjestelmään. Ejektoripumppu (josta tässä on kyse), luultavasti kärsii paineen laskusta vielä enemmän, eli ejektori mitoitetaan myös tietylle apuvirtauksen paineelle ja nostokorkeudelle virtaaman ohella eikä tuossa välttämättä ole kovin paljon varaa, jotta vesi nousee ensinkään pinnalle.
Varmasti, mutta tuskin pudotus 40 Hz läheskään puolittaa nostokorkeutta.