Mistäs tuota kulutusjoustoa löytyy. Puhetta on ollut mutta tekoja ei ole näkynyt... .
On tuollaista jo selvästi meneillään, vaikkakin vaiheistettuna niin, että päämäärä ei vielä ole selvästi näkyvillä. Käytännössä halvimmalla joustoa löytyisi lämmityspuolelta ja erityisesti kaukolämmöstä. Olennaista on rakentaa suuria lämpövarastoja. Luolat lienevät huomattavasti porareikiä halvempia. Eli luetun mukaan maanalaisen tilan rakentaminen maksaa louhiminen ja vuoraus mukaan luettuna luokkaa 100 euroa kuutiometriä kohden. Tuollaiseen luolaan voidaan varastoida luokkaa 50 ... 100 kWh lämpöä vesikuutiometriä kohden nykyisen kaukolämpötekniikan soveltamilla lämpötiloilla. Tuota luokkaa 1 ... 2€ / kWh hintaa voi verrata tyypillisten akkujen hintaan, minkä lisäksi laitos säilynee käyttökuntoisena tehon jopa vain aikaa myöten parantuessa kymmenistä satoihin vuosiin osakomponentista riippuen ja vanhenevat osat voidaan uusia suhteellisen edullisesti.
Tyypillisen kohtuukokoisen hyvin eristetyn kaukolämmitetyn pientalon lämmön vuosikulutus n. 20MWh voitaisiin siis varastoida n. 200 ... 400 kuutiometriin vettä ja vastaavan varastotilavuuden rakentamiskustannukset olisivat siis haarukassa 400 ... 800€ (jyvitettynä jatkuvalle 2% sijoitetun pääoman tuotolle). Myöhemmät käyttökustannukset olisivat lähes olemattomat itse ylijäämäsähköllä tuotetun lämmön lisäksi. Käytännössähän ei tarvita noinkaan suurta varastoa, vaan luokkaa 25% ... 50% vuosikulutuksesta voisi hyvinkin riittää, kun tuulivoimaa syntyy paljon lämmityskaudellakin (jolloin varaston rakentaminen olisi jo kannattavaa liiketoimintaa, eli hyödyntäisi juuri ajoittaista tuulivoiman liikatuotantoa esim. kesällä kerätyn auringon lämpösäteilyn sijaan, eli varaston lataus ja purku voitaisiin toistaan useampaan kertaan vuoden kuluessa laskennallisen kapasiteetin kannalta). Lämpöä tietenkin tuotettaisiin lämpöpumpuilla ja sähkökattiloilla silloin, kun sähköstä on ylitarjontaa. Lämpöpumput imisivät pääosan lämmöstään osittain vesistöistä, ilmasta ja osittain saatavilla olevien jätelämpöjen puskuroinnista pienempiin kalliovarastoihin. Oikein kovalla tuulella tai ympäristön ollessa liian kylmää kaikki siirrettävissä oleva sähkö pyrittäisiin hyödyntämään polttamalla marginaalinenkin lisäsähkö lämmöksi suurissa elektrodisähkökattiloissa (noita voi asentaa rivin vanhoihin hiiliyhteistuotantolaitosrakennuksiin, joissa on muuntajat ja suurjännitelinjat jo valmiina). Tyynellä säällä tietenkin sekä sähkökattilat että lämpöpumput sammutettaisiin ja lämpöä jaettaisiin kulutukseen vain varastoista.
Mutta itse sähkö siis saataisiin rakentamalla huomattavasti lisää tuulivoimaa, jolloin sitä riittäisi paremmin muuhunkin kuin kuvattuun käyttöön ja lämmitysvarastoa täydennettäisiin aina, kun sähköä syntyy enemmän kuin sillä hetkellä tarvitaan. Toki kesällä voisi hyödyntää myös aurinkovoimaa jossakin määrin, jos tuo todetaan kannattavaksi.
Kun tuo puoli on ensin hoidettu, sitten voi harkita vaikkapa vedyn tuotantoa ylijäämäsähköllä. Nuo laitteistot vain tulevat suhteellisen kalliiksi per tehoyksikkö, toiminnan mukauttaminen saatavilla olevan sähkön mukaan ei välttämättä toimi järin joustavasti (tai sitten tuollainen joustava tekniikka on suhteessa kalliimpaa investointien ja ylläpidon kannalta), varastointi sekä siirtoputkistojen rakentaminen tulee sekin melko kalliiksi.
Muutaman vuoden viipeellä uhkaavan sähköpulaan ei kylläkään ole muita teknisiä vaihtoehtoja (palelemisen ohella) kuin hankkia suuria maakaasulla ja/tai öljyllä toimivia huipputehoaggregaatteja paikkaamaan ajoittain suuren kulutuksen tilanteessa puuttuvaa tuulivoimatehoa. Suomessa valtiovalta on vielä omillaan toimillaan pyrkinyt parhaansa mukaan kiristämään tilannetta äärimmileen mm. öljylämmityksen luopumiskorvauksien ehdoilla.
