Lisäisin tuohon, että jos pumppu on suunniteltu kosteisiin oloihin (eli lamelliväli on riitävän suuri ja höyrystimen fyysinen koko vastaavasti suurempi). Etenkään halpis-vilp tuskin on (kun on modifioitu ilmastoinnin vedenjäähdyttimestä), Varsinkin meren lähellä ilma on Helsingin seudulla pitkälle tammikuuhun tai myöhemmäksikin tyypillisesti varsin kosteaa, jolloin kenno jäätyy herkästi ja nopeasti umpeen. Tilanne tyypillisesti helpottuu huomattavasti muutaman kymmenen kilometriä sisämaahan.
Helsingissä on monin paikoin vilpin kaltaiselle päälämmityslähteelle kenkut juuri ilman korkean absoluuttisen kosteustason takia ja absoluuttinen kosteus kasvaa haittoineen muutamaan plusasteeseen saakka. Ilppikin kärsii noissa oloissa, mutta tukilämmityslähteelle moinen ei ole niin kriittistä.
Käytännössä aina VILPin kennoon kertyy huurretta sen käydessä ja sulatukset tuottavat enemmän tai vähemmän vettä. Onhan tuo silti toiminut ja vedetkin ovat valuneet sinne minne pitääkin. Poikkeuksia ovat kuulaat ja kuivat kevättalven päivät, jolloin huurretta ei kerry päiväsaikaan lainkaan eikä sulatukset tuota näin ollen vettä. Minulla vedet valuvat letkua pitkin pannuhuoneen viemäriin ja tästä syystä niiden määrää on ollut mahdollista tarkkailla ja mitata eri olosuhteissa.
Tuo huurteen kertyminen on itse asiassa aika merkittävä lämmön lähde, koska siinä on vesihöyryn latenttilämpö (2,5 MJ/kg @ 0°C) + veden jäätymislämpö (0,33 MJ/kg). Saatu jäätymislämpö menetetään sulatuksessa takaisin mutta vesihöyryn lauhtumisentalpiaa ei menetetä, sillä vain pieni osa vedestä haihtuu takaisin ilmaan. Jos kone tuottaa esim. 6 kWh tunnin mittaisen käyntijakson aikana ja tuottaa samalla 2 kg "sulatusvettä", tuo 2 x 2,5 MJ on tuotoksesta 1,4 kWh eli 1,4/6 = 23% eli ihan merkittävän osan. Peukalosääntönä voi sanoa, että vettä tulee noin 1 kg kulutettua sähkö kWh kohti lämpötilan ollessa nollan kahta puolen ja ilman kosteaa kuten se melkein aina tuolloin on.
Kelin ollessa tukevasti pakkasella, jäätä pitää tietysti lämmittää ennen kuin se alkaa sulaa mutta tämä vie varsin vähän energiaa (2,1 kJ/kg°C) veden olomuodon muutoksiin verrattuna. Yli +3°C sulatettavaksi jää sitten enää osa ilmasta lauhtuneesta vedestä ja yli +5 °C sulatettavaa ei enää normaalisti jää jäljelle ollenkaan.
Merkittävästä lämmön siirrosta huolimatta, huurtuminen ei kyllä mahda edistää koneen toimintaa mitenkään jos ei paljon haittaakkaan. Sulattelu kuluttaa kallisarvoista tuotantoaikaa mutta kapasiteetti nyt ei pitäisi olla nollakelillä vielä lähellekään täyskäytössä. Silloin kun vesi pysyy vetenä, ilman kosteus edistää huomattavasti toimintaa. Huonoin tilanne on, jos koneeseen pääsisi imeytymään suuria määriä lunta. Havaintoja tämmöisestä ei kyllä ole eikä minulla kerry talvisin seinustoille lunta edes sitä taivaalta satavaa määrää. Koneen ja seinän väliin jää suunnilleen 1 neliömetri maapinta-alaa. Lumisina talvina täällä sataa noin 200 kg/m
2 lunta. Sulattelu tuottaa talven mittaan joitakin tuhansia litroja vettä. Kosteina päivinä vettä tulee joitakin kymmeniä litroja päivässä, joten kilo tai pari turhaa lunta tuskin suuresti vaikuttaa vaikka se sen joutuisikin sulattamaan.
Sitten ilmalämpöpumppuihin verrattuna VILPeillä on etuna, että lähes aina käytetään sitä tuotettua lämmintä vettä energianlähteenä sulatuksiin. Näin ollen se sulatus tapahtuu paremmalla hyötysuhteella kun varsinaisesti pumpattavaa ei ole. Lämpö otetaan esim. +35 asteisesta vedestä ja lauhdutetaan sinne sulatettavaan höyrystinkennoon. Huurre sulaa eikä vain meinaa sulaa.
Usein vaan edelleen nousee esiin tuo monien harhaluulo että putkiasennushommat olisivat jotenkin luvanvaraisia niin kuin sähköpuolella niin siksi ajattelin ensin että tässäkin oli joku sellainen ajatus..