jmajan Bosch 7001i 12 kW pohjavesilämmitysprojekti
- Viestiketjun aloittaja jmaja
- Aloituspäivämäärä
Käyttövettä ei luultavasti kukaan ota, mutta joku saattaisi kastella porakaivon vedellä, ehkä.
Niissä on huono vesi jo ennestään eli kaikilla naapureilla on jo kaupungin vesi. Jotenkin merestä vesi tulee jo, sillä veden pinta kaivossa on hyvin lähellä meriveden pintaa ja elää sen mukana. Kovin suolaista se ei kuitenkaan ole. Olikohan 1/10 meriveden suolaisuudesta, kun otin keväällä näytteen. TDS 418 ppm oli näytteessä. Valtamerissä TDS on n. 40 000 ppm. Oisko Espoossa 10 000 ppm?
Vaikka määrä on suuri normaaliin kaivonkäyttöön nähden se on kuitenkin pieni. Alle 100 m3/vrk ei tarvitse edes ilmoittaa ja vasta 250 m3/vrk vaatii luvan. Minä otan vajaat 50 m3/vrk ja sekin vähenee, kun saan pumpulle ohjauksen.
Selvästi vähemmän lienee, luokkaa puolet tuosta. Pitoisuus vaihtelee, ohessa yksi uutinen ennätystasosta aika syvältä Helsingin edustalla, https://yle.fi/uutiset/3-9302764. Espoon lahdissa lähellä pintaa on vähemmän.
Oheisella putkisto lay-outilla voidaan vähentää tai jopa kokonaan estää putkiston kaasuongelmia.
Pienentyneestä "lappovoimasta" johtuen saataa pumppauskustannukset hieman nousta. Tätä kompensoi toisaalta lyhyemmän putken pienempi virtausvastus.
Minimipaine on niin suuri että veden höyrystymisestä ei ole vaaraa.
On kuitenkin mahdollista että pitkien taukojaksojen aikana saattaa veteen liuonneita kaasuja erkaantua.
Virtausmittari tulee sijoittaa tulopuolelle pystyputkeen. Tässä kohtaa putki on aina täynnä vettä veden virratessa.
Myös lämmönvaihtimessa tulee viratauksen olla alhaalta ylöspäin estämään kaasujen kertyminen lämmönvaihtimeen.
Ellei uppopumpussa itsesään ole takaiskuventtiiliä niin sellainen tulee asentaa pumpun jälkeiseen putkeen lähelle pumppua.
Pienentyneestä "lappovoimasta" johtuen saataa pumppauskustannukset hieman nousta. Tätä kompensoi toisaalta lyhyemmän putken pienempi virtausvastus.
Minimipaine on niin suuri että veden höyrystymisestä ei ole vaaraa.
On kuitenkin mahdollista että pitkien taukojaksojen aikana saattaa veteen liuonneita kaasuja erkaantua.
Virtausmittari tulee sijoittaa tulopuolelle pystyputkeen. Tässä kohtaa putki on aina täynnä vettä veden virratessa.
Myös lämmönvaihtimessa tulee viratauksen olla alhaalta ylöspäin estämään kaasujen kertyminen lämmönvaihtimeen.
Ellei uppopumpussa itsesään ole takaiskuventtiiliä niin sellainen tulee asentaa pumpun jälkeiseen putkeen lähelle pumppua.
Liitetiedostot
Jaa, onko se siellä alakerrassa?
No mikäs tämän 'asentajamoduulin' PC0 sitten on?
Ruotsinmanuaalissa "[PC0] Cirkulationspump värmebärare".
Vähän nämä käännökset on mitä on mutta ajattelin että olisko 'keruupumppu'?
PC1 on tietääkseni lauhdutuspuolen kiertopumppu...ja kait tuossa vain 2 pumppua on...
Jos PC0 on keruupumppu, niin tuosta sillä kuuluisalla Wagolla varastaa tiedon jos liittimeen mahtuu vain yksi johto.
Edit: PB3 näkyy olevan keruupumppu kylmäyksikön I/O kortilla, "[PB3] Cirkulationspump köldbärare"
Viimeksi muokattu:
On siis tuossa kovin suljetussa kylmämodulissa.
Normivirtauksella siis painemittari ennen suodatinta, lämmönvaihdinta ja energiamittaria näyttää -0,6 bar. Noista kolmesta tulee painehäviötä vähintään 0,1 bar. Toisin sanoen noiden jälkeen painetta on -0,7 bar. 10 m korkeuserosta tulee -1,0 bar. Putkea on n. 80 m. 0,56 l/s 40x3.7 putkea 4 C vedellä aiheuttaa vain 16 kPa eli 0,16 bar painehäviötä. Ehkä siis aivan koko 10 m korkeuseroa saa eduksi.
Ongelmat virtausmittarin kanssa alkaa jo paljon pienemmällä alipaineella. Eikä tuo ole sellainen ongelma, joka vaatii ratkaisua.
Alipaineen estäminen johtaa siihen, että porakaivopumpun kierroksia pitää nostaa 30 -> ainakin 35 Hz. Tuo lisää merkittävästi sähkönkulutusta. Luultavasti n. 50%. Hiukan vaikea testata, koska nyt alipainetta tulee.
Helpoin tapa estää alipaine on päästää ilmaa putkeen teknisessä tilassa. Silloin vesi valuu kuin viemärissä.
Itse en pitäisi alipaineen eliminoimista oleellisena, päin vastoin. Uppopumppu jaksaa kyllä täyttää tuloputken lämmönvaihtimelle asti, jos sen paineentuottokyky yleensä riittää (tässä tapauksessa riittää ilman muuta) ja meno- sekä paluuputki on asennettu järkevästi (ylimääräiset pystymutkat eivät ole järkeviä). Luonnollisesti paluuputkeen muodostuu vuoroin tyhjiön kaltaisia alueita ja virtaavaa vettä, eli alipaine paluussa jää aina alle -1 barin. Mutta jatkuvasti laskevalla paluuputkella tuo ei haittaa.
Sen sijaan on olennaista, että lämmönvaihdin on asennettu niin, että uppopumpulta tuleva virtaus puhaltaa kaasut mahdollisimman tarkkaan poistoaukosta eteenpäin ja putkiston korkein kohta on vähintään tämän poistoaukon tasalla (mieluummin jopa hiukan ylempänä, toki korkeintaan kymmeniä senttejä). En näe poiston puolella olevasta automaattisesta ilmausventtiilistä tai tulohaaran takaiskuventtiilistä koituvan hyötyä, hankaluuksia ja energiahäviöitä kylläkin. Kun paluuputken korkeusero on niinkin suuri kuin on, ilmavaivojen välttämiseksi putken pystysuuntaiset mutkat on minimoitava. Paluuputken johtaminen meren pinnan alapuolelle vähentää painesykäysten mahdollisuuksia (tässäkään ei pidä liioitella). Jos avoimeen kiertoon ei pääse mistään ilmaa tilalle, alipaine tällöin myös tyhjentää lämmönvaihtimen kaivovedestä siinä määrin kuin tulo- ja poistoaukkojen kautta yleensä on mahdollista staattisessa asennuksessa ilman paineilmaa tms., millä on jäätymisturvallisuutta parantava vaikutus.
Paluuputkeen muodostaa täysi alipaine vasta, kun vettä on kulkenut lävitse riittävä määrä. Alipaine paisuttaa kaasukuplat paluuputken ylimmillä osuuksilla, jolloin ne kulkevat varsin hyvin virtauksen mukana putkea pitkin alas, mutta tilalle ei kannata päästää uusia.
Sen sijaan on olennaista, että lämmönvaihdin on asennettu niin, että uppopumpulta tuleva virtaus puhaltaa kaasut mahdollisimman tarkkaan poistoaukosta eteenpäin ja putkiston korkein kohta on vähintään tämän poistoaukon tasalla (mieluummin jopa hiukan ylempänä, toki korkeintaan kymmeniä senttejä). En näe poiston puolella olevasta automaattisesta ilmausventtiilistä tai tulohaaran takaiskuventtiilistä koituvan hyötyä, hankaluuksia ja energiahäviöitä kylläkin. Kun paluuputken korkeusero on niinkin suuri kuin on, ilmavaivojen välttämiseksi putken pystysuuntaiset mutkat on minimoitava. Paluuputken johtaminen meren pinnan alapuolelle vähentää painesykäysten mahdollisuuksia (tässäkään ei pidä liioitella). Jos avoimeen kiertoon ei pääse mistään ilmaa tilalle, alipaine tällöin myös tyhjentää lämmönvaihtimen kaivovedestä siinä määrin kuin tulo- ja poistoaukkojen kautta yleensä on mahdollista staattisessa asennuksessa ilman paineilmaa tms., millä on jäätymisturvallisuutta parantava vaikutus.
Paluuputkeen muodostaa täysi alipaine vasta, kun vettä on kulkenut lävitse riittävä määrä. Alipaine paisuttaa kaasukuplat paluuputken ylimmillä osuuksilla, jolloin ne kulkevat varsin hyvin virtauksen mukana putkea pitkin alas, mutta tilalle ei kannata päästää uusia.
pökö
Kaivo jäässä
Tätä myös fundeerasin. Kai se jo on jo kokeiltu?
Siis kaivossa vesi on samalla tasolla kuin meressä tai pitkään pumpatessa ehkä metrin alempana. Ei onnistu lappo. Mutta siis lappoavusteinen pumppaus eli pumpun ei tarvitse tuottaa läheskään 10 m nostokorkeutta kuin alussa.
Kokeilin nyt vielä tuota tehontarvetta eri tilanteissa. TAMUssa on tehomittaus. Normaalitilanteessa virtaama siis 0,56 l/s, paine -0,6 bar, kierrokset 30 Hz ja tehontarve 200 W. Jos avaan ilmaventtiilin, joka on mereen menevässä putkessa juuri ennen sen menoa teknisen tilan seinän läpi, tippuu virtaama arvoon 0,6 m3/h eli 0,17 l/s eli alle kolmasosaan. Painemittari näyttää käytännössä nollaa. Kierroksia nostamalla 36 Hz kohdalla virtaama on taas 2 m3/h eli 0,56 l/s. Nyt painemittari näyttää 0,1 bar ja tehoa tarvitaan 300 W. Kierroksia varovasti nostamalla pääsee 53 Hz:llä hiukan yli 4 m3/h, jolloin painemittari näyttää 0,5 bar.
Koska ilmaventtiili nollaa paineen, on sen ollessa auki painemittarin lukema sama kuin välissä olevien laitteiden, siis suodatin, levari ja energiamittari sekä pari mutkaa ja palloventtiili, painehäviö. Ilmaventtiilin ollessa auki energiamittari näyttää millä tahansa kierrosluvulla stabiilia virtaamaa. Ei siis ole kaasua sen kohdalla. Energiamittari on levarin päällä pystyssä. Sen perässä mutka, josta vaakaputki seinästä ulos.
Kokeilin myös avata vain hiukan ilmaventtiiliä. Sillä saa stabiileja tilanteita -0,6 bar ja 0 bar välille 30 Hz kierroksilla. Virtaama vähenee mitä enemmän venttiiliä avaa. Energiamittari stabiloituu vasta hyvin lähellä nollaa. Se ei siis siedä lainkaan alipainetta. Mutta tuntuu suurellakin alipaineella näyttävän keskimäärin oikein.
Kokeilin nyt vielä tuota tehontarvetta eri tilanteissa. TAMUssa on tehomittaus. Normaalitilanteessa virtaama siis 0,56 l/s, paine -0,6 bar, kierrokset 30 Hz ja tehontarve 200 W. Jos avaan ilmaventtiilin, joka on mereen menevässä putkessa juuri ennen sen menoa teknisen tilan seinän läpi, tippuu virtaama arvoon 0,6 m3/h eli 0,17 l/s eli alle kolmasosaan. Painemittari näyttää käytännössä nollaa. Kierroksia nostamalla 36 Hz kohdalla virtaama on taas 2 m3/h eli 0,56 l/s. Nyt painemittari näyttää 0,1 bar ja tehoa tarvitaan 300 W. Kierroksia varovasti nostamalla pääsee 53 Hz:llä hiukan yli 4 m3/h, jolloin painemittari näyttää 0,5 bar.
Koska ilmaventtiili nollaa paineen, on sen ollessa auki painemittarin lukema sama kuin välissä olevien laitteiden, siis suodatin, levari ja energiamittari sekä pari mutkaa ja palloventtiili, painehäviö. Ilmaventtiilin ollessa auki energiamittari näyttää millä tahansa kierrosluvulla stabiilia virtaamaa. Ei siis ole kaasua sen kohdalla. Energiamittari on levarin päällä pystyssä. Sen perässä mutka, josta vaakaputki seinästä ulos.
Kokeilin myös avata vain hiukan ilmaventtiiliä. Sillä saa stabiileja tilanteita -0,6 bar ja 0 bar välille 30 Hz kierroksilla. Virtaama vähenee mitä enemmän venttiiliä avaa. Energiamittari stabiloituu vasta hyvin lähellä nollaa. Se ei siis siedä lainkaan alipainetta. Mutta tuntuu suurellakin alipaineella näyttävän keskimäärin oikein.
Ei täyttö ole mikään ongelma, kun uppopumppu on kaivon vedenpinnan alapuolella. Takaiskuventtiili vain aiheuttaa painehäviötä ja estää tyhjiön imeytymistä veden tilalle lämmönvaihtimessa ja putken ylimmissä osissa pumpun seisoessa.
Ainoa ongelma, mitä kannattaa tarkkailla on paluuputken tyhjiökuplien takia mahdollisesti aiheutuvat törmäilyt (siis paluuputkessa talon ulkopuolella). Tuskin suuri haitta muoviputkistolla, mutta virtausmittaukselle on.
Virtausmittari pitäisi asentaa tuloputkeen selvästi ennen lämmönvaihdinta ennen putkiston korkeinta kohtaa. Toimintaa voi parantaa säädettävällä kuristusventtiilillä heti virtausmittarin jälkeen (valitettevasti tehohukan voi välttää vain viemällä virtausanturin alle n. 9 metrin korkeuteen kaivoveden pinnasta, jos haluaa aina tarkan mittauksen; tilanne voi parantua, kunhan kuplat on saatu pois putkesta eikä uuttaa pääse suoraan mistään tilanne, etenkään purkuputken päästä; tuonne voi hätätilassa ajatella takaiskuventtiiliä, jollei saa päätä merenpinnan alapuolelle).
Mittailin kylmäyksikölle menevää virtaa pyhtiamppeerimittarilla. Sinne menee neljä vaihekaapelia kaksi nollaa ja kaksi suojamaata. Yksi vaihekaapeleista on ohut, joten lienee ohjausyksikölle ja pumpuille. 30 Hz:llä jokainen paksu näytti tasaista 1 A. Kompuran sammuttua 0 A, vaikka keruupumppu vielä kävi. Ei kyllä käynyt kauaa, tuskin edes minuuttia. Pitäisi siis saada tuosta tunnistettua. Mikähän laitteen nimi on suomeksi? Current clamp switch, current sensing switch toimii englanniksi. Virtakatkaisija tuottaa aika vääriä tuloksia!
Sitten aloin tutkimaan keruun lämpötilamittausta. Bosch näytti tuolla 30 Hz 7,8-7,9 C. Pohjavesikierrossa oleva energiamittari näytti 7:ää. Siinä ei ole desimaaleja. Mittasin kompuran sammuttua mereen menevästä putkesta ilmaventtiilin kautta vesivirtaan työntämällä kahdella eli anturilla. Toinen näytti 7,55 ja toinen 7,45. Selvästikin siis Boschin anturi näyttää liikaa. Tietysti sille tuleva keruu on kylmempää. Noilla virtaamilla ja tehoilla ero ei kyllä ole montaa kymmenystä, mutta ainakn 0,5 C liikaa tuo näyttää.
Sitten aloin tutkimaan keruun lämpötilamittausta. Bosch näytti tuolla 30 Hz 7,8-7,9 C. Pohjavesikierrossa oleva energiamittari näytti 7:ää. Siinä ei ole desimaaleja. Mittasin kompuran sammuttua mereen menevästä putkesta ilmaventtiilin kautta vesivirtaan työntämällä kahdella eli anturilla. Toinen näytti 7,55 ja toinen 7,45. Selvästikin siis Boschin anturi näyttää liikaa. Tietysti sille tuleva keruu on kylmempää. Noilla virtaamilla ja tehoilla ero ei kyllä ole montaa kymmenystä, mutta ainakn 0,5 C liikaa tuo näyttää.
Ei taida riittää! Nyt siis mittari näyttää -0,6 bar. Sen ja pumpun välissä on vain n. 20 m pystyputkea, 10 m vaakaputkea ja kolme 90 asteen mutkaa, kaikki noita linkkaamiani muoviliittimiä, joissa varsin siistit pienihäviöiset mutkat. Ja putki koko matkan 40x3.7. Tuossa putkessa siis ei ole edes 0,1 bar painehäviötä. Eli pitää mennä n. 6 m alaspäin, jotta alipaine häviää.
Tämän pitäisi varmaan toimia tuossa kylmäyksikköön menevässä kaapelissa. Siis ennen invertteriä. https://www.digikey.com/en/products/detail/cr-magnetics-inc/CR9321-PNP/1045178
0,35 A:lla luvataan kytkeytyvän.
0,35 A:lla luvataan kytkeytyvän.
Uskon tuon, voi olal todella herkkä ilmakuplille. Ehkä siis virtausanturin olisi oltava kaivossa. Sinällään tuollaisia on ollut markkinoilla kerrostalon asuntojen vedenkulutuksen jälkimittaukseen keskuslaskimelta (tarvitaan vain johtopari laskimelta anturille, joka on passiivinen, ts. sähkögeneraattorin kestomagneettiroottoria muistuttava).
Ei tuo ole siis mikään ongelma, että virtausmittaus hyppii. Voidaan siis lopettaa sen pohdinta.
Samaa meinasin jo sanoa että virtausmittarin vois vaikka viedä takas kauppaan...
Ei sen functioksi paljon muuta saa kuin ehkä valvonta
Viimeksi muokattu:
Robustia ratkaisua tuohon en näe muuten kuin laittamalla putken loppuun venttiili joka pannaan sulki ennen pumpun pysäytystä ja avataan käynnistyksen jälkeen.
Ei maksa vaivaa jos se kerran toimii aloittamalla suuremmalla virtauksella. Ja jos käynnissä alipaine on -0.6bar niin ei vesi silloin kiehu, ja sammutuksen jälkeen paine palautunee nollaan jos ilmaa pääsee systeemiin putken päästä.
Ei maksa vaivaa jos se kerran toimii aloittamalla suuremmalla virtauksella. Ja jos käynnissä alipaine on -0.6bar niin ei vesi silloin kiehu, ja sammutuksen jälkeen paine palautunee nollaan jos ilmaa pääsee systeemiin putken päästä.
Ei se juuri parempi voi olla. Nyt siis on -0,7 bar laitteistojen jälkeen ja 80 m putkessa painehäviötä 0,16 bar. Siis 10 metristä eli 1,0 barista saadaan hyödyksi n. 0,9 bar.
Kokoa pienemmän eli 32x3 putken painehäviö olisi jo 0,47 bar eli huonompi se olisi ehdottomasti.
Ei suinkaan. Se näyttää tarkasti dT:n ja on myös tarkka virtausmittauksessa, kunhan ottaa keskiarvon tarpeeksi pitkältä ajalta eikä katso hetkellistä virtaamaa tai tehoa.Samaa meinasin jo sanoa että virtausmittarin vois vaikka viedä takas kauppaan...
Ei sen functioksi paljon muuta saa kuin ehkä valvonta
Ehdottomasti ei olisi robusti noin. Tuolloin voi jäätyä sähkökatkon aikana. Tai vaihtoehtoisesti päästää kuitenkin vedet pois, jolloin se kaipaamasi toiminto jää pois.
Putken pää on 1,5 m veden alla, joten ei siitä ilmaa pääse. Eihän sitä voi jäiden sekaan laittaa.
Putki on tarkoitus tyhjentyä. Tuon varmistamiseksi on paikka magneettiventtiilille, joka aukeaa pumpun sammuessa tai sähköjen kadotessa. Ilmeisesti putki tyhjenee muutenkin, mutta kestää ainakin tunteja.
Jos robustiuden puute on ongelma, voi laskuputkeen periaatteessa lisätä pieniä kalvopaisunta-astian tapaisia vaimentimia (kuten vaikkapa uittamalla paksumman putken sisään tyhjä ulkoilmaan yhdistetty kumiputki). Ainoa ongelma, jonka tuossa muutenkin näen, on vesipatsaan katkeilu pian sen jälkeen, kun virtaus alkaa kiihtyä paluuosuudella. Nuo erilliset patsaat luultavasti törmäilevät, kun kallistus väkisinkin hiukan vaihtelee, on mutkia ja lopulta tulee putken loppupää vastaan. Millaista vasarointia käytännössä syntyy, näkee vasta käytännössä.
Joka tapauksessa alipaine imee tyhjiön niiltä osin, kun ollaan 10 metriä tai ylempänä alemmasta kaivon tai purkuaukossa vallitsevasta vedenpinnasta missä tahansa putkessa. Ilma sinällään ei ole ongelma, tulee kyllä vähitellen pois virtauksen mukana, jos uutta ei pääse tilalle.
Kyllä tuollainen rakennelma joka on käytännössä tyhjiöilmanpoistin kerää koko ajan liuenneista kaasuista uutta ilmaa (tai typpeä ja jalokaasuja, happea voi olla aika nihkeästi). Mutta se tulee veden mukana pois kun virtaus on tarpeeksi suuri.
Se varsinainen paineiskuriski on käynnistyksessä jos putken ylimmässä osassa on vesihöyryä joka kutistuu lähes rajatta kun paine nousee yli n. 10 mbar (a), joten vesipatsas kaivosta lähtee liikkeelle ja vesipatsas alas mereen ei liiku ollenkaan yhtä nopeasti ja lopulta patsaat törmäävät.
Jos seassa on ilmaa, niin se ei katoa paineen noustessa vaan pehmentää iskua ja törmäys ei tunnu missään. Sen sijaan esim. 30 metrin pystysuora putki, jonka yläpäässä on takaiskuventtiili, pamahtaa melkoisesti kun pumppu käynnistyy koska sieltä kaikki ilma tulee pois. Tämä ilmiö alkaa esiintyä, kun (uppo)pumpun luona oleva takaisku alkaa vuotaa ja päästää veden putoamaan takaisin kaivoon.
Käytännössä tuohon lämmityskiertoon tuskin ikinä tulee tarpeeksi hyvää tyhjiötä, johonkin jää aina ilmakupla joka sitten pehmentää iskua. Ilman päästäminen edes aivan pienestä reiästä myös estää tämän ilmiön. Venttiili on sitten jo vähän hienostelua, jatkuva pieni vuotokin toiminee.
Käynnistyksen kannalta putken koko on ratkaiseva, jos 32mm on liian häviöllinen niin sitten esim. 36 tai 38mm olisi kiva. Mutta ainoa keino tähän olisi tunkea 40mm putkeen jokin pienempi putki jolla sitä voi efektiivisesti pienentää. Kun on jo se taajuusmuuttaja, niin ei tarvinne siitäkään välittää.
Se varsinainen paineiskuriski on käynnistyksessä jos putken ylimmässä osassa on vesihöyryä joka kutistuu lähes rajatta kun paine nousee yli n. 10 mbar (a), joten vesipatsas kaivosta lähtee liikkeelle ja vesipatsas alas mereen ei liiku ollenkaan yhtä nopeasti ja lopulta patsaat törmäävät.
Jos seassa on ilmaa, niin se ei katoa paineen noustessa vaan pehmentää iskua ja törmäys ei tunnu missään. Sen sijaan esim. 30 metrin pystysuora putki, jonka yläpäässä on takaiskuventtiili, pamahtaa melkoisesti kun pumppu käynnistyy koska sieltä kaikki ilma tulee pois. Tämä ilmiö alkaa esiintyä, kun (uppo)pumpun luona oleva takaisku alkaa vuotaa ja päästää veden putoamaan takaisin kaivoon.
Käytännössä tuohon lämmityskiertoon tuskin ikinä tulee tarpeeksi hyvää tyhjiötä, johonkin jää aina ilmakupla joka sitten pehmentää iskua. Ilman päästäminen edes aivan pienestä reiästä myös estää tämän ilmiön. Venttiili on sitten jo vähän hienostelua, jatkuva pieni vuotokin toiminee.
Käynnistyksen kannalta putken koko on ratkaiseva, jos 32mm on liian häviöllinen niin sitten esim. 36 tai 38mm olisi kiva. Mutta ainoa keino tähän olisi tunkea 40mm putkeen jokin pienempi putki jolla sitä voi efektiivisesti pienentää. Kun on jo se taajuusmuuttaja, niin ei tarvinne siitäkään välittää.
Nyt on meneillään "testi" miten hyvin 30 m2 lattiaa lämmittää n. 80 m2 alaa. Tänään sain yläpohjat umpeen eli höyrynsulut jotenkuten paikalleen. Eristeitä ei vielä ole lainkaan n. 40 m2 alueella. Lattiaan menee nyt 39 C ja palaa 36 C. Pumppu käy minimiteholla eli 4,4 kW ja melkein on tasapainossa eli ehkä käy jo jatkuvasti ainakin tunteja kerralla. Tilojen lämpötila 2-20 C alussa. Kylmin on makuuhuone, jonne vasta juuri laitoin höyrynsulun ja lämpimin sauna. Kaikki ovet auki.
Toistaiseksi sähkönkulutus on ollut surullista katsottavaa. Ei näy Carunan tilastoissa mitään iloa olleen MLP:stä. 3.11. siis käynnistyi MLP ja samalla sammutin uima-altaan ympäristöä lämmittäneet siirrettävä patteri + rakennuslämmitin, yhteensä 3,5 kW. MLP on vienyt suuruusluokkaa 10 kWh/vrk, joten se ei ole syypää suureen kulutukseen, vaan toisessa 80 m2:ssa olevat sähköpatterit. Siellä on 20-22 C ja välissä on vain väliovi ja isohko huonosti muovilla peitetty aukko tiloihin, jotka saivat eilen ja tänään höyrynsulun.
Ei sentään niin paha, kun pari viikkoa aiemmin alettiin sähköllä lämmittää uima-allastilaa, johon oli juuri laitettu höyrynsulku ja hissukseen laitettiin 30 cm villaa.
Toistaiseksi sähkönkulutus on ollut surullista katsottavaa. Ei näy Carunan tilastoissa mitään iloa olleen MLP:stä. 3.11. siis käynnistyi MLP ja samalla sammutin uima-altaan ympäristöä lämmittäneet siirrettävä patteri + rakennuslämmitin, yhteensä 3,5 kW. MLP on vienyt suuruusluokkaa 10 kWh/vrk, joten se ei ole syypää suureen kulutukseen, vaan toisessa 80 m2:ssa olevat sähköpatterit. Siellä on 20-22 C ja välissä on vain väliovi ja isohko huonosti muovilla peitetty aukko tiloihin, jotka saivat eilen ja tänään höyrynsulun.
Ei sentään niin paha, kun pari viikkoa aiemmin alettiin sähköllä lämmittää uima-allastilaa, johon oli juuri laitettu höyrynsulku ja hissukseen laitettiin 30 cm villaa.
Aika selkeästi näkyy putket ilman laattoja. Tuossa siis vain n. 5 mm tasotetta putkien päällä. Meno 39, paluu 36, tehoa n. 150 W/m2 (energiamittari, 4,4 kW niukasti alle 30 m2), lattian pinnnan keskilämpötila 27 C, ilma ja seinät 14-15 C. Kovimmilla pakkasilla voi rempan valmistuttua paikallisesti tarvita 75 W/m2 lattiasta, pääosin 50 W/m2 ja alle.
Kai tuo aika hyvin vastaa tätä, kun huomio putket pinnassa ja puuttuvan pintamateriaalin tuovan n. 15% lisää. Tuossahan 20 asteen lämpötilaerolla (meno ja paluun ka. vs. ilma) pitäisi tulla 120 W ja pinta n. 10 C ilmaa lämpimämpi. Mulla pinta 12-13 C ilmaa lämpimämpi ja ilmasta veteen 22-23 C. Pintamateraalin puuttuminen ja putket pinnassa nostaa pintalämpötilaa ja siten pienentää lämpötilaeroa ilmasta veteen. Tuosta käyrästöstä ekstrapoloimalla pitäisi olla 25 C lämpötilaero ilmasta veteen ilman korjausta.
Hiukan ehdin ihmetellä korkeita menolämpöjä (39 C pitäisi riittää kattolämmitykselle MUTissakin), mutta kyllähän tuo suuri lämpötilaero ilmaan ja pieni lämmitetty lattia-ala vs. sen lämmittämä tila selittää tuon. Yöllä taisi olla -6 C ja silti tilat ovat lämmenneet keskimäärin.
Kai tuo aika hyvin vastaa tätä, kun huomio putket pinnassa ja puuttuvan pintamateriaalin tuovan n. 15% lisää. Tuossahan 20 asteen lämpötilaerolla (meno ja paluun ka. vs. ilma) pitäisi tulla 120 W ja pinta n. 10 C ilmaa lämpimämpi. Mulla pinta 12-13 C ilmaa lämpimämpi ja ilmasta veteen 22-23 C. Pintamateraalin puuttuminen ja putket pinnassa nostaa pintalämpötilaa ja siten pienentää lämpötilaeroa ilmasta veteen. Tuosta käyrästöstä ekstrapoloimalla pitäisi olla 25 C lämpötilaero ilmasta veteen ilman korjausta.
Hiukan ehdin ihmetellä korkeita menolämpöjä (39 C pitäisi riittää kattolämmitykselle MUTissakin), mutta kyllähän tuo suuri lämpötilaero ilmaan ja pieni lämmitetty lattia-ala vs. sen lämmittämä tila selittää tuon. Yöllä taisi olla -6 C ja silti tilat ovat lämmenneet keskimäärin.
Nyt on energiamittariin kertynyt tasan 400 kWh kuudessa vuorokaudessa. Boschin mielestä 403 kWh eli eroa vain 1% (Bosch näyttää vähemmän, energiamittarista puuttuu ensimmäiset 7 kWh). Käyttövettä on Boschin mielestä käyttövettä on tehty 33 kWh (sis. yksi legionella-ajo, käyttövettä käytetty vain tiskikoneeseen ja käsienpesuun).
Sähköä on Boschin mielestä mennyt 75+10 kWh ja kompura käynyt 89+5 h.
Pohjaveden energiamittarin mukaan sieltä on otettu 352 kWh (puuttuu ensimmäisen 7 kWh tuotto). Boschin ilmoitusten mukaan 351 kWh olisi pitänyt saada.
Aika hyvin tuntuu mittaukset vastaavan toisiaan. Erityisesti huomioiden pohjavesimittauksen suuret hetkelliset vaihtelut ja pieni dT.
Sähköä on Boschin mielestä mennyt 75+10 kWh ja kompura käynyt 89+5 h.
Pohjaveden energiamittarin mukaan sieltä on otettu 352 kWh (puuttuu ensimmäisen 7 kWh tuotto). Boschin ilmoitusten mukaan 351 kWh olisi pitänyt saada.
Aika hyvin tuntuu mittaukset vastaavan toisiaan. Erityisesti huomioiden pohjavesimittauksen suuret hetkelliset vaihtelut ja pieni dT.
Tuli ilmeisesti vahingossa testattua tuota Boschin keruunvalvontaa. Valitettavasti en tiedä mitä tapahtui tarkemmin. Olin laittanut Boschin manuaalitilaan, jolloin siis kompura seis. Säätelin porakaivopumpun ohjausta ja menin välillä tietokoneelle lukemaan TAMUn manuaalia. No tuona aikana oli tullut ilmeisesti time-out. Boschin ruutu oli pimeänä. Sitä painaessa oli perustilassa eli oli tullut pois huoltovalikosta. Menin takaisin huoltovalikkoon ja keruun lämpötilat oli +2,3 ja +2,6 C. Lämmönvaihdin ei ollut päältä jäässä. Kun laitoin pohjavesikierron päälle sen energiamittari näytti hetken +1 - + 2 C ja virtaus normaali.
Ei siis ainakaan paljoa jäätä ollut tullut. Boschissa ei mitään hälytyksiä. En tietokoneella ollut kovin pitkään, ehkä 15 min. Sitä ennen kyllä TAMUa näppäilemässä ehkä 10 min.
Mutta normaalisti Bosch käynnistyy niin, että kompuran kierrokset nousee jonnekin hiukan yli 50% ja tehoa on alussa 9 kW piikki sitten 7 kW paikkeilla. Tuosta on sitten väkisinkin jarruttanut melko nopeasti.
Ei siis ainakaan paljoa jäätä ollut tullut. Boschissa ei mitään hälytyksiä. En tietokoneella ollut kovin pitkään, ehkä 15 min. Sitä ennen kyllä TAMUa näppäilemässä ehkä 10 min.
Mutta normaalisti Bosch käynnistyy niin, että kompuran kierrokset nousee jonnekin hiukan yli 50% ja tehoa on alussa 9 kW piikki sitten 7 kW paikkeilla. Tuosta on sitten väkisinkin jarruttanut melko nopeasti.
Kokeilin nyt sitten vielä tuota keruuvalvontaa. Päästin ilmaa mereen menevään putkeen ja tiputin porakaivopumpun 28 Hz. Tuolloin virtausta oli vain 0,2 m3/h. Bosch kävi n. 5 kW teholla eli otti n. 4 kW pohjavedestä. Tasapainossa siis dT yli 15 C. Hissukseen mereen menevä kylmeni, samoin keruu. Bosch ei hiljentänyt kierroksia. Melkein heti kun Boschista lähtevä keruu meni alle 2 C kompura sammui. Mereen menevä ehti juuri tipahtaa 1->0 C ja keruu kävin alimmillaan 1,6 C. Eiköhän noilla siis levarin jäätyminen estetä, ainakin kunnolla jäätyminen. Ehkä siellä jäätä jo oli paikoin, kun mereen meni nollaa. Hyvin nopeasti kyllä lämpesi muutaman asteen kompuran sammuttua.
Alkanut vähän ärsyttää hidas kuuman veden tulo keittiössä (ainoa lämminvesipiste käytössä nyt). Pitäisikö sittenkin laittaa käyttöveden kierto?
Tuntuu kestävän n. 25 s, että tulee suunnilleen lopullista lämpöä ja nopeasti viilenee käyttöjen välillä. . Varaajasta on ensiksi reilu puoli metriä 22 mm kuparia, sekoitusventtiili, pikkupätkä 22 mm kuparia, ehkä 9 m 22x16 PEXia suojaputkessa, jakotukki vessan katossa, ehkä 15 m 15x2,5 PEXiä suojaputkessa. Viimeisestä ehkä lähtee 2 m pois lopulliseen asennukseen, kun tiedetään mihin uuden keittiön hana tulee.
Hanasta tulee melko tarkasti 12 l/min pelkkää kuumaa tai kylmää. Sekoitettuna ehkä 14 l/min. 22 mm PEXiin pitäisi mennä 1,8 l ja 15 mm PEXiin 1,2 l. Siis pitäisi kestää 9 s virrata isompi ja 6 s lyhyempi putki, mutta menee vielä 10 s ylimääräistä johonkin. Ehkä putkien ja messinkisen jakotukin lämmitykseen?
Kai tuonne olisi fiksua laittaa kiertoa varten 15x2.5 mm PEX takaisin jakotukilta ennen kuin laittaa katot kiinni? Se kai riittää kiertoon, jos sellaisen tekee? Miten paljon se sitten auttaa? Jääkö pois 9, 19 vai jotain siltä väliltä odotteluaikaa?
Hukka ei tuosta liene kovin suuri, kun putki menee sisäkatossa, jossa tulee olemaan kattolämmitys lähes koko matkalta. Tietysti auttaa myös taskulämpimän veden saantiin heti.
Edit:
Uponorin oppaan mukaan suojaputkessa olevan putken lämpöhäviö on n. 10-12 W/m (15-22 putki) 20 C lämpötilaerolla. Putkea tulisi kiertoon yhteensä 18 m eli n. 200 W häviöt tuolla lämpötilaerolla. Katossa on kattolämmityksen takia 20-40 C ulkolämpötilasta riippuen eli tuskin keskimäärin tulee 20 C. Varaaja tuntuu jäähtyvän n. 1 C/3 h eli n. 80 W. Tai toisin päin laskien 15 vrk:ssa on mennyt 55 kWh käyttöveteen eli keskimäärin 150 W, mutta tuossa on siis myös kaikki, hyvin vähäinen, käyttö mukana. Normikäyttö 4-henkisellä perheellä tuottaa 600 W keskitehon + häviöt.
Eli ei kai tuo kierto oleellisesti lisäisi käyttöveden tekoa eikä sähkölaskua? Voihan sen ajastaakin, mutta silloin menee osa hyödystäkin.
Tuntuu kestävän n. 25 s, että tulee suunnilleen lopullista lämpöä ja nopeasti viilenee käyttöjen välillä. . Varaajasta on ensiksi reilu puoli metriä 22 mm kuparia, sekoitusventtiili, pikkupätkä 22 mm kuparia, ehkä 9 m 22x16 PEXia suojaputkessa, jakotukki vessan katossa, ehkä 15 m 15x2,5 PEXiä suojaputkessa. Viimeisestä ehkä lähtee 2 m pois lopulliseen asennukseen, kun tiedetään mihin uuden keittiön hana tulee.
Hanasta tulee melko tarkasti 12 l/min pelkkää kuumaa tai kylmää. Sekoitettuna ehkä 14 l/min. 22 mm PEXiin pitäisi mennä 1,8 l ja 15 mm PEXiin 1,2 l. Siis pitäisi kestää 9 s virrata isompi ja 6 s lyhyempi putki, mutta menee vielä 10 s ylimääräistä johonkin. Ehkä putkien ja messinkisen jakotukin lämmitykseen?
Kai tuonne olisi fiksua laittaa kiertoa varten 15x2.5 mm PEX takaisin jakotukilta ennen kuin laittaa katot kiinni? Se kai riittää kiertoon, jos sellaisen tekee? Miten paljon se sitten auttaa? Jääkö pois 9, 19 vai jotain siltä väliltä odotteluaikaa?
Hukka ei tuosta liene kovin suuri, kun putki menee sisäkatossa, jossa tulee olemaan kattolämmitys lähes koko matkalta. Tietysti auttaa myös taskulämpimän veden saantiin heti.
Edit:
Uponorin oppaan mukaan suojaputkessa olevan putken lämpöhäviö on n. 10-12 W/m (15-22 putki) 20 C lämpötilaerolla. Putkea tulisi kiertoon yhteensä 18 m eli n. 200 W häviöt tuolla lämpötilaerolla. Katossa on kattolämmityksen takia 20-40 C ulkolämpötilasta riippuen eli tuskin keskimäärin tulee 20 C. Varaaja tuntuu jäähtyvän n. 1 C/3 h eli n. 80 W. Tai toisin päin laskien 15 vrk:ssa on mennyt 55 kWh käyttöveteen eli keskimäärin 150 W, mutta tuossa on siis myös kaikki, hyvin vähäinen, käyttö mukana. Normikäyttö 4-henkisellä perheellä tuottaa 600 W keskitehon + häviöt.
Eli ei kai tuo kierto oleellisesti lisäisi käyttöveden tekoa eikä sähkölaskua? Voihan sen ajastaakin, mutta silloin menee osa hyödystäkin.
Viimeksi muokattu:
Entäs pikkuruinen varaaja allaskaappiin? Mutta taas toki menisi satasia....
www.taloon.com
Käyttöveden kiertokin tietty maksaa ajansaatossa rahaa.
Lämminvesivaraaja Nibe Nibette 5 rst 5,5 l
Nibette 5 on erittäin näppärä varaaja pieneen, välittömään lämpimän veden tarpeeseen esimerkiksi keittiössä tai mökillä. Viiden litran lämminvesivaraajan lämpimän veden tuotto kertatauksella on n. 10 litraa, joka riittää mainiosti tiskaamiseen ja käsienpe
www.taloon.com
Käyttöveden kiertokin tietty maksaa ajansaatossa rahaa.