Etelä-Euroopassa vettä on jaettu perinteisesti niin, että taloilla on jokin normin mukainen vesisäiliö ja vesijohdosta sitten annetaan vettä tunnin verran päivässä tms. Tuolla on sitten pärjättävä loput vuorokaudesta. Periaatteessa vähän samantapaista on sovellettu myös sähköön, mutta sähkön kanssa kaikki on jopa kertaluokkaa vaikeampaa.
Euroopan energiakriisi
- Viestiketjun aloittaja janti
- Aloituspäivämäärä
Onko siis näin, että kaikki asioista perillä olevat ovat sitä mieltä, että nykyinen on se optimaalinen? Käsittääkseni ulostuloja ja urputusta on kuulunut ihan niiltä kärkiasiantuntijoilta, mm. "systeemi on aikansa elänyt". Eiköhän se vaan vaatisi, että lyödään niitä viisaita päitä yhteen ja pohditaan, miten tämän saisi toimimaan paremmin. Se, että aina kun asiasta yritetään keskustella tai edes avata muita mahdollisuuksia, niin keskitytään vaan urputtamaan ja kaivamaan negatiiviset asiat ulos ei johda mihinkään. Se on nähty nyt mihin tämä nykyinen johtaa ja siitä ei pidä monikaan.
Viimeksi muokattu:
Jotenkin korona ja Ukrainan tilanne on saanut markkinat hyvin outoon tilaan ja mahdollistanut ennätykselliset hinnat ja voitot monella alalla. Puutavara, liikennepolttoaineet, sähkö jne. Juuri myös julkaistiin ravintola-alata ennätystulos.
Jotenkin uskon enemmän siihen, että nyt vain on nähty tilaisuus vuolla kultaa, kuin rakenteelliseen ongelmaan sähköntuotannossa.
Jotenkin uskon enemmän siihen, että nyt vain on nähty tilaisuus vuolla kultaa, kuin rakenteelliseen ongelmaan sähköntuotannossa.
Itselle tästä erottuu kaksi pääongelmaa:
1. Tuotantolaitosten omistajille, siis niille suurille, on löytynyt validi ja laillinen tapa hinata sähkönhintaa ylös, rajoittamalla tuotantoa osalla laitoksista. Saattaa hyvinkin olla tilanne, jossa 10% tuotannon alennus nostaa hintaa 300%. Se viimeinen 1% kun saattaa jäädä puuttumaan ja olla lopulta 300% kalliimpi kuin 99% tarjouksista.
2. Verkkoon liitettyä, erittäin vaihtelevaa tuotantoa, myydään pörssin ulkopuolella. Otetaan tuulipuisto X, jonka koko tuotanto on myyty etukäteen kiinteällä hinnalla. Kun ei tuule, ei tuota. Kun tuulee, pörssihinta menee jopa 0-tasolle, mutta puiston tuotanto myydään korkeammalla hinnalla. Tämä nostaa riskitason huimaksi tasaisesti tuottaville laitoksille, koska markkinaehtoisesti silloin rakentuu lisää tuulivoimaa sen tuottoriskin ollessa olematon. Ja tilanne pahenee.
Oma ajatus kohtaan 2 olisi se, että tietyt tuotantomuodot (eli tuuli ja aurinko) pitäisi saattaa erityiskohtelun piiriin kun voimalaitoksen teho on riittävän suuri. Esimerkiksi siten, että jos joku ostaa kiinteään hintaan tuotannon, sen pitäisi pystyä säätämään kulutusta vastaavasti. Toinen mahdollisuus voisi olla se, ettei tuulta ja aurinkoa saisi myydä kuin pörssissä.
1. Tuotantolaitosten omistajille, siis niille suurille, on löytynyt validi ja laillinen tapa hinata sähkönhintaa ylös, rajoittamalla tuotantoa osalla laitoksista. Saattaa hyvinkin olla tilanne, jossa 10% tuotannon alennus nostaa hintaa 300%. Se viimeinen 1% kun saattaa jäädä puuttumaan ja olla lopulta 300% kalliimpi kuin 99% tarjouksista.
2. Verkkoon liitettyä, erittäin vaihtelevaa tuotantoa, myydään pörssin ulkopuolella. Otetaan tuulipuisto X, jonka koko tuotanto on myyty etukäteen kiinteällä hinnalla. Kun ei tuule, ei tuota. Kun tuulee, pörssihinta menee jopa 0-tasolle, mutta puiston tuotanto myydään korkeammalla hinnalla. Tämä nostaa riskitason huimaksi tasaisesti tuottaville laitoksille, koska markkinaehtoisesti silloin rakentuu lisää tuulivoimaa sen tuottoriskin ollessa olematon. Ja tilanne pahenee.
Oma ajatus kohtaan 2 olisi se, että tietyt tuotantomuodot (eli tuuli ja aurinko) pitäisi saattaa erityiskohtelun piiriin kun voimalaitoksen teho on riittävän suuri. Esimerkiksi siten, että jos joku ostaa kiinteään hintaan tuotannon, sen pitäisi pystyä säätämään kulutusta vastaavasti. Toinen mahdollisuus voisi olla se, ettei tuulta ja aurinkoa saisi myydä kuin pörssissä.
Espejot
Hyperaktiivi
Jos pössihinta toimii niin eikös kaikki hinnat voitas sitoa pörssisähköön... kaikille osapuolille. Tällöin tulisi painetta laskea hintaa. Nyt viulut maksaa kuluttaja.
virtuaaliharri
Aktiivinen jäsen
Itse aloittaisin järjestelmän muuttamisen helpoimmasta päästä eli lakkauttamalla paikallissiirtomonopolit, jolloin ketterille toimijoille avautuisi tilaisuuksia ja sähkön siirtomarkkinoillekin tulisi kilpailua.
Tuollakin alueella lienee mylläämistä, mutta se ei ole tällä hetkellä kovin ajankohtainen kun hinta on ennustattava, vakaa ja huomattavan pieni osa energiaan verraten.
pökö
Kaivo jäässä
Kohta nousee dieselin (ja löpönkin) hinta taas
Bloomberg: Eurooppaa uhkaa nyt dieselpula – tällainen määrä dieseliä on varastoissa Suomessa https://www.is.fi/autot/art-2000008998997.html
Bloomberg: Eurooppaa uhkaa nyt dieselpula – tällainen määrä dieseliä on varastoissa Suomessa https://www.is.fi/autot/art-2000008998997.html
Noiden mukana sitten monen muunkin, kuten myös sähkön.Kohta nousee dieselin (ja löpönkin) hinta taas
Bloomberg: Eurooppaa uhkaa nyt dieselpula – tällainen määrä dieseliä on varastoissa Suomessa https://www.is.fi/autot/art-2000008998997.html
Meanwhile at OPEC: https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008998970.htmlKohta nousee dieselin (ja löpönkin) hinta taas
Hyvin erikoista, että tuota ei ole oikein missään kunnolla kaiveltu julkisuudessa. Siis kuka oikeasti maksaa noita pörssihintoja tai niihin liittyviä? Maksaako juuri kukaan muu kuin kuluttajat? Heistäkin puolella on vielä halvempi pitkäaikainen sopimus.
Varsin suuri tulonsiirto tässä tapahtuu sekä yksityisellä puolella että yrityspuolella.
Homma tietysti on sen verran monimutkainen, että harvassa ovat toimittajat tai edes tutkijat, jotka tuon voivat selvittää.
OPECin ennuste öljyn tarpeesta on vähän kuin Lääkäriliiton ennuste tarpeellisista vuosittaisista uusien lääkärien koulutusmääristä. Mitään hinkua ei ole yliampua tuotantomäärien suuruutta, kunhan suunnilleen riittää. Niinpä onkin hyvä ajoissa alkaa pelailla tavoitelukemia alaspäin.
Kuluttajien näkemä "pörssihinta" on yksinkertaisesti hinta, jolla seuraavan vuorokauden sähkön kysyntä ja tarjonta saadaan tasapainoon, ei sen kummempaa. Jos sähkön myynnistä on sovittu joillakin muilla perusteilla, nuo sitoumukset tietenkin putsataan ensin päältä.
Asia vain on niin yksinkertainen, että tuo kysyntä ja tarjonta täytyy saada tasapainoon ja ennen kuin tuo saadaan, on kaksi vaihtoehtoa, johon tuottajat ja ostajat/välittäjät pörssissä osallistuvat:
1) Sähköä tuotetaan liikaa: pörssissä hintaa lasketaan, niin että kalliimmalla tuottamaan lupautuvat suljetaan pois ja saavat pitää sähkönsä eivätkä saa rahaa. Hinta putoaa tuohon rajaan. Jollei olisi pörssiä, tuottajien ja ostajien pitäisi muulla tavoin sopia keskenään, kuka joko vähentää tuotantoaan tai ostaa enemmän sähköä, jotta ei rikota solmittuja sopimuksia.
2) Sähköä tuotetaan liian vähän: tällöin hintaa nostetaan niin paljon, että joko uusia tuottajia lupautuu tuottamaan tuolla hinnalla tai hinnan nousu pelottaa joitakin ostajia/välittäjiä pois kaupoilta. Jollei olisi pörssiä, tuottajien ja ostajien/välittäjien pitäisi sumplia asia jotenkin keskenään.
Jos sähkön hinta on sovittu joskus aikaisemmin jotenkin muuten, sitä pitää noudattaa, kun sopimus on sopimus, mutta tällöin pörssiin muodostuu jälkimarkkinat, jossa halvemmalla ostettua sähköä myydään pörssihinnalla, jos on mahdollista säästää omassa sähkönkulutuksessa myydyn sähkömäärän verran ao. aikaikkunan kuluessa. Myös uutta tuotantoa voi olla mahdollista vääntää kasaan. Jos taas pörssissä hintataso on edullinen, joku ehkä ostaa enemmän sähköä tuolla alhaisella hinnalla kuin olisi muutoin ostanut, jos sähkölle on järkevää käyttöä. Sähköntuottajat taas kääntävät hanoja pienemmälle, jos hinta ei kata kustannuksia, kunhan aikaisemmin sovittu pidetään.
Pörssi on siis säätömekanismi, jolla hintaa säätelemällä hoidetaan sama, mikä komentotaloudessa hoidettaisiin määräämällä ylituotannon aikana laitoksia seisomaan tai joita kuita kuluttamaan enemmän, jos pystyvät. Niukkuuden koittaessa taas käskettäisiin tuottamaan enemmän ja jollei tämä ole mahdollista tai riitä, sitten joita kuita kuluttajia määrättäisiin vähentämään kulutustaan. Jollei tuokaan riitä, sitten mennään sähkön säännöstelyyn (kiertävät sähkökatkot). Sähkön hinta voisi olla koko ajan sama, mutta taloudellinen asetelma vääristyy ja vahinkoja pitäisi sovitella suunnilleen samoilla periaatteilla, joilla tämä tapahtuu vapaaehtoisesti sähköpörssin käyttäjille. Toki pörssissäkin voi tulla vastaan käytännön raja, jossa säännöstelylle tai teknisille määräyksille tuotannon rajoittamisesta ei ole vaihtoehtoja, mutta osapuolet kuitenkin saavat hinnan kautta tiedon tilanteessa ja voivat toimia tilanteessa oman kokonaisetunsa mukaan auttaen samalla kokonaisuuden optimoitumista ennen kuin näille äärirajoille joudutaan.
Monopoliasema ja määräävän kilpailuasetelman väärinkäyttö ovat aivan toinen kysymys ja niitähän voi osaava keinottelija käyttää ilman pörssikauppaa hyväkseen vielä paljon paremmin kuin pörssikaupan oloissa.
Niin tai näin, mutta systeemin iso vika on siinä, että isot pelurit voivat lepuuttaa rennosti tuotantolaitoksia koska liikevaihto ei siitä tipahda vaan käytännössä nousee.
Lähinnä tuo on tasapainoilua sen suhteen ettei sähköverkko romahda jolloin tuotot menisi ja uhkana olisi lisääntynyt valvonta ja sääntely.
Systeemi on kuin mafian suojelurahat... Niitä kerätään maksimaalisesti, mutta vain sen verran ettei ala avoin kapina.
Lähinnä tuo on tasapainoilua sen suhteen ettei sähköverkko romahda jolloin tuotot menisi ja uhkana olisi lisääntynyt valvonta ja sääntely.
Systeemi on kuin mafian suojelurahat... Niitä kerätään maksimaalisesti, mutta vain sen verran ettei ala avoin kapina.
Hinnoitellaan sähkö miten vain, jos tuottajalla on asiassa sananvaltaa (kuten on oltava, jos sähköä on tarkoitus tuottaa tulevaisuudessakin), voivathan he seisottaa nuo laitoksia silloinkin, vaikkei mitään pörssiä ole mailla hanlmeilla, jos uskovat sen itselleen kannattavaksi. Hivuttavat vain hintoja ylös ja ylös, kunnes kulutus putoaa sen verran, että noiden tuottoisampien laitostensakin tuotanto riittää. Jos tilanne on tuo, miettivät lähinnä asian niin päin, että miten paljon sähkön tuotannosta voi saada katetta ja miettivät sitten, miten tuon määrän sähköä edullisimmin pystyvät tekemään.
Kuluttajat on vain urakalla kusetettu siirtämään elämänsä sähkön varaan. Sitten aloitetaan kunnnon kölihaalaus sekoittamalla koko järjestelmä. Ja tuottajille tuo siis sopii erinomaisesti.
Ei tämä näin voi jatkua kun ei kuluttajilla ole oikeaa mahdollisuutta kulutusjoustoihon ja yksinkertainen juttu on että nämä hinnat jos jää päälle tulee kaatamaan varmaan satojen tuhansien ihmisten talouden.
Jos siis ajaudutaan pörssihinnoitteluun tai vaihtoehtoisesti järjettömän kalliiseen semi-kiinteään sopimukseen.
Ei tämä näin voi jatkua kun ei kuluttajilla ole oikeaa mahdollisuutta kulutusjoustoihon ja yksinkertainen juttu on että nämä hinnat jos jää päälle tulee kaatamaan varmaan satojen tuhansien ihmisten talouden.
Jos siis ajaudutaan pörssihinnoitteluun tai vaihtoehtoisesti järjettömän kalliiseen semi-kiinteään sopimukseen.
Miksi? Sähkö on perushyödyke ja voimalaitokset pääosin valtion ja kuntien omistuksessa. Miksi heille pitää antaa kaikki vapaudet? Eihän sähkönsiirtoyhtiöillekään ole annettu. Silti sähkö siirtyy.
Kai se ihan periaatteessa olisi mahdollista päättää, että sulla on nyt tuossa voimala, jolla teet sähköä tarpeen mukaan. Saat siitä X% katetta ja hinnoittelun pitää vastata sitä.
Noinhan asia on. Ns. vihreä siirtymä on totta ja se on merkittävä syy asiaan. Tarkemmin sanottuna, luonnosta saatava energia on halpaa, silloin kun sitä saa, mikä on vienyt tasaisesti tuottavilta laitoksilta kannattavuutta ja saanut sähkön hinnat heilumaan hillittömästi. Toisaalta valtiovalta (lasketaan EU samaan syssyyn) on säätänyt sitovan ohjelman fossilisesta tuotannosta luopumiseksi, jota olisi tarkoitus toteuttaa nopeasti.
Liian vähän on tehty uuden uusiutuvan tuotannon vajeiden kattamiseen tarkoitetun nopeasti käynnistettävän huipputehovoiman kehittämiseen. Euroopassa myös liian paljon laskettiin helpon Venäjältä tuotavan maakaasun varaan tähän tarkoitukseen siirtymäkauden edullisena ratkaisuna.
Ei vallitsevasta epäjatkuvuuskohdasta päästä ylitse sälyttämättä kuluttajille suurempaa vastuuta sähköverkon entistä nopeamman tasapainotustarpeen kustannuksista varsinkin, kun tämä vaatii nopeita ja todella suuria investointeja ja homman on joten kuten kitkuteltava eteenpäin ennen kuin pysyvämmät tekniset ratkaisut ongelmiin toivottavasti realisoituvat.
Suo siellä vetelä täällä. Norjassahan se on nähty, missä tuo voimalaitosten omistustapa pitääkin paikkansa. Pohjoismaissa voimalaitokset tosiaankin ovat suurelta osin joko valtion ja kuntien omistuksessa, mutta mukanahan on työeläkeyhtiöitä, pörssiyhtiöitä (erityisesti puunjalostusteollisuuden edustajia) ja huomattava määrä yksityistä omistusta. Voihan tuollaisia kuvioita ehdottaa, mutta jos käytännössä yrittää toteuttaa, perästä kuuluu (lähinnä talouden sakkaamisena syystä, että tuollaista yritetään). Saksassa on jo tilanne toinen ja kuten todettua, Suomesta sähkö loppuu justiinsa, jos Ruotsista ei kokoa ajan tuotaisi valtavia määriä. AIka utopistista on yrittää muuttaa systeemiä koko Pohjolassa tai Euroopassa Suomesta käsin (etenkin huonolla ja arveluttavalla korvaavalla järjestelmällä, joka ei toimi pitkän päälle kuten ei mikään yritys säädellä minkään välttämättömättömän hyödykkeen, kuten perusravinnon tai asumisen hintaa ole toiminut pitkän päälle, vaikka asetelma on noissa alun alkaen kertaluokkia jähmeämpi ja siten lyhytaikaiset vaikutukset vähäisempiä).
Sehän oli aivan älytön ratkaisu. Sanoa, että kaasu on hyvä ja kaikki muut fossiilit huonoja. Kyllä sieltä olisi pitänyt kaasukin ottaa pois taksonomioista. Ja toisaalta jos kaasu sinne kuuluu, niin kuuluu puu ja muut. Mutta koska EU==Saksa, niin tehdään niin kuin Saksa kulloinkin haluaa. Ja prkleet ostavat vieläkin sitä verikaasua.
Viimeksi muokattu:
Kuluttajat voisivat olla valmiita ottamaan suurempaa vastuuta, mutta näyttää siltä, että tuottajat eivät halua. Heille nykyinen tilanne on optimi. Solidaarisuuden nimissä pitäisi kummankin osallistua. Ja se tarkoittaa, että kyllä niitä laitoksia pitäisi välillä pyörittää vaikka tappiolla. Kokonaisuuden jäädessä vahvasti voitolle joka tapauksessa.
Juu tuotantokustannus on tuotantokustannus ja markkinahinta voi olla jotakin aivan muuta. Perustahan on, että kun tarjonta on kysyntään nähden alimittaista, hinnat nousevat ja silloin kannattaa investoida tuotannon laajentamiseen. Vastaavasti, kun tarjontaa on, mutta ei kysyntää, mennään ääritilanteessa raskaasti tappiolle ja pudotuspeliin.
Tämähän ei sellaisenaan sovellu sähkömarkkinoille, vaan pitäisi investoida teknologiaan, jolla ylituotannon aikana käytetään halpaa sähkön hintaa johonkin sellaiseen, jolla on arvoa muulloinkin. Esimerkkinähän mainitaan vedyn yleensä vedyn valmistus elektrolyysillä. Vastaavasti niukan tarjonnan aikana sähköä pitäisi toimittaa muutenkin mitä luonto suo. Periaatteessa muuna aikana tuotettua vetyä voisi käyttää maakaasun korvikkeena sähkön huipputuontaolaitoksissa vajeen paikkaamiseen. Toki erilaiset sähkövarastoteknologiat ja nykyistä taloudellisempi akkuteknologia voisivat suoraankin tasapainottaa kysynnän ja tarjonnan ajoittaista epäsuhdetta. Homaa ei kuitenkaan saa taloudellisessa mielessä järkeväksi, ellei sähkön hinta ole niukan tuotannon ja suuren kysynnän aikana merkittävästi kalliimpaa kuin runsaan tuotannon ja niukan kysynnän aikana. Vasta tuossa tilanteessa tuotannon määrä pystyy selvästi alentamaan sähkön keskimääräistä hintaa, kun kaikkein korkeimpia hintapiikkejä pystytään alentamaan varastoidulla energialla tuotetulla sähköllä.
Tämähän ei sellaisenaan sovellu sähkömarkkinoille, vaan pitäisi investoida teknologiaan, jolla ylituotannon aikana käytetään halpaa sähkön hintaa johonkin sellaiseen, jolla on arvoa muulloinkin. Esimerkkinähän mainitaan vedyn yleensä vedyn valmistus elektrolyysillä. Vastaavasti niukan tarjonnan aikana sähköä pitäisi toimittaa muutenkin mitä luonto suo. Periaatteessa muuna aikana tuotettua vetyä voisi käyttää maakaasun korvikkeena sähkön huipputuontaolaitoksissa vajeen paikkaamiseen. Toki erilaiset sähkövarastoteknologiat ja nykyistä taloudellisempi akkuteknologia voisivat suoraankin tasapainottaa kysynnän ja tarjonnan ajoittaista epäsuhdetta. Homaa ei kuitenkaan saa taloudellisessa mielessä järkeväksi, ellei sähkön hinta ole niukan tuotannon ja suuren kysynnän aikana merkittävästi kalliimpaa kuin runsaan tuotannon ja niukan kysynnän aikana. Vasta tuossa tilanteessa tuotannon määrä pystyy selvästi alentamaan sähkön keskimääräistä hintaa, kun kaikkein korkeimpia hintapiikkejä pystytään alentamaan varastoidulla energialla tuotetulla sähköllä.
Miten tuo kysyntä on heilahdellut esim. kesän aikana. Mun on vaikea ymmärtää, miten kysyntä seilaisi jatkuvasti edestakas. Luulisin, että se on kohtuu tasaista, jos nyt ei oteta vuodenaikojen eroja huomioon (sää nyt on mitä on). Ainoastaan suuret ostajat voinee heiluttaa merkittävästi, mutta merkittävä heiluttelu vaatisi sielläkin sitten jatkuvaa isojen tuotantolaitosten alas-ylösajoa. Tuotannon heiluttelu sen sijaan on päivänselvää hintaoptimointia ja tuulivoimaa. Tunnut tietävän asiasta, joten jaksatko selittää?
Ei välttämättä Suomessa, mutta Baltiaan menee sähköä jatkuvasti enemmän kuin ennen ja Etelä-Ruotsin tilanne on heijastunut Suomeen voimakkaimmin (ja Etelä-Norja ja Tanskan ja sen takaisten aluiden tilanne puolestaan on heijastunut tuonne). Välillä sähköä kannattaa tuoda merikaapelilla Ruotsista Suomeen, välillä saattaa mennä toiseenkin suuntaan. Suomi kun on täysin riippuvainen Ruotsista tuodusta sähköstä melkein aina, Ruotsin yli 10GW:n tuulivoimatuotantoteho ja Saksan kaiketi lähes 50GW:n aurinkopaneeli- ja tätäkin suurempi tuulivoimateho heiluttelee Ruotsin kykyä paikata Etelä-Norjan ja Tanskan ajoittaista sähkötehovajetta.
En saa kiinni edelleenkään, miten kysyntä vaihtelee? Siis kaikkialla koko Euroopassa on varmasti tasainen ja ennakoitava kysyntä. Suomi kulutti eilen x määrän, niin tänään se kuluttaa suunnilleen x määrän (tai saman määrän kuin viime viikolla samana viikonpäivänä). Eli mielestäni kysyntä ei heilahtele kokonaisuutena. Ilmeisesti tarkoitat sitä, että mistä kulloinkin kysellään ja välillä kysynnän ja tarjonnan määrää kunkin kaapelin paksuus ja mitä minkäkin kaapelin päässä ollaan valmiita maksamaan. Kysyntä on kuitenkin ennakoitua, joten sitten vaan säätövoimaa ylös. Luulisi nyt edes kesällä onnistuvan.
Ei se kovin paljon kokonaisuutena vaihtelekaan, paitsi että etelämpänä (Espanja, Italia, Kreikka, Ranska ym.) ilmastointilaitteet nappaavat helteillä jopa saman verran suhteessa lisäsähköä kuin Suomessa lämmitys talvella, minkä lisäksi tulee normaali vuorokausi ja viikkovaihtelu, eli teollisuus ja toimistot sulkeutuvat vähemmän tai enemmän viikonlopuiksi ja öiksi. Suomen näkökulmasta tuontisähkön saatavuus Suomessa vallitsevalla hinnalla kuitenkin vaihtelee ja näyttäytyy ikään kuin kulutuksen vaihteluna. Jos esimerkiksi Suomessa tuulee hyvin, muualla voi silti olla sähköä niukasti saatavilla, jolloin sähköä ei välttämättä riitä johtoja pitkin edes riittävästi siirrettäväksi. Nettona kulutusta ja tuotantoa ei ainakaan maanosan laajuisessa mittakaavassa edes voi erottaa toisistaan, mutta suomalaisesta näkökulmasta ei voi oikein puhua tuotannostakaan, kun ulkomailla siihen ei senkään vertaa kansallista vaikutusmahdollisuutta kuin kotimaiseen kulutukseen.
Tämä ei ole mielestäni vaihtelua vaan normaalia ja helposti ennakoitavaa, joita voi johtaa edellisistä vuosista ja vastaavista tilanteista. Ei ole kellekään yllätys, että kuumalla viilennetään ja kylmällä lämmitetään. En pidä tuota kysynnän vaihteluna vaan normaalina ennakoitavana vaihteluna. Olen edelleen sitä mieltä, että kysyntä tiedetään erittäin hyvin etukäteen eikä se poukkoile ylös alas. Kysynnän käyrä on loiva lineaarinen viiva (välillä ylös välillä alas).
Koska kulutus on ennakoitavaa, niin jotenkin pitäisi saada myös tuotanto ennakoitavaksi. Jos vuosi sitten sähköä pystyi tuottamaan voitolla 4 c / kWh, niin luulisi tänä vuonna pystyvän tuottamaan sitä voitollisesti esim. 15 c / kWh. Mutta jostain syystä ampuu välillä ihan sfääreihin. Kyllä tuottajia pitäisi velvoittaa enemmän tuottamaan vaikka sitten pienemmällä voittomarginaalilla. Jos talvella on riittänyt kapasiteettia, niin luulisi sitä riittävän kesälläkin. Eli ei tässä voi olla mikään muu syynä kuin se, että laitokset on alhaalla ja muutamalla pannulla tuotetaan huimia voittomarginaaleja.
Tuulivoimalat on kyllä aika totaalisia siivelläeläjiä. Joku velvoite suuremmille puistoille pitäisi olla tuottaa jatkuvasti joku % nimellistehosta. Se miten asia järjestettäisiin olisi sitten firmojen tehtävä ratkaista.
Ostakoon kapasiteetin vaikka niistä voimaloista mitä nyt lepuutetaan.
Ostakoon kapasiteetin vaikka niistä voimaloista mitä nyt lepuutetaan.
Lopputuloksena ei olisi koskaan halpaa sähköä ja vähennettäisi oikean ongelman ratkaisun insentiiviä = sähkön varastointi.
Nyt markkina näkee matalan hinnan ja korkean hinnan eron ja siinä on arvoa tarjolla. Kapitalismi ja innovaatio luo tuohon kyllä ratkaisun.
Tuommoisella systeemillä piilotettaisi tuo business sauma ja lopputuloksena innovaatio kärsii.
Mites muuten ydinvoimaloiden vuosihuollot? Niillekkin samanlainen velvollisuus?
Kaikki sähkön tuottajat lupaavat seuraavan vuorokauden tuotannon ja ovat tasevelvollisia sen suhteen. Myös tuulivoima. Eli tuossa ei ongelmaa.
Miksi kukaan varastoisi, kun saa paremman hinnan seisottamalla. Tuulipuistot ehkä, mutta ehkä niin kallista varastoida, ettei maksa vaivaa niillekään.
No, vaikka kesällä voi olla kuuma, on tuo sähköverkon kuormituksen kannalta merkittävä vaihtelun aiheuttaja, koska sähkön kulutus ja tuotanto on saatava tasapainoon joka sekunti ja verkon joustomahdollisuudet pienenevät ratkaisevasti, jos tasapaino kestääkin kymmeniä sekunteja, minuutteja tai jopa kymmeniä minuutteja. Ei kukaan voi ennustaa ainakaan kuukautta aikasemmin, osuuko hellejakso tietylle päivälle vai ei, vaikka seuraavaksi päiväksi (sähköpörssin hinnoittelun perusennakko) tuo jo aika hyvin onnistuukin. Samahan on tuulenkin kohdalle, eli ennustus onnistuu hyvin seuraavalle päivälle, mutta seuraavasta vuodesta ei juuri voi sanoa muuta kuin, että tuotantovaihtelut vuosien välillä ovat samaa luokkaa kuin vesivoimallakin.
No onhan se jossakin määrin ennakoitavaa, esim. Suomessa sähkölämmityskuluttajat nappaavat talvella enemmän sähköä kuin kesällä, mutta ainoat perinteiset energiantuotantomuodot, jotka tuohon ovat erinomaisesti kyenneet ovat fossiilisella maakaasulla ja öljyllä toimivat huipputeholaitokset ja tilastollisessa mielessä myös fossiilienergialla käyvät kaukolämmön yhteistuotantolaitokset (jotka näet tuottavat sähköä parhaiten juuri silloin kuin lämpöäkin tarvitaan eniten). Sähkölämmityksen suuri suosio Suomessa perustuukin siihen, että noita rakennettiin aikoinaan, koska tuottivat sähköä edullisesti ja sähkölle lopulta tarvittiin lisää markkinoita, jottei sähkön hinta putoaisi pakkasen koittaessa liikaa, vaan kohoaisi hieman (muutoinhan koko konseptilta menisi jalata alta). Noiden määrä on vähentynyt ja vähenee edelleen eikä mikään pysty niitä sähkön tuotantopuolella korvaamaan, kulutuspuolella kylläkin.
Niin ne vanhentuneen ajattelun kannalta ovat. Ratkaisu on kuitenkin siinä, että ajoittain nuo tuottavat todella halpaa sähköä, joka kannattaisi ottaa käyttöön ja hyödyntää. Todellisuudessa ongelma on siinä, että kaikkea yritetään tehdä kovin nopeasti ja "narulla työntäen". Tuotanto- ja kulutusmarkkinoille tulisi antaa aikaa sopeutua muutokseen, sillä vaikka päämäärä on selvä, nopea pyrkimys saavuttaa tavoitteet aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia ja sekamelskaa markkinoilla. Onnettomat ulkoiset tekijät vielä sotkevat kuvioita -- ja erittäin suuri tekijä tuossa on, että on aikaisemmin ripustauduttu hirttonaruun, jolla fossiilienergian käyttöä pystytään käyttämään kiristysaseena. Toisaalta on helppo ymmärtää, että kiristäjä iskee juuri nyt, kun vielä pystyy. Kun tuuli- ja energiatalous kulutusjoustoratkaisuineen ja energiavarastoineen on saatu rakennettua toimivaksi, kiristäjän mahdollisuudet on pelattu jo pois.
Luulisi olevan helpompi saada verkko tasapainoon, kun tuotantoa on liikaa kuin silloin kun sitä on liian vähän. Kesällä vähyys ei voi johtua muusta kuin laitosten seisottamisesta (ei voi mitenkään olla kapasiteettikysymys, koska muuten talvella olisi jatkuvasti sähköt poikki). Ja jos ylimääräisen haluaa käyttää johonkin, niin aina voi vaikka pumpata vettä. Pumpun saa käyntiin nopeasti ja joustavasti. Tai vaikka laskea tarkempia säämalleja.
Viimeksi muokattu:
Tarkennan tosiaan että en ole tuulivoimaa vastaan, vaan sitä vastaan että säätövoimaa ei ole rakennettu eikä ole oikeastaan edes rakenteilla.
Esimerkiksi yksi suuri LNG varasto kallioluoliin ja sen päälle 2000MW laitos wärtsilältä maksaisi varmaan pari kolme miljardia. Tuon summan keräisi 10 vuodessa helposti ja suuri osa rakennusrahasta jäisi Suomeen.
Esimerkiksi yksi suuri LNG varasto kallioluoliin ja sen päälle 2000MW laitos wärtsilältä maksaisi varmaan pari kolme miljardia. Tuon summan keräisi 10 vuodessa helposti ja suuri osa rakennusrahasta jäisi Suomeen.
On se teknisesti helppoa, sammutetaan vain sopiva määrä laitoksia. Nuo sitten menettävät tulonsa ja kulujen jakamisesta tietenkin tulee polemiikkia. Saksassahan asia on ratkaistu niin, että fossiililaitosten on vähennettävä tehoaan, mutta tuuli- ja aurinkotuottajilta edellytetään vain, kun tekniset syyt vaativat ja menetykset korvataan kuluttajilta perittävillä maksuilla. Tuottajat tietenkin sammuttaisivat turhat kuluja aiheuttavat laitoksensa, jos niitä ei kannata pitää päällä, mutta valtion määräykset ja ja käytännössä kantaverkkoyhtiö määrää pitämään hiukan "liikaa" laitoksia käynnissä juuri tasapainotussyistä. Kuluttajathan tietenkin sitten maksavat siitä, että laitoksia ei voi ajaa täysillä tai optimitehoillaan. Kaikki nuo tuulisuuden nopeat ennustamattomat vaihtelut, pilvien aiheuttama paneeleiden varjostus, laitehäiröiden mahdollisuus ym. otetaan huomioon, kun tuota käynnissä pidettävien laitosten ylimäärää käskytetään (käytännössä eri tavoitejaksojen markkinoiden pörssikaupan välityksellä pääosin, mutta lyhyiden jaksojen osalta myös suorilla käskyillä sopimuksen tehneille samoin kuin reservilaitosten käynnistäminen tai reservikuormien tiputtaminen pois päältä).
Laitetaan vaan kiertävä turska. Joka päivä laitos kai kaksi ottaa turskat. Esim. jos 60 laitosta ja kaksi ottaa turskaa, niin kuukaudessa jokainen laitos tekee turskaa 1 päivän kuukaudessa ja loput ajaa optimitehoilla.
Kun miettii perusteita, joilla vuorot jaetaan ja laitosten mahdollisuuksia hoitaa tehtävänsä tehtävänsä taloudellisesti, ei asia enää olekaan noin yksinkertainen. Johtopäätös on, että on ylivoimaisesti fiksuinta, taloudellisinta ja jopa kokonaisuutena yksinkertaisinta hoitaa asia nykyisen sähköpörssikaupan kaltaisella tarjous-tilaus-mallilla eri markkinoineen perustuotannon ja erilaisten säätötarpeiden sekä hitaasti käynnistettävien reservien osalta.
Pumppuvoimalaitoksien rakentamiseen Suomi on erinomaisen huono maa geologiansa takia. Ei sitä vettä kannata samaan tasoon pumpata, vaan korkeammalle, jotta siitä saadaan jotain hyötyä laskemalla se myöhemmin vesiturbiinista läpi. Meillä vain ei ole niitä korkeuseroja, joita tuohon vaaditaan. Yleensä puhutaan useiden satojen metrien putouskorkeuksista, joita meillä löytyy lähinnä vain Lapin korkeimmilta tuntureilta.
Korkeuden lisäksi tarvitaan vielä valtavat vesimäärät, jotta kapasiteetti saadaan edes jotenkin järkeväksi. Pyhäsalmen kaivos on Euroopan syvin kaivos (n. 1400 metriä), ja sinnehän moista laitosta nyt suunnitellaan toiminnan päättyessä. Sen teho olisi kuitenkin vain 75 MW, koska valtavasta putouskorkeudesta huolimatta vesimäärä ei anna mahdollisuutta suurempitehoiseen laitokseen järkevällä toiminta-ajalla.
Vaarunvuorelle Korpilahdelle tuollaista pumppuvoimalaitosta erityisesti suunniteltiin 1980 ydinvoimalahankkeen kylkiäiseksi. Tsernobylin tapaus hautasi molemmat. Sittemmin Vaarunvuoren alueelle on perustettu luonnonsuojelualueita, mikä estää hankkeen kaivamisen naftaliinista. Tuonne olisi saanut noin sadan metrin putouskorkeuden ja teho olisi ollut luokkaa 500MW, https://drive.google.com/file/d/1xvHN31MXaqc7QzmzJjwjQfCDGH98lITD/view. Sinällään esimerkiksi lähiseutujen suurimman pumppuvoimalan putouskorkeus on vain hiukan runsaat sata metriä, https://en.wikipedia.org/wiki/Kruonis_Pumped_Storage_Plant. Tuon teho on nykyisellään 900MW 12h säiliötilavuudella, mutta vesistörakennelmat on mitoitettu 1600MW:n teholle.