Norjassa ovat pantanneet siirtoyhteyksien rakentamista joka suuntaan sen verran, että oman sähköntuotannon säätökyky on suurempi kuin viennin ja tuonnin kyky heiluttaa Norjan sisäisiä hintoja. Siellä katsotaan lähinnä varastoaltaista olevaa energian määrää ja mitä sähköstä voi pyytää, jotta vettä ei tarvitse valuttaa hukkaan. Yksi myrsky naapurustossa tai muutama auringonpaisteinen tunti ei paljon pysty heiluttamaan asioita 24/7/4..5/12-asteikolla, kun varastojen säätökyky peittoaa tuontiyhteyksien kapasiteetin.
Jyllanti puolestaan on sidottu aika vahvoilla kaapeleilla Norjaan jo perinteisesti, kun Tanskan tuulivoimaa rakennettiin edelläkävijän roolissa paljon. Kun Jyllannissa tuuli liikaakin, ylimääräinen sähkö myytiin halvalla Norjaan ja kun ei tuullut, Norjasta tuotiin sähköä normaalihinnoilla takaisin. Tuo siis alkoi jo vuosikymmeniä sitten. Halpa saksalainen sähkö ei aivan pysty keikauttamaan tilannetta, kun siirtoyhteydet ovat hyvät Norjan suuntaan ja Tanskassa tuulee aika keskinkertaisesti (eli siirto saadaan tappiin Saksan ja Hollannin sekä Jyllannin välistä; Jyllanti muuten on synkronoitu Saksaan, ei Tanskan itäisempiin saariin tai Norjaan, jonne on vain tasavirtavoimansiirtoyhteyksiä Jyllannista).