D.Sc. (Tech.) |

Your Friendly Nordic Neighborhood Li-ion Battery Man

| SeAMK R&D Manager
July 12, 2026
Yritän olla onnellinen. Suomalainen yhtiö teki miljardin euron vientisopimuksen, Tampere saa teollisia investointeja ja hiilidioksidivapaata kaukolämpöä, ja saksalainen raha rahoittaa suomalaista tuulivoimaa. Tästä kuuluisi iloita, ja osittain iloitsenkin.
Mutta vittu, että tämä on ilmaston kannalta heikkoa tavaraa. Ja koska tuollainen väite ei ole argumentti vaan tunnetila, se pitää perustella. Sanotaan heti alkuun selvästi: tämä ei ole hyökkäys Ren-Gasin laskelmia vastaan. Päinvastoin. Yhtiön julkaisemat luvut ovat harvinaisen läpinäkyviä ja, kuten kohta nähdään, sisäisesti täysin konsistentteja. Juuri siksi niillä voi laskea loppuun asti. Otetaan siis yhtiön omat luvut ja käydään ne läpi atomi ja kilowattitunti kerrallaan, ja katsotaan mihin matka jatkuu siitä, mihin lehdistötiedote lopettaa.
Mistä on kyse
Nordic Ren-Gas ja saksalainen avanca Energy AG tytäryhtiöineen allekirjoittivat 10.7.2026 noin miljardin euron arvoisen pitkäaikaisen ostosopimuksen uusiutuvasta e-metaanista. Kaasu tuotetaan Tampereen Tarastenjärvelle rakennettavassa Power-to-Gas-laitoksessa, jonka tuotannon on määrä käynnistyä 2028, ja se toimitetaan kaasuverkkoa pitkin Saksaan, jossa Alternoil jakelee sen 55 tankkausaseman verkostonsa kautta LNG-rekkoihin.
Laitoksen julkaistut avainluvut: 60 MW Sunfiren elektrolyyseri, noin 200 GWh e-metaania vuodessa, noin 180 GWh kaukolämpöä Tampereen verkkoon ja raaka-aineena noin 40 000 tonnia Tarastenjärven jätevoimalan savukaasuista talteen otettua hiilidioksidia.
Tarkistetaan luvut
Aloitetaan kemiasta. Metanointireaktio on 4H₂ + CO₂ → CH₄ + 2H₂O, ja se sanelee kaiken.
200 GWh metaania on lämpöarvolla 50 MJ/kg tasan 14 400 tonnia. Stoikiometria vaatii sille 39 600 tonnia hiilidioksidia. Yhtiö ilmoittaa 40 000 tonnia. Täsmää.
Sama 14 400 tonnia metaania vaatii 7 200 tonnia vetyä, jonka energiasisältö on 240 GWh. Järjestelmätason 60-67 prosentin elektrolyysihyötysuhteella se tarkoittaa 360-400 GWh sähköä. Ja 360 GWh jaettuna 60 megawatilla on 6 000 huipputuntia vuodessa, mikä on juuri se käyttöaste, jolla tämän kokoluokan capex-investointi ylipäätään kannattaa. Täsmää.
Energiatase: noin 380 GWh sähköä sisään, 200 GWh polttoainetta ja 180 GWh kaukolämpöä ulos. Yhtiö kertoo, että ilman lämmön talteenottoa hyötysuhde olisi 50 prosenttia ja talteenoton kanssa 90. Omasta laskusta tulee polttoaineelle 200/380 eli 53 prosenttia. Täsmää sekin.
Tämä on syytä sanoa ääneen: Ren-Gasin insinöörit ovat laskeneet oikein ja yhtiö on julkaissut lukunsa niin avoimesti, että ulkopuolinen voi tarkistaa ne kynällä ja paperilla. Se on tällä toimialalla harvinaista ja ansaitsee kunnioituksen. Laitosmalli, jossa metanoinnin reaktiolämpö ja elektrolyysin hukkalämpö ajetaan kaukolämpöverkkoon, on P2G-genren parasta suunnittelua Euroopassa.
Mutta nyt jatketaan laskua sinne, minne tiedotteet eivät jatka. Fysiikka ei nimittäin lopeta laskemista laitoksen portille.
Sama laskutoimitus jatkuu: portilta pyörälle
Seurataan yhtä tuulivoimalan megawattituntia koko matkan rekan vetopyörälle asti, samoilla hyötysuhteilla jotka äsken todettiin oikeiksi.
Elektrolyysissä jäljelle jää 60-67 prosenttia. Metanoinnissa vedyn energiasta säilyy metaanissa noin 83 prosenttia. Siirto, nesteytys ja logistiikka syövät noin 10 prosenttia. Tankissa on jäljellä noin puolet alkuperäisestä sähköstä, täsmälleen kuten yhtiö itsekin sanoo. Sitten kaasu poltetaan kipinäsytytteisessä moottorissa, jonka hyötysuhde on noin 38-40 prosenttia.
Well-to-wheel: noin 18-20 prosenttia.
Sähkörekka tekee saman matkan latureineen, akkuineen ja voimalinjoineen noin 70-75 prosentin hyötysuhteella. Jokainen e-metaaniksi muunnettu megawattitunti siirtää siis noin neljäsosan siitä rahdista, jonka se siirtäisi akun kautta. Tämä ei ole mielipide. Se on kertolasku, ja sen kertoimet tulivat yhtiön omista luvuista.
Kaukolämpöintegraation 90 prosentin kokonaishyötysuhde on totta ja hieno saavutus, mutta se on väärä mittari, jos varsinainen tehtävä oli liikuttaa rekkaa. Lämpö on energian alin kasti, ja sillä mittarilla luku on edelleen se 19 prosenttia.
Hiiliatomin kiertomatka
Seurataan seuraavaksi sitä 40 000 tonnia hiilidioksidia, joka lukujen tarkistuksessa juuri todettiin oikein mitoitetuksi. Tiedotteissa sen edessä toistuu sana biogeeninen kuin taikasana, joten puretaan sekin. Ilmakehä ei kysy hiiliatomilta passia: molekyyli lämmittää täsmälleen samalla teholla riippumatta siitä, tuliko hiili maaöljystä vai jätevoimalan biojakeesta. Kun tavoite ei ole enää hidastaa pitoisuuden kasvua vaan kääntää se laskuun, jokaisen talteen otetun tonnin kohtalo on laskettava loppuun asti.
Kolme skenaariota samalle 40 000 tonnille, kuljetussuorite vakioituna.
Perustaso: savukaasut taivaalle ja rekat polttavat dieseliä. Ilmakehä saa kaksi hiilivirtaa.
CCU eli tämä hanke: talteen otettu CO₂ kiertää tankin kautta takaisin taivaalle ja diesel korvautuu. Ilmakehä saa yhden hiilivirran.
CCS: sama CO₂ varastoidaan pysyvästi ja rekat polttavat toistaiseksi dieseliä. Ilmakehä saa yhden hiilivirran.
Huomasitko? CCU ja CCS tuottavat ilmakehän kirjanpidossa täsmälleen saman lopputuloksen. Ero on energiapanoksessa: e-metaanireitti kuluttaa tonnin kierrättämiseen lähes 10 MWh sähköä, geologinen varastointi kompressointiin ja logistiikkaan luokkaa 0,15-0,25 MWh. Sama ilmastovaikutus, kymmenien kertaluokkien ero panoksessa. Ja jos CCS-skenaarioon lisätään sähkörekka hoitamaan kuljetustyö, yhdistelmä dominoi e-polttoainereittiä jokaisella mittarilla: tonnit pysyvästi pois, rahti liikkuu, ja sähköä jää vielä 300 GWh yli syrjäyttämään fossiilista tuotantoa verkosta.
Tarastenjärven kaltaiset jätevoimalat ovat itse asiassa koko järjestelmän arvokkaimpia pisteitä nettonegatiivisille päästöille, koska savukaasuvirta on suuri, tasainen ja merkittävältä osin biogeeninen. Tukholmassa Stockholm Exergi rakentaa juuri tällä logiikalla BECCS-laitosta ja myy pysyviä hiilenpoistoja muun muassa Microsoftille. Sama molekyylivirta kelpaisi siis pysyviin poistoihin, mutta sääntely maksaa siitä enemmän polttoaineena. Sääntely hinnoittelee huonomman ilmakehälopputuloksen korkeammalle, ja tuo lause kannattaa lukea kahdesti.
Tarkkuuden nimissä vielä yksi yksityiskohta: Tarastenjärvi polttaa sekajätettä, jonka hiilestä tyypillisesti noin 40-50 prosenttia on fossiilista muovia. Biogeeninen osuus on RED-sääntöjen mukainen massataseallokaatio savukaasuvirrasta, ei fysikaalinen erottelu. Kirjanpito on sääntöjen mukaista, mutta first principles -tasolla osa tankkiin päätyvästä hiilestä on maaöljyä, joka saa yhden ylimääräisen kierroksen ennen ilmakehää.
Metanointi on GWP-ylöskonversio
Kemiasta seuraa vielä yksi havainto. Metanointi muuntaa miedon kasvihuonekaasun voimakkaaksi: hiilidioksidi on kasvihuonekaasuista vaarattomin olomuoto hiilelle, metaani lämmittää AR6:n kertoimilla noin 27-30-kertaisesti sadan vuoden ja noin 80-kertaisesti kahdenkymmenen vuoden aikajänteellä.
Prosessi ottaa siis inertin molekyylin ja jalostaa siitä vuotoherkän, joka siirretään tuhansia kilometrejä putkessa, nesteytetään, tankataan ja poltetaan moottorissa, josta osa slippaa palamattomana ulos. Jos koko ketjun vuoto ja slippi on yhteensä vaatimaton 1 prosentti, se on 144 tonnia metaania vuodessa, eli GWP100-kertoimella noin 4 000 ja GWP20-kertoimella noin 12 000 tonnia CO₂-ekvivalenttia. Tuntuva siivu nettohyödystä katoaa ennen kuin yhtään rekkaa on liikutettu.
Vaihtoehtoiskustannus
Nettohyöty pitää laskea parasta vaihtoehtoa vasten, ei nollaa vasten. E-metaanin 200 GWh korvaa kaasumoottorin noin 10 prosentin hyötysuhdesakon jälkeen noin 180 GWh dieseliä, eli noin 48 000 tonnia suoria päästöjä ja tuotantoketju mukaan lukien 55-57 tuhatta tonnia. Slipin jälkeen nettovähennys asettuu haarukkaan 45-55 kt CO₂e vuodessa.
Sama 380 GWh sähköä muissa käsissä tuottaa kolme hyvin erinäköistä lopputulosta. E-metaanina kaasurekkoihin se välttää noin 45-55 kilotonnia CO₂-ekvivalenttia vuodessa. Pelkkänä syöttönä sähköverkkoon, marginaalipäästökertoimella 100-250 g/kWh, vältetty päästö on noin 40-95 kilotonnia. Ja sähkörekkojen kautta, kun well-to-wheel-hyötysuhde on noin 72 prosenttia e-metaanin 19:ää vastaan, sama sähkö välttää noin 170-200 kilotonnia vuodessa.
E-metaanireitti on samaa luokkaa tai huonompi kuin se, että sähkö olisi yksinkertaisesti myyty verkkoon, ja noin neljäsosa siitä, mitä suora sähköistäminen tuottaisi. Systeemitasolla hankkeen ilmastollinen nettohyöty parhaaseen vaihtoehtoon nähden on pyöreä nolla. Tämä on koko analyysin ydin, ja se mahtuu kolmeen lukuun. Ja huomaa: jokainen niistä on johdettu yhtiön omista, oikein lasketuista lähtöarvoista.
Miksi kauppa silti syntyi
Ei fysiikan vaan juridiikan takia. RED III velvoittaa nostamaan RFNBO-polttoaineiden osuuden liikenteen energiasta vähintään yhteen prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, ja Saksa on säätänyt jakelijoille tuntuvat kansalliset sanktiot tavoitteen laiminlyönnistä. Alternoil ei osta termodynamiikkaa vaan kvoottisertifikaatteja sakkojen välttämiseksi. Päälle vielä vetypankin huutokaupat ja muu Brysselin tukisade, joka kaataa vetyarvoketjuun rahaa sangolla.
Sopimuksen kestoa ei ole julkistettu, joten hintalaskelma on suuruusluokka-arvio: jos miljardi kattaa esimerkiksi 10-15 vuotta ja 2-3 TWh kumulatiivista toimitusta, implisiittinen hinta on luokkaa 330-500 €/MWh. Dieselin veroton energiahinta on noin 70-80 €/MWh. Preemio on karkeasti 250-400 €/MWh, eli 200 GWh:n vuosituotannolle 50-80 miljoonaa euroa vuodessa noin 50 kilotonnin nettovähennyksestä. Päästövähennyksen yksikkökustannukseksi tulee reilusti yli 1000 €/tCO₂, kun EU:n päästökauppa hoitaa saman työn alle sadalla eurolla tonnilta. Kertaluokka pielessä, ja se maksetaan lopulta saksalaisen kuluttajan ja veronmaksajan pussista.
Ja tässä kohtaa suomalaisen kannattaa olla rehellinen: kansantaloudellisesti tämä on meille erinomaista. Jos Saksa on poliittisesti päättänyt maksaa sääntelypreemiota molekyyleistä, on parempi että se nuotio palaa Tarastenjärvellä ja lämmittää tamperelaisia kaukolämpöasiakkaita kuin että se palaa jossain muualla. Ren-Gas toimii annetussa ympäristössä täysin rationaalisesti ja tekee sen teknisesti paremmin kuin kukaan muu Euroopassa. Jos jokin tässä ansaitsee kritiikkiä, se ei ole Tampereella vaan Brysselissä ja Berliinissä, joissa kvoottisakoilla ohjataan niukkaa vihreää sähköä vetytikkaiden alimmalle askelmalle samaan aikaan, kun Mercedes, MAN ja Scania ajavat sähkörekkoja ulos tehtaista kiihtyvään tahtiin.
Additionaalisuus, ainoa oljenkorsi
Yksi aito ilmastopuolustus hankkeella on. RFNBO-säännöt vaativat, että sähkö tulee uudesta uusiutuvasta kapasiteetista samalta tarjousalueelta, vuodesta 2030 alkaen tuntitason vastaavuudella. Jos Ren-Gasin pitkät sähkönostosopimukset aidosti synnyttävät tuulipuistoja, joita ei Suomen nykyisessä kannibalisaatiotilanteessa muuten rakennettaisi, vertailukohta "sama sähkö verkkoon" lakkaa olemasta vaihtoehto, ja hankkeen ilmastotase paranee olennaisesti.
Huomaa kuitenkin, mihin argumentti nojaa: ilmastohyöty ei synny laitoksesta vaan siitä, että laitos toimii tuulivoiman rahoitusinstrumenttina. Kysymys on empiirinen ja siihen saadaan vastaus megawateissa: montako uutta tuuliturbiinia nämä PPA:t todellisuudessa pystyttävät.
Joustoväite sen sijaan kaatuu jo tehtyyn laskuun. Elektrolyyseri kyllä osaa jonkin verran joustaa (tosin tämäkin on laitoskohtaista, mutta annetaan benefit of the doubt), mutta ne äsken tarkistetut 6 000 huipputuntia kertovat, ettei tällä käyttöasteella ajeta vain tuulisina tunteina. Metanointireaktorin katalyytti ja lämpötase haluavat tasaista ajoa, CO₂-talteenotto jätevoimalasta ajaa tasaisesti, ja kaukolämpöintegraatio suorastaan vaatii sitä, koska Tampere tarvitsee ne 180 GWh lämpöä nimenomaan silloin kun on kylmä, ei silloin kun tuulee. Laitos on peruskuorma, joka ostaa alkuperätakuita, ja se on täysin looginen seuraus sen omasta, oikein tehdystä mitoituksesta.
Mitä sillä hiilellä ja sähköllä pitäisi tehdä
Vastaus on tylsän selkeä, ja juuri siksi se ei kelpaa otsikoihin. Elektronit rekkoihin, molekyylit sinne missä akku ei fysikaalisesti riitä eli valtamerilaivoihin ja teollisuuden raaka-aineiksi, ja Tarastenjärven kaltaisten biogeenisten pistelähteiden hiilidioksidi pysyvään varastoon nettonegatiivisiksi poistoiksi. Suomesta puuttuu vielä CO₂:n siirto- ja varastointi-infra ja sisämaan logistiikka maksaisi tänään arviolta 150-250 euroa tonnilta, mutta ne ovat infrastruktuuriongelmia, eivät luonnonlakeja. Miljardisopimuksen aikahorisontilla, joka ulottuu 2040-luvulle, ne ehtivät ratketa moneen kertaan. Sen sijaan LNG-tankkausinfraan ja kaasurekkakalustoon nyt sementoitava 10-15 vuoden elinkelpoisuussignaali on aito lukkiutumisriski juuri siinä ikkunassa, jossa raskaan liikenteen sähköistyminen saavuttaa kokonaiskustannuspariteetin.
Joten onnittelen Ren-Gasia vilpittömästi: kauppa on kova, luvut kestävät ulkopuolisen tarkastuksen ja suomalainen tuuli- & aurinkovoima kiittää. Juuri siksi tämä analyysi oli mahdollinen. Kun luvut ovat kunnossa, ne voi laskea loppuun asti, ja loppuun asti laskettuna ne kertovat, että Eurooppa maksaa yli tuhat euroa tonnilta ilmastohyödystä, jonka paras vaihtoehto tuottaisi neljä kertaa suurempana.
Kirjoittaja olisi mieluummin väärässä tästä kaikesta. Laskuvirheistä saa ja pitää huomauttaa, mielipide-eroista saa väitellä.