Kiitos Yhdysvaltojen viimeaikaisen poliittisen kehityksen hidastunee uusiutuviin siirtymisen kehitys sen verran, että kehityshankkeiden taloudellinen kannattavuus nousee tärkeämpään rooliin. Nyt EU sitoutui ostamaan Yhdysvalloista energiaa suurella summalla, joka lienee sopimusajanjakson puitteissa enimmäkseen fossiilista laatua, mutta kenties myös ydinvoimahankkeita saisi tuosta kiintiöstä "kustannettua". Tämä siis ihan vain spekuloituina mediatietojen varassa kun ilmeisesti sopimuspaperit ovat salaisia ja keskeneräisiä.
Itselleni suurin yllätys sähköautotekniikassa on ollut lataustehojen kasvu ja sen mahdollistama latausaikojen radikaali lyheneminen. Akkujen kapahan on sinällään kasvanut varsin hitaasti. Teoreettisena rajana tällä hetkellä vaikuttaisi olevan
litium-ilma-akulla bensiiniin verrattava energiatiheys (todella kaukana tuosta toki ollaan). Kiinassa pikalatauksen kehittämisen ohella panostetaan vaihdettaviin akkuihin. Euroopassa en oikein vaihdettavien akkujen konseptiin jaksa uskoa. Lähinnä voisivat soveltua isompien rahtiliikkeiden rekkaliikenteeseen, jos noihin tulee riittävän helppoja ja nopeita järjestelmiä käyttöön. Joskin eipä sähkölataustehon kasvulle tunnu olevan rajoja näkyvissä, joten ehkei tuollakaan sektorilla vaihtoakkuja tulla kaipaamaan. Sen sijaan pienlaitteiden suhteen pantillisille valmiiksi ladatuille akkuparistoille saattaisi olla kysyntää, mikäli vain niitä käyttävät laitteet yleistyisivät; siis päätellen siitä, että vieläkin kaupoissa on paristohyllyt täynnä kertakäyttöisiä paristoja - ainakin osan niistä korvaten.
Sähkölentokoneista taitaa kaupoista löytyä vasta yhtä mallia (
Pipistrel Velis Electro). On ollut markkinoilla jo jokusen vuoden. Toki löytyy myös purjelentokoneita, jotka saa sähkömoottorilla ilmaan. Muut kehitysprojektit eivät ole vielä tuottaneet oikein kunnon prototyyppiäkään. Pipistrel on kuitenkin osoittanut että kyllä sähköllä saa koneen ilmaan ja siellä pysymään ajan, jossa ennättää lyhyen matkan lentämään. Matkustajaliikenteessä tultaneen aloittamaan ja pysymään pitkään hybridivoimanlähteessä eli vähintäänkin reservi toteutetaan modernilla aggregaatilla ja pienellä polttoainesäiliöllä mutta matkalento pyritään hoitamaan akkujen varassa. En tosin pidä täysin poissuljettuna sitäkään, että aggregaatteja pidetään siinä määrin mörköinä markkinoinnissa, että otetaan suoraan käyttöön pelkät akut ja pidättäydytään lentomatkoissa, joihin jää riittävästi reserviä akkuihin. Pidemmätkin taipaleet tulevat onnistumaan välilaskujen avulla. Lähinnä haasteeksi jää suhteellisen alhainen lentonopeus. Suoriin pitkiin lentoihin tarvitaan sitten fossiilista polttoainetta tai jotain uusiutuvaa polttoainetta vielä pitkään. Vedylle en tuossa kauheasti näe tarvetta vaikka kyllä siihen jotkut selvästi uskovat kun asiaa tutkitaan mm.
Airbusin toimesta.