pökö
Kaivo jäässä
Ehkä kapteeni Nemo on ollut asiallaJules Vernen kirjoissa, kun ei trotyylia ja vastaavia ollut keksitty

Seuraa alla olevaa videota nähdäksesi, miten asennat sivustomme verkkosovelluksena aloitusnäytöllesi.
Huom.: This feature may not be available in some browsers.
Ehkä kapteeni Nemo on ollut asiallaJules Vernen kirjoissa, kun ei trotyylia ja vastaavia ollut keksitty

Sukellusvene ajoi kunnon osuman ja pakitti. Poistuessa keula pyyhkäisi kylkeä.
Erikoisjoukkojen sukellusvene suurvallalla luulisi olevan suunniteltu iskemään isojenkin alusten kimppuun, myös tarkoituksessa rampauttaa alus, ei aina posauttaa laivaa taivaantuuliin. Siihen hommaan on omat sukellusveneet.
Googlella löytyy pari piirrosta näistä sukellusveneistä ja toisin kuin Akula luokan booteissa on niissä terävä keula.
Uudemmat mallit on tietty sotasalaisuuksia, mutta -50-60 luvulla niiden erikoisjoukkojen alus näytti tältä
Näytä liitetiedosto 66102
Tuollainen pikkupusu kuitenkin löytyi vasta kun tarpeeksi rohkea dokumenttiryhmä meni tekemään muutaman sukelluksen.
Tämä totta.Aika hassu unohdus kun on jumalaton aukko kyljessä ja svedut yritti peittää sitä kivillä ja betonilla.
Mutta Estonia kai liikkui kokoajan eteenpäin n. 15 solmua. Vai olisiko tuo sukellusvene käynyt tönäisemässä jo pysäytettyä laivaa? Se ei kai sovi selvinneiden lausuntoihin.Sukellusvene ajoi kunnon osuman ja pakitti. Poistuessa keula pyyhkäisi kylkeä.
Kyllä tuossa on ryssillä sormensa pelissä.
Oli kyllä, tuo hämärä lasti oli juuri oikealle kyljelle lastattu.Eikö laiva ollut jo satamasta lähtiessään kallellaan oikealla kyljelleen, jonka takia vasemmanpuoleiset säiliöt oli täytetty kokonaan
Ei ollut mikään erityinen keli alkuunkaan! No tuulta oli paljon vuodenaikaan nähden, mutta ei sitäkään niin paljon, että olisi edes vuoden kovimpia tuulia. Merkitsevä aallonkorkeus n. 4 m. Alueen ennätys 8,2 m ja vuosittain on kelejä, joissa yli 6 m. Kuten aiemmin ketjussa kerroin itse olin Mariellalla tuolla vajaat kaksi vuotta sitten merkitsevän aallonkorkeuden ollessa pahimmillaan 6,9 m ja koko avoimen alueen matkan yli 6 m.Aivan ennätysmäisen hirveä myrsky, joka keskittyi juuri tuonne, mihin laiva upposi.
Jos vettä on niin paljon, että se vaikuttaa oleellisesti laivan syväykseen, kyllä se havaitaan ja silloin tuskin jatketaan matkavauhdilla aaltoja vasten puskemista. Aaltoiskut ovat aivan eri suuruusluokkaa 15 solmun vauhdissa kuin paikallaan tai varsinkin muuhun suuntaan ajettaessa.keulaportti saattoi hajota myös koska laiva kynsi syvemmällä mihin oli suunniteltu.
Ja sitten esimerkiksi konemiesten kertomana keulan ajoramppi oli vielä ehjä laivan jo ollessa todella rajussa kallistumassa. Falskasi kyllä, mutta ei ryöpynnyt täysin aukinaisena kuten onnettomuustutkinta esittää.
En ole koskaan törmännyt mihinkään tutkimukseen, mitä miehistö teki komentosillalla ennen onnettomuutta ja miksi visiirin liikkeitä ei havaittu. Autossakin yleensä kuski jotain huomaa jos puskuri alkaa irtoamaan vaikka olisi kuinka tiukka aikataulu. Tähän on kyllä oletettavasti tullut ohjeita ja määräyksiä paljonkin. Kun en alalla ole, en niitä tunne.
Olettaisin jonkun lampun syttyneen visiirin ja rampin rajakytkimistä, kun se on alkanut pettää. Kai tämmöisille jokin varmistus on, että komentosillalla nähdää sen sulkeutuneen - käänteisesti myös - kun se on auennut.
Jos sukellusvene on osallisena, veikkaan että sitä on ajeltu ihan rehdisti votkapäissään miten sattuu ja sitten peitelty jäljet.
Sukellusveneitä on moneen käyttöön kehitetty. Ja ne kaikista suurimmat möhkäleet, joilla tuhotaan suurkaupunkeja tai hyökätään lentotukialuksia vastaan eivät ole erityisen näppäriä Itämerellä.
Ei ollut lähtiessä, mutta myrskypä keskittyikin keskiselle Itämerelle. Kyllä tuo laiva upposi, kun oli rakennettu poikkeussäännöin suojaisemmille vesille (Naantalin ja Tukholman väliselle reitille) ja kapteeni väen väkisin ajoi melkein niin paljon kuin koneista lähti, kun oltiin aikataulusta myöhässä ja vastainen aallokko hidasti kulkua. Laiva oli paljon etelämpänä kuin muut kyseisenä yönä Ruotsiin matkalla olleet alukset. Finnjet oli myös etelämpänä ja aluksi pyrkikin osallistumaan pelastustöihin, mutta vapautettiin jatkamaan kohtuunopeudella matkaansa, kun paikat alkoivat riikkoontua ja autot siirtyä ja yksi oli jopa lähellä pudota ylärampilta. Puolustusvoimain iso helikopterikin oli hyvin vähällä joutua onnettomuuteen tuulen riepoteltua sitä pelastukseen osallistuvan toisen autolautan lähistöllä. Eikä tuo ole ainoa kerta, kun autolautan keularakenteet pettivät Itämerellä, mutta ensimmäinen kohtalokas tapaus. Kun autolautta hörpää vettä autokannelle, vesi alkaa velloa ja vakaus katoaa äkkiä. Kun laiva kallistuu yli 45 astetta, eivät rekat aina pysy kiinnikkeissään ja kun autot valuvat toista kylkeä kohden, loputkin vakaudesta menetetään. Sen jälkeen vesi pääsee konetiloihin katolla olevista ilmanottoaukoista ja porraskuiluista ja koneiden paino vetää perän veden alle. Toki syystä tai toisesta syntyneillä lisäaukoilla on vaikutusta laivan uppoamisnopeuteen.Ei ollut mikään erityinen keli alkuunkaan! No tuulta oli paljon vuodenaikaan nähden, mutta ei sitäkään niin paljon, että olisi edes vuoden kovimpia tuulia. Merkitsevä aallonkorkeus n. 4 m. Alueen ennätys 8,2 m ja vuosittain on kelejä, joissa yli 6 m. Kuten aiemmin ketjussa kerroin itse olin Mariellalla tuolla vajaat kaksi vuotta sitten merkitsevän aallonkorkeuden ollessa pahimmillaan 6,9 m ja koko avoimen alueen matkan yli 6 m.
Kapteeni hukkuu laivansa mukana ja samoin vahdissa ollut päällystö tällä kertaa. Ei jäänyt ketään vastuullista kertomaan. Vahtivuorossa ollut päivystävä matruusi jäi henkiin (hänen tehtävänsä oli lähinnä kiertää komentosillallta käsin valvomassa, ettei laivalla ole järjestyshäiriöitä ja kertoa päällystölle, jos oli). Samoin jäi perämiesharjoittelija ja muistaakseni joku off-duty-merikapteeni (vai muistanko väärin?). Sukeltajat totesivat myöhemmin kolme ruumista komentosillalla meren pohjalla. Jonkun komentosillalla tapausta seuranneen päällystön jäsenen tai paikalla koko ajan olleen miehistön jäsenen huomiot toki olisivat varmaankin valaisseet asiaa, jos joku olisi jäänyt henkiin.En ole koskaan törmännyt mihinkään tutkimukseen, mitä miehistö teki komentosillalla ennen onnettomuutta ja miksi visiirin liikkeitä ei havaittu.
Onhan tuo keli kuvattu varsin tarkasti OTKES-raportissa. Moni eri taho on arvioinut aallokkoa ja ei se tosiaan ollut kuin sen 4 m merkitsevää aallonkorkeutta. Aallokko kasvoi yli 5 m merkitsevään aallonkorkeuteen vasta aamulla. Tuultakaan ei havaittu millään mittausasemalla yli 20 m/s ennen kuin laiva oli jo uponnut.Ei ollut lähtiessä, mutta myrskypä keskittyikin keskiselle Itämerelle.
En ole koskaan törmännyt mihinkään tutkimukseen, mitä miehistö teki komentosillalla ennen onnettomuutta ja miksi visiirin liikkeitä ei havaittu.
Yleisesti suurimmat yksittäiset aallot voivat olla n. 2-kertaisia merkitsevään aallonkorkeuteen nähden. Noin korkeat ovat jo äärimmäisen harvinaisia. Matalikot voisivat korottaa aaltoja, muttei tuolla niitä ole.Silloin kun tapaus oli ajankohtainen spekuloitiin sillä että onnettomuuspaikka on sellainen missä tietyissä olosuhteissa voi syntyä ns. superaaltoja, mitkä ovat huomattavasti korkeampia kuin seudulla vallineet merkitsevät aallonkorkeeudet.