Tuli pyöriteltyä tuota Norjan vakavaraisuutta mielessä. Voisi olla erittäin hyvä liike tulevaisuuden kannalta muuttaa Norjaan. Jopa siis itsellekin, mutta varmasti vähintään lapsille ja lastenlapsille. Muitakin hyviä maita on, mutta ei oikeastaan ensimmäistäkään vähänkään Suomen kaltaista tai Suomen lähistöllä.
En vaan näe miten Suomen tila kohentuisi jotenkin maagisesti, kun talouskasvuakaan ei ole ollut 17 vuoteen. Pullataikinan tavoin paisunut julkinen sektori on ihan perhanan kova rasite, kun rahaa ei ole. Siitä taikinasta riittäisi leikattavaa, mutta en vain usko, että siitä päästäisiin koskaan yksimielisyyteen edes hallituksen sisällä. 90-luvun lama saattaa näyttää vain pikkuruiselta nimismiehen kiharalta tiessä tulevaan verrattuna.
Yllättävän hiljaa on oltu esim. siitä miten erikoissairaanhoidon poliklinikkamaksut
nousi 45% kerralla. Perusterveydenhuollon maksut nousi "vain" 22,5%. Kyllä, maksukatto on edelleen olemassa, mutta vastikään parin lääkärin kanssa juteltuani viesti oli se, että olen helvetin onnekas, että mulla on yksityiset lääkäripalvelut mahdollistava sairauskuluvakuutus. Maksu on maltillinen, koska otin kyseisen vakuutuksen jo opiskeluaikoina.
Mielestäni suurin vääryys terveydenhuollossa on aina ollut se, että sama lääkäri voi istua kahdella pallilla. Julkisen kautta voi mennä kuukausia tai vuosia päästä sille samalle lääkärille, jolle voit varata huomiselle ajan yksityisellä puolella. Tuo logiikka ajaa palveluja väistämättä pois julkiselta puolelta. Tähän päälle vielä se, että lääkäriliitto keinotekoisesti hillitsee lääkärien määrää.
Jos edes osa dystooppisista tulevaisuuden skenaarioista toteutuu, niin Norja on varmasti parhaiten selviytyviä maita varojensa vuoksi. Myöskään euro- tai EU-hulluttelu ei koske suoraan Norjaa. Sitten jos/kun kakka osuu kattotuulettimeen on varmasti myöhäistä yrittää päästä norjalaiseksi.