Eivät nuo ole olleet sähköpörssin häiriöitä, vaan sähkön tuotannon ja kulutuksen tasapainon kärjistyneitä ääritilanteita. Sähköpörssin tyyppiset ratkaisut noiden tilanteiden ratkaisemiseksi on otettu maailmanlaajuisesti käyttöön, mutta sähköpörssihän on rakennettu suhteellisen normaalien olojen sähkön kysynnän ja tarjonnan säätelyyn niin, että sähkö tuotetaan siellä, missä on kulloinkin taloudellisinta. Sähköpörssi kumminkin tammikuun alussakin koetun mukaan toimii myös sähkön säännöstelijänä lähes-epätasapainotilanteessa pakottamalla kustannusten takia sähkön säästöön, kun sähkön tuotantoa ei ole enää lisää saatavilla.
Tätä juuri tarkoitin, ettei päästä puusta pitemmälle (eli systeemi on nykyisellään täydellinen). Ja että voisiko olla joku muukin mekanismi näiden vielä kohtuullisen harvojen ääritilanteiden ratkaisemiseksi. Ei nyt takerruta sähköpörssiin vaan ajatellaan koko palettia, oikeudenmukaisuutta jne. Ei siihen diktatorisia keinoja tarvita. Tilanteet ovat hieman kummallisia: ostetaan liikaa (arviot menee pahasti metsään näissä ääritilanteissa) ja ajetaan tilanne veitsenterälle ja huomataan, ettei sitä tarvittukaan. Johtuuko se kovasta hinnasta, ettei tarvittukaan vai jostain muusta. Jos ei olisi kampanjoitu sähkön säästämiseksi, olisiko pörssin vaikutus jäänyt torsoksi? Ja jos olisi, niin eikö tässä piile ainakin yksi avain. Eli ei siihen välttämättä tarvita hinnan ohjaavuutta, jolla kulutusta saadaan alas näissä harvoissa tapauksissa. Tai sitten jotain, joilla saadaan uutta tuotantoa leikkaamaan ne muutamat sadat megawatit, jotka 10-100 kertaistaa hinnat, jota käytettäisiin vain kun kaikki muu varsinainen tuotanto on myyty/siirtolinjat ostettu kuumiksi (ja samassa yhteydessä käynnistettäisiin yhteisvastuulliset säästötalkoot, jotta pysyttäisiin siinä muutamassa sadassa megawatissa, todennäköisesti tätä tuotantoa ei ikinä tarvittaisi). Varsinainen tuotanto ei sis. luopumista sähkön käytöstä joka räjäyttää hinnat (mikä on muutenkin kyseenalaista). Pörsssikaupan jälkeen joustoja ei tarvita, koska on jo ostettu tarvittava määrä ilman lisäjoustoja (voisi ostaa myös liian vähän, mutta nykysysteemi ei siihen kannusta ja hintavaikutus on vaikea laskea mukaan - tarvitaanko tosiaan 2 €/kWh ennen kuin ne joustot alkaa, voi olla ja pienemmillä vaikutus laimenee lähelle nollaa), mikä on myös pieni valuvika (päivänsisäisillä säädellään loput). Tai laitetaan yksinkertaisesti hintakatto ja kun se saavutetaan, niin alkaa yhteisvastuulliset säästötalkoot, mikä poistaa kalliimman ”tuotannon” tarpeen (eli sähkön käytöstä luopumisen eli tehtaan alasajon). Tämän voisi myös monin osin automatisoida.
Onko sähköpörssin hintaohjaavuus kansantaloudellisesti järkevää (siis näissä ääritilanteissa), jos se johtaa tuotannon alasajoon (joko myyden mankalasähköt tai koska ei kannata niillä sähkön hinnoilla enää ajaa tehtaita) tai jopa vaikeuksiin/konkurssiin, suuriin co2 päästöihin (puuta palaa kaksin käsin), ihmisten työpanoksen keskittymiseen sähkön käytön vähentämiseen ja hintojen kyttäämiseen. Etenkin tilanteessa, joissa valta-osa ei ohjaudu pörssisähkön mukaan (kiinteät yms. mankalat) - ts. sanotaan, että hinta ohjaa kulutusta vaikkei se todellisuudessa ohjaa kuin pientä kärpäsen paskaa kokonaiskulutuksesta ja silloinkin jälkijättöisesti (kaupat on jo sovittu ja hinnat lyöty tiskiin eli käytännössä heiluttaa vain sitä kuinka pahasti arviot menee metsään -> silloin perjantainakin jos ihmiset eivät olisi lisäjoustaneet, niin sähkö olisi riittänyt, se lisäjousto tuotti vaan lisää ongelmia, joskin toki kuluttajat väistivät hullut laskut - samaan aikaan energiavirastossa tai fingridillä pelättiin oman penkkinsä puolesta, että jos tuleekin enemmän kulutusta).
/img-s3.ilcdn.fi/ae975284189227551b69e479f2623980cf61e6e40424be901103010752085737.jpg)
