Tuossa Varian vakuuttavanoloisessa videossa aloitetaan kiertäminen kierteiden loppupäästä (eli ei kärjestä); sama jossain toisessa suomalaisessa videossa. Tuon mukaan tein lähes kaiken. Mutta juuri katsoin Unipakin sivuilla olevia ohjeita, niissä taas alleviivataan että kuuluu nimenomaan aloittaa kierteiden uloimmasta päästä. Sekä kirjallisessa ohjeessa että videolla. Tällaisia koulukuntaeroja riittää. Tein parit niin ja molemmilla tavoilla tuntuu onnistuvan. Unipakin ohjeen mukaisesti on helpompi varmistaa että hamppua ei ole yhtään liikaa siellä päässä missä se enemmän haittaisi, vähemmän karvoja siistittävänä putken päästä joten taidan jatkossakin tehdä niin päin.
No kiertosuunnasta ei ole kahta sanaa, sen huomaa jos on väärin päin kierretty että lähtee purkautumaan kiristäessä. Ihan ekat tein tietysti väärään suuntaan.
Iso "teoria vs. käytäntö" ero on myös siinä että paperilla noiden liitosten kuuluisi tiivistyä metalli vs. metalli ja hamppua käytetään "vain kierteistysten epätarkkuutta kompensoimaan", ja ohje on laittaa vain ihan vähän kierteiden pohjalle. Näin esim. tuo GF:n muuten aivan mainio opas tietää kertoa. Tämä on varmasti sinänsä totta ja pätee kokonaan kiristettäviin liitoksiin. Tuostakin on GF:n opuksessa havainnekuvat, missä vaiheessa se on "kokonaan" sisällä. Mutta sitten aina seuraavaksi todetaan että hamppu mahdollistaa suunna ja jopa pituuden säädön kun liitosta voi avata/kiristää jopa kierroskaupalla. Nämä väitteethän ovat suoraan ristiriidassa. Todellisuus taas voittaa teorian ja kuten joka ainoalla videolla voi nähdä, sitä hamppua menee paljon enemmän kuin vaan ihan vähän kierteiden pohjalle, käytännössä niin että kierteiden harjanteetkin peittyvät (mutta ei paljon sitä enempää). Tarpeeksi että liitos on tiivis jo paria kierrosta ennen kuin metallit rupeavat tosissaan kylmähitsautumaan kiinni niin että jää säätövaraa. Kyllähän tuon oikean määrän löytää kokeilemalla.
