Suomessa ei kallioperä ole missään aukotonta, vaan pinnalta pääsee vettä pinnalta syvempiiin kerroksiin. Niinpä vesikaivon poraaminenkin onnistuu kokemuksen perusteella jokseenkin aina kallioon poraamalla viimeistään luokkaa 50 ... 100 metrin syvyyteen , vaikka saattaakin suhteellisen usein vaatia paineaukaisua. Pinnalta syvemmälle leviävä vesi on aina vähintään 0-asteista ja kesällä jopa yli 15-asteista (kesällä ja syksyllä sataa muutenkin runsaasti keskitalveen ja kevääseen verrattuna). Ylermmistä pintakerroksissa hitaahkosti imeytyvä vesi tyypillisesti lämpenee maan pintakerrosten lämpötilaan (mistä syystä maan alla pn tyypillisesti luonnontilassa parikin astetta vuoden keskilämpötilaa korkeampi keskimääräinen lämpötila). Suomessa sataa joitakin saariston kolkkia ja pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta yli 500 milliä vuodessa, eli kuutio per 2 neliömetriä vuosittain. Näin esimerkiksi 1000 neliömetrin tontille sataa vuodessa 500 kuutiometriä vettä. Asteen pudotus tuon veden lämpötilassa (lumikin sulaa keväisin) tarjoaa periaatteessa luokkaa 550kWh lämpöenergiaa. Viiden asteen pudostus tarjoaisi jo yli 2500kWh. Hehtaarin tontilla kallioperä jo hyvinkin kykenee sateen ansiosta uudistumaan riittävästi, jotta normaalin pientalon lämmitysenergia sadaan hyvin imetyksi maasta siltä osin kuin tarvitaan. Vaikka energiakaivo olisi ns. kuiva, lähellä on kuitenkin kalliossa halkeamia, joita pitkin pohjavesi liikkuu ja kuljettaa pinnalta veden mukana johtunutta lämpöä pohjavesivirtausten suuntaan.miten se Aurinko voi lämmittää sen noin 5 asteisen maakerroksen tai vakiolämpötilassa olevan pintakalliokerroksen läpi,