missä määrin tuulisähkö on markkinaehtoisesti etenevää.
Tuulivoiman investointi- ja huoltokustannukset per tuotettu energiayksikkö ovat melko edullisia (verrattuna vaikkapa uuteen ydinvoimaan) ja "polttoaine" on ilmaista. Tämä ei ole oma mielipiteeni, vaan suorastaan konsensus alan asiantuntijoiden piirissä (itse en ole asiantuntija, mutta sen verran ymmärrän kumminkin aihetta, että osaan lukea, mitä energiateollisuuden ja alan kaupallisen teknologian asiantuntijat aiheesta ja sen toteutuneista ja lähitulevaisuuden trendeistä toteavat). Lisäksi rakentaminen on muutoin paitsi lupien hankinnan, kaavoituksen ja muun julkisen byrokratian kannalta varsin suoraviivaista ja nopeaa (ja ehkä kumminkin byrokratiankin osalta kokonaisuutena vähemmän riskialtista kuin vastaava projekti ydinvoimaloille yhden "voimayksikkökvantin" suhteellisen pienuuden takia). Suomen tuuliolot ovat kohtalaiset käytettäessä nykyaikaista täkäläisiin olosuhteisiin soveltuvaa ja sovitettua teknologiaa ja taloudellisesti kannattavaa, jos tuotetulle sähkölle on riittävästi kysyntää nykyisellä tai hiukan alemmalla keskihintatasolla. Ei tuulivoima ole teknisesti ollut mitenkään ihmeellistä vuosikausiin. Saksassa on asennettua kapasiteettia
kymmenkertaisesti viisinkertaisesti (yhdessä aurinkopaneeleiden kanssa kymmenkertaisesti) koko Suomen kaikkeen voimalakapasiteettiin verrattuna, Pohjoismaissa tuotetaan ajoittain tuulivoimaa yhtä paljon kuin sähköä Suomessa kulutetaan, Suomen vuotuisesta sähköntuotannosta vajaa kymmenen prosenttia tuotetaan tuulivoimalla jne, eli tekniikka ja tekninen toimivuus tunnetaan käytännössäkin varsin hyvin. Tälläkin hetkellä on rakenteilla kymmeniä tuulivoimaloita, joiden rahoitukseen ei liity mitään julkista tukea. Monet kunnat tukevat rakentamista mailleen koituvien kiinteistöverotulojen takia (omat ja muiden kuntien kokemukset opettavat) jne.
Tuulivoiman ongelmana on, että tuottoa saadaan aivan satunnaisen aikataulun mukaan (vaikkakin maantieteellinen hajautus auttaa asiassa paikallisten sääolojen vaihdellessa) ja kulutus taas menee oman aikataulunsa mukaan. Ydinvoimakaan ei tässä suhteessa ole läheskään ideaalista, koska reaktoria ei voi käyttää täydellä tehollaan, jos tuotantoa pyritään säätämään kulutuksen perusteella. Ydinvoimala voisi tällaisessä käytössä toki tuottaa keskimäärin maksimissaan ehkä jotakin 70% ... 80% huipputehostaan (käytännössä tietenkin vähemmän, jos kerran voimalaa käytetään säätöön), kun taas nykyaikainen siedettävällä sijaintipaikalla oleva tuulivoimala vain luokkaa 40% keskimäärin ja ihan oman aikataulunsa mukaan.
Eivät nuo purkukustannukset ole tuulivoiman kohdalla kovinkaan korkeita ja suurin osa rakenteista menee tehokkaaseen kierrätykseen. Romumetalleista saa sen verran hyvän hinnan ja purkaminen on sen verran suoraviivaista, että purku tyypillisesti voidaan rahoittaa materiaaleista saaduilla tuotoilla (samahan on tilanne vaikkapa laivojen, lentokoneiden ja autojen romutuksessa). Lasikuitumuoviset roottorinlavat ovat olleet poikkeus, kun kyse on sekamateriaalista, eli polttoon jätteidenpolttolaitoksella sähkön ja kaukolämmön tuottamiseksi on tämä jae toistaiseksi mennyt. Sinällään lavoista voisi tulevaisuudessa tehdä esim. pyrolyysiprosessilla materiaalia esim. neitseellisten muovien tuotantoon ja mahdollisesti jätelasikuituakin voisi käyttää hyödyksi, jos hävitys tehdään toiminnan laajuuden kasvaessa tarkoitukseen erikoistuneessa laitoksessa. Sen sijaan ydinvoimalan purkaminen on erittäin kallista ja aikaa vievää, koska etenkin reaktoriastia, mutta myös primääripiirin muut osat säilyvät pitkään radioaktiivisina ja radioaktiiviset aineet täytyy uuttaa erilleen ja säiliö ydinjätevarastoon, jotta pääosa metalleista saadaan puhtaaksi ja sitä kautta kierrätettäväksi.
/img-s3.ilcdn.fi/4e82b1944260363de7f31621936f6e7b48783935face6ba999df9d13bb8fe1eb.jpg)
