Ydinenergian käyttöä ohjaava lainsäädäntö on esimerkiksi Suomessa muotoiltu pitkälti nykyisen reaktoriteknologian tarpeisiin. Jo pelkästään reaktorin turvallisen tilan määrittely voi osoittautua yllättävän haasteelliseksi. Säteilyturvakeskuksen
ydinturvallisuusohjeiden (YVL) mukainen määritelmä edellyttää esimerkiksi sitä, että reaktorin paine saadaan sammuttamisen jälkeen laskettua normaalin ilmanpaineen tasolle. Tämä tulkinta vastaa hyvin toisen sukupolven paine- ja kiehutusvesireaktoreille sovellettavaa turvallisuussuunnittelua. Passiiviseen luonnonkiertoon perustuvissa järjestelmissä reaktorin ajaminen mahdollisimman nopeasti paineettomaan tilaan ei sen sijaan välttämättä olekaan turvallisuuden kannalta paras mahdollinen ratkaisu.
Kirjoituksen alussa mainitussa ydinenergialain kokonaisuudistuksessa onkin osittain kyse juuri siitä, että lainsäädäntö ja viranomaisohjeet saataisiin samalle viivalle teknologian kehityksen kanssa. Uusien passiivisesti turvallisten reaktorityyppien käyttöönoton ei pitäisi kaatua ainakaan sellaisiin lakipykäliin, joiden perimmäinen tarkoitus on juurikin varmistaa, että ydinenergian käyttö on kaikissa tilanteissa turvallista ja tarkoituksenmukaista.