Sähköverkon käyttö- on nykyisellään yhdistelmä kapitalismia ja sosialismia, jossa molempien hyvät ja huonot puolet on yhdistetty tavalla, jota kukaan ei kunnolla hallitse. Hinta määräytyy pörssiperiaatteella, mutta kellään ei ole varsinaista vastuuta mistään muusta kuin pitää tarjouksistaan kiinni (tarjousten tekemiseen ei ääritilanteessa ole mitään pakkoa). Tuonne ei synny sellaisia luottamusverkostoja, jollaisia menestyksekäs liiketoiminta aina tarvitsee ja markkinahäiriöt pannaan painotettuna niiden maksettavaksi, jotka eniten tarvitsevat tuollaista luottamusta.
Melkein minkä tahansa muun hyödykkeen osalta kuin sähkön voi tehdä erilaisia takuu- ja etuoikeussopimuksia (maksamalla korkeampaa hintaa tai vakuutusmaksua), jolla voi saada pankkitakuun kaltaisen lisävarmuuden hyödykkeen saatavuudesta. Sähkön osalta ainoa mahdollisuus on satsata omaan yksityiseen varavoimaan. Kiinteään hintaan sähköä on ollut saatavilla, mutta ilman mitään taetta, että tuota sähköä olisi todellakin saatavilla varmemmin kuin perussähköpörssistäkään. Kiinteähintaisen sähkön hinnoittelustakin on saanut lähinnä kuvan, että päätarkoitus on varmistaa sähkön myyjille, että ostajan maksama hinta ei laske kovin alas tilanteessa, jolloin sähköstä on liiketoiminnan kannalta ylitarjontaa (mikä on aivan järjetön ajatus sähköverkon resurssien tehokkaan hyödyntämisen kannalta).
Yleinen tilanne on varmaan nyt sellainen, että olisi todellakin tilausta kehittää sähkön pörssikauppaa ja siihen liittyviä malleja suuntaan, että se palvelisi nykyistä paremmin eri osapuolten omia ja keskinäisiä intressejä samalla kuin optimoi kansantalouden tasolla resurssien tehokasta hyödyntämistä.
Melkein minkä tahansa muun hyödykkeen osalta kuin sähkön voi tehdä erilaisia takuu- ja etuoikeussopimuksia (maksamalla korkeampaa hintaa tai vakuutusmaksua), jolla voi saada pankkitakuun kaltaisen lisävarmuuden hyödykkeen saatavuudesta. Sähkön osalta ainoa mahdollisuus on satsata omaan yksityiseen varavoimaan. Kiinteään hintaan sähköä on ollut saatavilla, mutta ilman mitään taetta, että tuota sähköä olisi todellakin saatavilla varmemmin kuin perussähköpörssistäkään. Kiinteähintaisen sähkön hinnoittelustakin on saanut lähinnä kuvan, että päätarkoitus on varmistaa sähkön myyjille, että ostajan maksama hinta ei laske kovin alas tilanteessa, jolloin sähköstä on liiketoiminnan kannalta ylitarjontaa (mikä on aivan järjetön ajatus sähköverkon resurssien tehokkaan hyödyntämisen kannalta).
Yleinen tilanne on varmaan nyt sellainen, että olisi todellakin tilausta kehittää sähkön pörssikauppaa ja siihen liittyviä malleja suuntaan, että se palvelisi nykyistä paremmin eri osapuolten omia ja keskinäisiä intressejä samalla kuin optimoi kansantalouden tasolla resurssien tehokasta hyödyntämistä.
