Tuulisähkö maksaa .. maksaa .. ja maksaa, korruptiotakin?

[jarkko_h]

Tarkoittanet nykyisellä varastointimäärällä, mutta entäpä jos varastointi kehittyy hinnaltaan kilpailukykyisemmäksi? Toinen asiaan vaikuttava on teollisuuden sähkökattilat, joille on käyttöä ympäri vuoden, toisin kuin kaukolämmön sähkökattiloille. Niiden lisääntyminen auttanee syömään myös kesäisin liikoja aurinkosähköjä pois verkosta.

Kyllä. Akkujen hintakehitys on lupaava ja jos kehitys jatkuu nykyisellään voi jo 8...10 vuoden sisällä investoinnit noihin tulla järkeviksi myös aikasiirtomarkkinoilla ja potentiaalisesti mahdollistaisi noin 3 GWh energiavarastojen teon. Tämän päälle Kemijärven pumppuvoimala, niin kokonaistarve auronkovoimalle kasvaisi 2030 luvulla 3 GW tasolle. Tämä ilman vety ja lämpövarastohankkeita.

Nämä näkyvät jo hiukan kasvaneina pitkän aikavälin sähkönhinnan ennusteissa. Toki ennusteet ovat ennusteita, mutta kertovat alustavasti että kulutuspuolen investointeihin in alettu heräämään.

Toki verkkojen kehittyessä ympäröivien maiden aurinkovoiman raju ylikapasiteetti voi sotkea tilannetta.

Turhat tuet voivat vielä sotkea hyvän kehityksen. Investointiympäristö pitää olla ennustettava, ilman pelkoa tulevista oman hankkeen kannattavuutta heikentävistä tuista.

---
Tätä kirjoittaessa OL3 alhaalla, surkea tuuli ja 1GW vaje. Aurinkovoimaa verkossa noin 400MW ja omassa varaajassa vesi lämpiää paneeleilla tuotetulla sähköllä Tällä hetkellä aurinkovoima täydentää hyvin tilannetta.

 

[puuteknikko]

Yleisesti ottaen luulisi varastointimenetelmien kehittymisen tai niihin investoinnin edellyttävän aina tuotannon ylikapasiteettia. Aika nopeastihan tässä on tilanne muuttunut ja nyt toimia rajoittaa kallis lainaraha, johon toivottavasti tulee pientä helpotusta tai vähintään tilanteen ennustettavuus paranee lähivuosien aikana.

 

[kotte]

Sähkön tuotannon muuntuminen yhä vaihtelevampaan ja ennustamattomaan suuntaan keskimääräisten tuotantokustannusten samalla pudotessa on monimutkainen yhtälö, jonka palasten asettuminen kohdalleen vie aikaa ja vaatinee ehkä useammankin iteraatiokierroksen ennen asettumistaan. Tuuli- ja aurinkovoimalankin rakentaminen vie nopeimmillaan vuosia ideasta tuotannon käynnistymiseen ja rahoituspäätökset on perustettava empiiristen laskelmien ohella ennusteisiin ja riskinottoon. Rahoitusnäkymillä on tässä suuri merkitys.

Tällä hetkellä rahoitus ja "kannibalisaatio" rajoittavat uusien hankkeiden käynnistystä. Sen sijaan aikaisempien päätösten tuloksena syntynyt tuotantokanta on empiiristä faktaa ja viime aikoina kustannustehokasta kulutusjoustoa korostavat investoinnit ovat olleet esillä ja jotkut näistä menneet toteutettaviksi. Tällaisia ovat esimerkiksi yhdistetyt sähkökattila-lämpövarastokompleksit teollisuushöyryn ja kaukolämmön tuotantoon, joiden taloudellisuus on aivan ilmeistä ilman erityisiä edellytyksiä.

Esimerkiksi vetyelektrolyysi ja vedyn puskurivarastointi sekä ammoniakin tai synteettisen metanolin tai metaanin tuotanto ovat investointeina kallimpia ja sisältävät liitännäisriskejä kuten hiilidioksidipäästöttömän vaihtoehdon arvottaminen. Tämä edellyttää tasaisemmin alhaisena pysyvää sähkön hintaa kuin tyypillisten sähkökattilasovellusten kohdalla. Sähkön tuotannon ja kulutuksen tasapainottaminen esimerkiksi akuilla lienee taloudellisesti mahdollista vasta tällaisten sovelluskohteiden jälkeen, minkä lisäksi kehittymässä olevaan teknologiaan liittyy aina suuria tekno-ekonomisia riskejä, eli teknologian kehitys saattaa ajaa ohitse nykyteknologiaan pohjautuvista ratkaisukaavailuista. Tarve sinällään ei johda toteutukseen, ellei talouskin toimi samalla mukaan luettuna riskianalyysi.