Ennen vanhaan kostutin makuuhuoneen ilmaa aika reippaasti, mutta todennut homman sittemmin hölmöläisten touhuksi. Pahin haitta on rakennukselle aiheutuvien kosteusvaurioiden riski. Kostutusta ei tarvitse ainakaan muulloin kuin äärimmäisillä pakkasilla, kunhan nukkuu pää paksun lakanan alla (esim. tyhjän pussilakanan). Samalla hengitysilman hiilidioksidipitoisuus nousee riittävästi, jotta nenä pysyy avoimena, vaikka on taipumus nenän tukkeutumiseen (mihin sisäilman kostuttaminen ei yksinään auta). Hyvä ilmanvaihto makuuhuoneessa on sinällään hyväksi, koska raikas ilma on miellyttävää. Vähäisen hiilidioksidipitoisuuden hyötyyn nukkuessa en usko pätkääkään, päin vastoin.
Kun näin toimii, niin säädettävä ultaraäänikostutin aivan pään vieressä on toimivin (välissähän on lakana), koska viileä sumu laskeutuu juuri sinne, minne pitääkin eikä huoneen kosteustaso nouse liikaa. Tehonsäätö on toki tehtävä tarkasti kelistä riippuen. Pesurityyppisiä on aikojen kuluessa tullut kokeiluksi ja toimivathan nekin vähällä sähköllä, mutta ilmavirran suuntaaminen on käytännössä hankalaa ja kosteus leviää turhan laajalle (eikä vain nukkujan pään luokse). Pitkään käytin tuollaista yleiskostuttimena niin, että johdin imuilman kaukolämmön lämmittämän radiaattorin ympärille rakennetun kopan kautta, jolloin teho nousi huomattavasti. Aika turhaksi vain tuonkin havaitsin, kun lakana + ultraäänikostutin äärisäätilanteessa tekivät moisen tarpeettomaksi (sekä lisälämmitystarpeen ja potentiaaliseksi kosteusriskin aiheuttajaksi).
Kaikkein huonoin ratkaisu on vastushöyrystävä ufox-tyylinen laite. Toki se on melko hiljainen (vaikkakin pistekiehunta vastuksen pinnalla aiheuttaa yllättävän kovan äänen), bakteerikasvusta ei ole pelkoa eikä laitteen huoltamisesta ole siksi niin väliä. Sähköä kuluu kuitenkin todella runsaasti ja kosteus nousee lämpimänä kattoon, missä se ainakin makuuhuonessa tarkoituksen kannalta hyödytön ja lähinnä vain kosteusriski rakenteille. Erityisen huonosti tuo toimii, jos makuuhuoneessa on hyvä ilmanvaihto. Kostuttamalla on vaikea saada pakkasilla sisäilman suhteellista kosteutta nousemaan merkittävästi, kun ilmanvaihto vie kosteuden pois. Tavanomaisten (lämmöneristyskyvyltään keskinkertaisten) kolmilasisten ja nelilasielementtien karmeihin alkaa myös ääripakkasilla herkästi tiivistymään kosteutta (jos ilmanvaihtoa kuristaa), jolloin vesi valuu karmeihin ja niistä aiheuttamaan muita harmeja eikä kosteustaso silti nouse lähellekään ns. ihanteellista.
.. Nää on vähän tällaisia että ihan liian monimutkaiseksi ei kannata kaaviota yrittää tehdä.