Pari realiteettia kumminkin voisi luetella: Ensimmäinen on, että Saksa ei selviä kuiville, ellei onnistu hommaamaan jostakin joustavasti säätyvää energiaa, joka ei ole fossiilista ja tuota energiaa tarvitaan todella paljon lähivuosikymmeninä.
Toinen realiteetti on, että Suomen nykyinen elämänmuoto ja ns. hyvinvointivaltio ei voi selvitä, ellei tänne saada investointeja aivan toiseen tahtiin kuin menneinä 15 vuotena yleensä on saatu. On sinällään melko sama, mitä kautta investointeja saadaan, mutta käytännössä investointeja on pakko saada pääosin ulkomailta eikä väestöennusteen, kustannustason ja monien muiden seikkojen takia riitä, että investoinnit nojautuvat kotimaisiin resursseihin. Vaikka sitten vipuamalla ja silläkin uhalla, että hyöty valuu merkittävästi ulkomaille, tänne tarvitaan teollisia investointeja. Jos se on tuulivoimaa, vetylaitoksia ja synteettisiä polttoaineita valmistavia laitoksia, on varsin hyvä, vaikka rahoitus tulee muualta, omistus on suurelta osin ulkomailta ja tuotteet viedään ulkomaille.
Laitokset jäävät kuitenkin Suomeen samoin kuin niitä tukeva infrastruktuuri, suurelta osin työn, jolla infrastruktuuia ja laitokset pystytetään ja pidetään toiminnassa sekä verotulot. Eipä tuo juuri ole Suomesta pois. Kaiken kaikkiaan potentiaali on paljon suurempi kuin esimerkiksi Suomen oloissa hitaasti kasvavasta metsästä saadaan tuloja ja veroja yhteiseksi hyödyksi. Ympäristövaikutuksiin kyllä totutaan ja eiväthän ne vedä vertoja vaikutuksille, joita metsätalous ja maanviljelys ovat jo satojen vuosien ajan aiheuttaneet ja jättäneet jälkensä kaikkialle entistä näkyvämmin ja kuuluvammin koneellistumisen myötä.