Samoin muuntaja. Mutta hiukan pitää olla pätötehoakin, jotta voi olla loistehoa.
Vanha oilonin öljypoltin moottori kulutti 100W riippumatta oliko kuormaa tai ei kun tein siitä puhaltimen, nyt en muista mikä siinä oli tehokerroin.
Perussähkötyökysymyksiä
- Keskustelun aloittaja jmaja
- Aloitettu
Vanha oilonin öljypoltin moottori kulutti 100W riippumatta oliko kuormaa tai ei kun tein siitä puhaltimen, nyt en muista mikä siinä oli tehokerroin.
Ei kait noin päin? Loisteho kyllä aiheuttaa pätötehoa siltä osin kun se lämmittää johtimia. Mutta jos se unohdetaan niin sekä kela että kondensaattori synnyttää puhtaasti loistehoa.
Oikosulkumoottori kuluttaa pätötehoa myös staattorin ja roottorin magnetointihäviöihin (pyörrevirtoihin sähkämagneetin raudassa, vaikka toisistaan eristetyistä piirautalevyistä onkin valmistettu noiden häviöiden pienentämiseksi). Lisäksi oikosulkumoottorissa on aina jättämää, joka generoi roottoriin virtaa, joka hukkautuu vastushäviöinä. Virta on välttämätön, jotta roottori saa vääntömomenttia, jotta laakereiden ja mahdollisen jäähdytyspuhaltimen mekaaniset häviöt kompensoidaan. Pienillä moottoreilla häviöt ovat suhteessa suuremmat kuin suurilla moottoreilla eli tyypillisesti kymmeniä prosentteja nimellistehosta. Todella suurilla moottoreilla häviöiden vastaava osuus voi olla prosentin osia.
Teknisessä mielessä loisteho on virtaa, joka on 90 asteen vaihesiirrossa vaihtovirtalähteen vaiheeseen nähden. Tällöin virta ei saa eikä luovuta tehoa verkkoon tai verkosta keskimäärin, vaan teho ikään kuin värähtelee jakson aikana edes takaisin laitteen ja verkon välillä (laite ottaa välillä sähköä verkosta ja syöttää heti kohta takaisin). Käämejä ja johtojahan tuo lämmittää kuten virta aina tekee.
Koko loistehon käsite lähtee ajatuksesta, että vaihtovirta on sinimuotoista ja silloin sitä voi käsitellä trigonomeristen sin- ja cos-funktioiden ja näihin liittyvien trigonometristen muunnoskaavojen avulla. Säröytyneen siniaallon kohdalla käsittely ja käsite on monimutkaisempi, mutta voidaan periaatteessa ja käytännön laskuissa palauttaa eritaajuisten (perustaajuuden monikertojen) ja näiden vaihesiirtyneiden sinimuotoisten jännitteiden ja virtojen summiksi.
Kiitos tästä kansantajuisesta selityksestä. Eli pätöteho pyörittää mittaria.
Aivan. Ja loisteho nykii (mekaanisen mittarin pyörijää) edestakaisin niin, että pysyy paikallaan. Sähköiset on huolella rakennettu toimimaan samoin, jotta täyttävät mittarinormit. Mekaaniset varsinaiset loistehomittarit toimivat niin, että tyypillisesti vertaavat osaa virrasta (mittamuuntajan välittämänä) 90 asteella hidastettuun tai nopeutettuun jännitteeseen niin, että varsinainen laskuri voi mitata loistehon pätötehona (mekaaninen tehomittari magnetoi mittarin moottorin jännitteeseen verrannollisesti samassa vaiheessa ja toinen magneettikenttä muodostetaan virran vaikutuksesta. Yhdessä nuo muodostavat mittarin pyörijää vääntävä momentin, jota vastaavasti jarrutetaan pyörimisnopeuteen suhteellisella kesto- tai mahdollisimman vakioisena pidettävällä sähkömagneettijarrulla).
Unohdetaan matematiikka hetkeksi. Loisteho on sitä työtä kun otat kierrejousen ja vemputat sitä edes takaisin. Jousi liikkuu ja jännittyy eli käytät siihen voimaa, mutta jokaista vetoa kohden se palauttaa heti perään sen vedosta saamansa energian takaisin. Jousen energia ei lisäänny, koska energiaa kulkee sisään ja ulos saman verran. Jousi kuitenkin lämpenee tässä hieman ja sen verran enrgiaa siihen oikeasti häviää. Loisteho on se edestakainen osuus tuosta työstä, joka ei lämmitä jousta vaan palaa takaisin. Pätöteho on se osa joka lämmittää jousta eli siirtyy siihen pysyvästi.
Vastuskuormat ei aiheuta loistehoa. Loisteho liittyy induktiiviseen kuormaan, noita on kotitalouksissa niin vähän ettei niitä huomioida sähkölaskutuksessa. Kotitalouksissa loistehoa aiheuttaa mm. loisteputket ja kylmälaitteiden moottorit.
Teollisuudessa voi olla paljon esmes sähkömoottoreita, jolloin loistehosta joudutaan maksamaan tai järjestämään loistehon kompensointi.
Moottoreiden tyyppikilvissä on merkintä cosi fii ( cos φ ), joka on tehokerroin ja ilmoitaa pätätehon ja näennäistehon suhteen. Pienehköillä moottoreilla usein esmes 0,78.
Induktiivisen loistehon vastakohta on kapasitiivinen loisteho. Kotitalouksissa niitä ovat hakkuritehonlähteet esmes tietokoneissa ja lämpöpumpuissakin.
Loisteho tosiaan kuormittaa johtimia ja sulakkeita. Itellä 25 A pääsulakkeet, jotka sallii n. 17,3 kW kuorman mutta sähkömoottori kuormaa saan vain vajaa 13 kW, isommalla kuormalla saattaa sulake palaa.
Teollisuudessa voi olla paljon esmes sähkömoottoreita, jolloin loistehosta joudutaan maksamaan tai järjestämään loistehon kompensointi.
Moottoreiden tyyppikilvissä on merkintä cosi fii ( cos φ ), joka on tehokerroin ja ilmoitaa pätätehon ja näennäistehon suhteen. Pienehköillä moottoreilla usein esmes 0,78.
Induktiivisen loistehon vastakohta on kapasitiivinen loisteho. Kotitalouksissa niitä ovat hakkuritehonlähteet esmes tietokoneissa ja lämpöpumpuissakin.
Loisteho tosiaan kuormittaa johtimia ja sulakkeita. Itellä 25 A pääsulakkeet, jotka sallii n. 17,3 kW kuorman mutta sähkömoottori kuormaa saan vain vajaa 13 kW, isommalla kuormalla saattaa sulake palaa.
Käämissä loisteho syntyy siten että jännite "menee" käämistä läpi heti mutta virran arvo kasvaa hitaammin, jolloin niiden huippuarvot ovat eri aikaan, jolloin mitatun virran ja jännitteen tulo ilmoittaa näennäistehon mutta pätöteho jää pienemmäksi.
Kondensaattorissa tapahtuu päinvastoin eli se ottaa heti suuren virran mutta jännite nousee myöhässä.
Kondensaattorissa tapahtuu päinvastoin eli se ottaa heti suuren virran mutta jännite nousee myöhässä.
Lois- ja pätöteho sekä cos φ esitetään yleensä tehokolmion muodossa. Tuohan johtuu siitä että ei-resistiiviset osat piirissä kääntää virran ja jännitteen eri kulmaan (φ) jolloin pätöteho (W) pienenee ja loisteho (VAr) kasvaa. Siis pätöteho P=U * I * cos φ. Puhtaalla vastuksella cos φ = 1, puhtaalla induktanssilla cos φ = 0. Näennäisteho (VA, volttiampperi) säilyy samana. Eestaas heiluva loisvirta on kuitenkin virtaa siinä kun muukin eli kuormittaa siirtojohtoja vaikkei siirry kuormaan.
Tuon takiahan kuristimellisissa loistevaloissa on yleensä kondensaattori, jolla induktiivinen loisteho kumotaan.
Kuvasta sitten kun P:n pituus jaetaan S:n pituudella niin saadaan cos φ eli tehokerroin.
Kuvasta voi myös päätellä että capasitiivisen kuorman Var on vastakkainen induktiiviseen verraten ja samassa kytkennässä kumoavat toisiaan. Eli loisteputkissa oli/on se konkka ja esmes lämpöpumppujen inverttereissä on aika tomera kuristin ( = käämi ).
Espejot
Hyperaktiivi
Miten on, jos on sähköinen lattialämmitys niin pääseekä sitä ohjamaan mitenkään spotin mukaan? Juu riippuu mistä roikkuu mutta onko jotain reunaehtoaja? Kyseessä 2004 rakenettu talo, termarit seinissä ja sulakeet sähkökaapissa.
Edit: itse itselleni vastaten niin onistuuhan tuo, https://www.themo.io/fi/themo-alytermostaatti
Edit: itse itselleni vastaten niin onistuuhan tuo, https://www.themo.io/fi/themo-alytermostaatti
Viimeksi muokattu:
Onnistuu muillakin tavoilla. Keskuksesta sinne varmaankin lähtee johto, jota voi siellä päässä katkoa älyreleellä.
Espejot
Hyperaktiivi
Joo, karvalakki malli. Mutta jos taloudessa on ILP niin älytermostaatit vain kostesiin tiloihin ja sinne minne ILP ei kanna.
Normaalisti suoralla sähköllä oleva lattialämmitys on kontaktorin takana, jolloin lisäämällä älyreleen ohjaamaan sitä kontaktoria saa koko talon lämmityksen tottelemaan pörssiohjausta.
Toki jos LL on esim vaan kylppärissä, sillä ei yleensä mitään kontaktoria ole, vaan tuollaisella älytermarilla.
Tarkoitus olisi vetää sähköt mökin läheisyydessä olevaan nukkuma-aitaan, etäisyys mökin jakokeskuksesta 25m, välillä luonnontilassa olevaa kivistä metsämaastoa. Aitassa sähköä käytetään pääasiassa valaistukseen , satunnainen pienten lämmittimien käyttö mahdollista.
Vaihtoehdot:
1) Sähkö otetaan mökin jakokeskuksen pistorasiasta ja viedään aitalle kumikaapelilla, jossa se haaroitetaan lisä-jatkojohdoilla haluttuihin paikkoihin. Satunnaiseen käyttöön tuo lienee hyväksytty ratkaisu. Itsellä tuo tilapäisyys olisi käytännössä sitä että töpseli kiinni keväällä ja irti syksyllä.
2) Kuten edellä, mutta mökin sisällä kiinteä asennus. Säännösten mukaan ei hyväksyttävä ratkaisu.
3) Suojaputkessa oleva maakaapeli, jolle jakokeskuksessa vikavirtasuojan perässä oleva oma johdonsuojakatkaisija. Kaapeli/suojaputki kaivettu maahan mökin ja aitan vieressä, metsämaastossa maan pinnalla. Ilmeisesti maan pinnalle jäävä osuus tekee tuosta ei-hyväksytyn.
Vaihtoehdot:
1) Sähkö otetaan mökin jakokeskuksen pistorasiasta ja viedään aitalle kumikaapelilla, jossa se haaroitetaan lisä-jatkojohdoilla haluttuihin paikkoihin. Satunnaiseen käyttöön tuo lienee hyväksytty ratkaisu. Itsellä tuo tilapäisyys olisi käytännössä sitä että töpseli kiinni keväällä ja irti syksyllä.
2) Kuten edellä, mutta mökin sisällä kiinteä asennus. Säännösten mukaan ei hyväksyttävä ratkaisu.
3) Suojaputkessa oleva maakaapeli, jolle jakokeskuksessa vikavirtasuojan perässä oleva oma johdonsuojakatkaisija. Kaapeli/suojaputki kaivettu maahan mökin ja aitan vieressä, metsämaastossa maan pinnalla. Ilmeisesti maan pinnalle jäävä osuus tekee tuosta ei-hyväksytyn.
3 vaihtoehto siten että hankalimmat kohdat suojataan betonikouruilla ja maata päälle. Pitkällä juoksulla olisi hyvä saada asiallinen asennus. Kaivinkone paikalle?
Itse varmaan valitsisin tämän vaihtoehdon. Sillä konstilla vedin sähköt pihavajaan valaisimelle tavallisella ulkoroikalla.
Pumppu-Ansu
Aktiivinen jäsen
Kyllä kaivaisin kaapelin maahan koko matkalta. Suojaputki ei paljon maksa, toki maakaapelin voi asentaa ilmankin. 25m ei ole ripeälle lapiomiehelle kovakaan rasti. Isommat kivet voi kiertää, ei tartte viivasuoraa mennä. Ohuella metallipuikolla voi tiedustella reittiä missä kohtaa ei ole kiviä vastassa. Maanpinta-asennukset voi kaduttaa myöhemmin jos siihen joku menee sörkkimään.
Kallion päällekin voi vetää... säännökset on maksumuurin takana mutta tällaisen vinkin löysin netistä
Maakaapelien suojausta kallion pinnalla käsitellään SFS 6000-8-814 kohdassa 814.5 jossa suositellaan kallion pintaan kiinnitetyn kaapelin suojana käytettäväksi putken tai kourun lisäksi sen päälle tehtyä betonivalua.
Tällainen paksu suojaputki on mekaanisesti hyvin vahva ja sitä voidaan harkinnan mukaan käyttää suojamaan metallivaipalla varustettuja kaapeleita kiinnitettynä kallion pinnalle ilman betonivalua paikoissa, joissa ei liikuta ajoneuvoilla. Suojaputki on materiaaliltaan polyeteeniä, joten sitä ei saa asentaa rakennusten sisälle.
Tuo kuulostaa jopa mahdolliselta toteutukselta. PEXillä tehty vahva suojaputki ankkuroituna kallioon ja sinne sitten maakaapeli sisään.
^ Tuollaista betonisuojavalua taidettiin meillekin ehdotella rakennusaikana, kun talo tuli kallion päälle ja mietittiin miten saadaan talousrakennukselta vedeltyä sähköjohdot ja muut putkitukset talolle. Tehtiin lopulta kuitenkin sen verran maatäyttöä anturan ympärille valujen jälkeen, että kaikki putkivedot jäi maan alle suojaan.
Voiksio nukkuma-aittaan tehdä kiinteän pistorasiajaon samaan tapaan kuin asuntovaunuihin ja veneisiinkin? Eli ulkopuolelle tulee urospuolinen kiinteä (esim. sininen yksivaiheinen) IEC-pistoke, johon voi työntää jatkojohdon IEC-tyyppisen naaraspistokkeen. Aitan seinälle voisi puolestaan asentaa maakaapelin päähän (sinisen) IEC-naaraspistokkeen. Aittaan saisi sähköt päälle (väliaikaisesti) lyhyellä sinisellä IEC-jatkojohdolla maakaapelipistorasian ja talon kiinteän syöttöpistokkeen välillä.
Koska haluan säilyttää meksikön luonnotilassa, ei kaivinkone ole vaihtoehto, myöskään ilmakaapeli ei sovi. Maakaapelin voisi luultavasti kaivaa käsipelillä piiloon, mutta asennussyvyys olisi varmaanki 10 -20 cm.
EDIT: @kotte ehti näemmä jo ehdottaa tätä samaa ideaa...
Uutena vaihtoehtona tuli mieleen samanlainen ratkaisu mitä käytetään matkailuautoissa ja -vaunuissa.
Aitan ulkoseinässä on CEE-rasia-uros josta sähköt viedään aitan kiinteään sisäjohdotukseen.
Sähkö tuodaan aitalle kaapelissa jonka päässä on naaras_
a) Kumikaapelilla joka kytketään mökin jakokeskuksessa olevaan pistorasiaan (vvs ja johdonsuoja mitoitettu oikein)
b) Suojaputkessa olevalla maakaapelilla, joka pääosin kaivettu maahan (asennussyvyys 10-20cm). Mökin jakokeskuksessa kaapeli kytketty kiinteästi (vvs ja johjonsuoja mitoitettu oikein)
EDIT: @kotte ehti näemmä jo ehdottaa tätä samaa ideaa...
Uutena vaihtoehtona tuli mieleen samanlainen ratkaisu mitä käytetään matkailuautoissa ja -vaunuissa.
Aitan ulkoseinässä on CEE-rasia-uros josta sähköt viedään aitan kiinteään sisäjohdotukseen.
Sähkö tuodaan aitalle kaapelissa jonka päässä on naaras_
a) Kumikaapelilla joka kytketään mökin jakokeskuksessa olevaan pistorasiaan (vvs ja johdonsuoja mitoitettu oikein)
b) Suojaputkessa olevalla maakaapelilla, joka pääosin kaivettu maahan (asennussyvyys 10-20cm). Mökin jakokeskuksessa kaapeli kytketty kiinteästi (vvs ja johjonsuoja mitoitettu oikein)
Viimeksi muokattu:
Itse olen nähnyt tutun sähkömiehenen tehneen osan oman mökin sähkövedoista kulkemaan kallion yli pinta-asennuksen JAPP-putkessa joka on ankkuroitu kallion pintaan. En tosin tiedä että kunka laillinen tuo keino on
Pumppu-Ansu
Aktiivinen jäsen
"Koska haluan säilyttää metsikön luonnotilassa, ei kaivinkone ole vaihtoehto, myöskään ilmakaapeli ei sovi. Maakaapelin voisi luultavasti kaivaa käsipelillä piiloon, mutta asennussyvyys olisi varmaanki 10 -20cm"
Siis onko tuossa kallio 10-20cm syvyydessä vastassa? Jos ei niin tuo syvyys on yksi lapionpisto. Syvempään kannattaa kuitenkin laittaa. Talkoot pystyyn, 3-4 kaivajaa niin on hetkessä valmis. Kuten aiemmin mainitsin, metallisauvalla etsittävä reitti mihin saa kaapelin vähän syvempään. Ja jos tulee väkisin lähelle pintaa ja muutenkin, sellainen keltainen merkkinauha juuri maanpinnan alle niin kaapeli huomataan ennenkuin tulee vahinkoa.
Siis onko tuossa kallio 10-20cm syvyydessä vastassa? Jos ei niin tuo syvyys on yksi lapionpisto. Syvempään kannattaa kuitenkin laittaa. Talkoot pystyyn, 3-4 kaivajaa niin on hetkessä valmis. Kuten aiemmin mainitsin, metallisauvalla etsittävä reitti mihin saa kaapelin vähän syvempään. Ja jos tulee väkisin lähelle pintaa ja muutenkin, sellainen keltainen merkkinauha juuri maanpinnan alle niin kaapeli huomataan ennenkuin tulee vahinkoa.
Ei ole yhtenäistä kallioita mutta vieri vieressä eri kokoisia kiviä ja paljon puun juuria. Epäilen että yhtenäisen lapion terän levyisen ja syvyisen kaivannon tekemiseen tarvitaan enemmän kuin koppa kaljaa
. Mutta täytyy tutkia toteutusvaihtoehtoja kun olen paikan päällä.Itse vedin tuollaiseen maastoon maakaapelin suojaputkessa, tosin kyse oli 24V piuhasta aurinkosähköjärjestelmässä. Viheliäistä kaivaa noita loputtomia kivenmurikoita pois ja katkoa juuria. Lopulta kyllästyin ja otin halvan rälläkän jossa oli iso timanttilaikka ja kolosin isoimmat kivet ja katkoin puun juuret. Syvyys jäi 10-12 cm korville koneavusta huolimatta.Ei ole yhtenäistä kallioita mutta vieri vieressä eri kokoisia kiviä ja paljon puun juuria. Epäilen että yhtenäisen lapion terän levyisen ja syvyisen kaivannon tekemiseen tarvitaan enemmän kuin koppa kaljaa