Onhan tuossa vastuu jaettu, jos auto on yhteisomistuksessa. Ajajalla tai pysäköijällä ei ole mitään väliä, vaan sillä, että yhteisomistettu metallikasa on ollut toisen tontilla sopimuksen vastaisesti (joka siis on syntynyt niin, että tuo rohjake on tuotu tontille niin, että ei ole noudatettu yksityiselle tontille asetettua ehtotaulua).
Vastuu ei synny siitä että "siltä tuntuu", vaan laissa määritellyistä syistä.
Yhteisomistuksessa oleva metsäpalsta, jossa lahonnut puu kaatuu (ilman myrskyä) tielle auton päälle. Metsänomistajalla on huolellisuusvelvoite, ja sen laiminlyönnistä (ei kaadettu lahoa ajoissa) voi syntyä vahingonkorvausvelvoite. Tässä juju on siinä että jokaisella omistajalla oli (tai olisi pitänyt olla)
a. ymmärrys siitä että hoitamaton metsäpalsta on turvallisuusriski; ja
b. mahdollisuus vaikuttaa metsän hoitoon.
sekä
c. vahingonkorvausvelvoite on kirjattu lakiin. Ko laista on johdettavissa ketkä ovat korvausvelvollisia.
Jos joku omistajista on taapero, ei vahingonkorvaus luonnollisesti häntä koskisi.
Auton pysäköinnissä tilanne on toinen:
a. yhteisomistajalla oletetaan olevan ymmärrys, että luvaton pysäköinti ei ole toivottua.
b. yhteisomistajalla ei ole tosiasiallista vaikutusmahdollisuutta estää toista yhteisomistajaa (tai muuta kuljettajaa) pysäköimästä luvattomasti.
c. Kysymys ei ole vahingonkorvausasiasta, vaan sopimusrikkomuksesta. Sopimusrikkomuksesta seuraamuksia voidaan määrätä vain sopimuksen osapuolille. Suomessa sopimukseen sitoutuminen (allekirjoittaminen tms) on vapaaehtoista (valitset menetkö patepaikalle vaiko et) ja aktiivista (kyltti on jotenkuten havaittavassa paikassa ja tekstiä ei ole peitetty graffitilla).
Kolmatta osapuolta (yhteisomistajaa, joka ei ollut paikalla) ei voi pakottaa sopimuksen osapuoleksi, jolloin myöskin sopimusrikkomustuomiota ei hälle voi antaa.
Tilanne olisi toinen, jos kaikki yhteisomistajat olisivat tehneet sopimuksen paten kanssa, jossa saavat alennusta pysäköintihinnasta, ja samalla sitoutuvat siihen että yhteisomistuksessa olevan auton sopimusrikkomusmaksut koskevat heitä yhteisvastuullisesti, vaikka eivät olisi olleet paikalla.
-Topi


molemmissa tapauksissa, vaan oma moka ja lasku maksuun. That's it. Tosin eipä noita oikeita pysäköintivirhemaksujakaan ole montaa napsahtanut ja vaikka liikennevirhemaksutkin vielä tuohon ynnäisi, voi ne yhä laskea hienosti yhden käden sormilla. Nämä tosin kaikki siis henk.koht. omaa munausta, mutta onpahan tuota sattunut pari kertaa kun on poliisilaitoksella oltu konstaapelin kanssa sitä kuvaa yhdessä tiirailemassa, jotta kukapas se siinä kuskin paikalla istuksii ja se en selkeästikään ole ollut minä eikä naamani natsannut kehenkään kyydissäolijoistakaan. Ja kyllä, yksi noista oli jopa sellainen jossa en todellakaan tiennyt kuka se oli kun sattui olemaan joku pojan kavereista heidän lapin reissullaan. Oli sheriffi sitten soitellut pojallekin tuosta ja sitä kautta sitten kuskikin selvisi. Käräytinkö siis kaverin? Varmaan näinkin, vaan kuten sanoin, käsi rehellisesti vaan pystyyn virheen merkiksi. Pitää olla miestä edes sen verran että uskaltaa tunnustaa jos kerta on munannut.
) ja laskuttaa ajoneuvon haltijaa ja uhkailla oikeustoimilla jos laskua ei maksa.