Mongolien melkein tuhat vuotta sitten istuttamat opit ovat saaneet Venäjällä hyvän kasvualustan ja juurtuneet valitsevaksi hallintokulttuuriksi. Ei keinotekoisen suurta ja hajanaista aluetta voi hallita ja pitää kasassa ilman äärimmäistä julmuutta ja epäoikeudenmukaisuutta, kun meno halutaan käskyttää ehdottomana ylhäältä alas. Venäjällä ovat kansat sisäistäneet, että mitään ei asialle voi, eli aina vain menee julmemmaksi, jollei alistuta. Jos oma ja läheisten henki on edes jonkin arvoinen, on välttämätöntä antaa periksi ja mitä aikaisemmin, pahimmalta kurjuudelta saattaa välttyä tai ainakin siirtää osan kurjuudesta tulevaisuuteen. Koko venäläinen identiteetti on keskeisimmillään tällaiseen machiavelliläiseen epäoikeudenmukaisuuteen alistumista ja Puttehan yrittää soveltaa samaa naapuriinkin. Valtiaat ovat tuolla aina ymmärtäneet, että tästä narusta on vedettävä, jos haluaa pyrkiä sanelijan asemaan kansalaisten yläpuolelle hyödyntäen kansan selkärankaan iskostuneita oppeja. Ukrainan kohdalla vaikuttaa tällainen kontrolli livenneen tällä kertaa (mutta entisen presidentin lipsauksia hiukan mukaillen, heilläpä on satojen vuosien kokemus venäläisten hallintomeiningistä seurauksineen lyhyellä ja pitemmällä tähtäyksellä, kuten Baltiassa ja Itä-Euroopassakin onneksi yleensä lyhyemmältä aikajaksolta).
Kiinassa saivat pohjasyyn hallintaansa rakentamalla riittävän massiivisen yhtenäisen muurin pohjoisrajalleen (vaikkei tuoltakaan suunnalta mallia kannata hakea, niin rakensivat aikamoisen historiallisen muistomerkin kansalliselle päättäväisyydelleen tuon Venäjällä vallan saaneen sortokeskeisen kulttuurin vastustamiseksi). Venäjällä ei hallita kepillä ja porkkanalla, vaan aina kepillä, mutta porkkanaakin toki tarvitaan hiukan toisessa merkityksessä, eli lahjontaan, jotta vaihtokauppana saadaan parempi keppi. Avoimen valheen tuputtaminen kotiyleisölle ei ole tarkoitettukaan uskottavaksi ns. totuutena länsimaisessa mielessä, vaan ohjeena, jonka kanssa ristiin toimiminen lisää riskiä joutua ns. kallistettavalle pinnalle.