Jos kaikki maailman rajasiirtoyhteydet olisivat tasolla, jotka eivät muodosta pullonkaulaa ja kaikkialla sovellettaisiin nykyisen kaltaista sähkömarkkinaperiaatetta ja lisäksi kaikkialla olisi saman tapainen asiallinen ja ympäristön kohtuullisesti huomioon ottava lupalainsäädäntö, sähkö olisi energian osalta aina ja kaikkialla samalla kohtuullisella hintatasolla. Uusiutuvaa sähköä siirrettäisiin aina sieltä, missä on tuotantoylijäämää, sinne, missä on alijäämää ja tähän johtojen oletetaan riittävän. Johtokustannuksista pitäisi tietenkin sopia erikseen. Jossakin päin maapalloa paistaa aurinko olkoon hetki mikä tahansa ja jossakin päin tuulee vähintään kohtalaisesti, eli keskimääräiseen tilanteeseen päästään. Tuotantoon investoitaisiin siellä maailmankolkassa, missä kullakin tavalla tuottaminen kannattaa. Näin toimii tuotantoelämä maailmassa muilla aloilla ja sähkön osalta tuollainen olisi teknis-taloudellisesti sitäkin perustellumpi tapa toimia.
Jollei tällainen kelpaa, olkoon sitten tulevaisuudessa ilman sähköä, jollei sitä pysty omassa taloudessaan tuottamaan riittävästi.