Nyt taisi selvitä pääsyy allekirjoittaneen uuden Nilan EC9:n hurjaan vedenlämmitystehoon ja sen myötä aiheutuneeseen kompressorin pysähtymiseen. Huomasin, että laite tiputtaa usein puhallintehot ykköselle, vaikka pyynti on kakkonen. Ykkösteho on meillä 23% ja kakkonen 40%. Siis sekä tulo, että poisto. Noilla arvoilla talon on todettu olevan lievästi alipaineinen. Ilmamäärien mittaukset ja säädöt tehtiin uudelle laitteelle kakkosteholla. (Kolmosteho on sitten tuuletus ja nelonen on säädetty ns. takkatoiminnoksi, eli lievästi ylipaineiseksi.)
En ollut kiinnittänyt tarpeeksi huomiota laitteen sisäilman kosteuden mukaan säätyviin ominaisuuksiin, koska vanhassa mallissa sellaista toimintoa ei ollut. Olin vain tyytyväinen, kun suihkussa käynnin jälkeen poistopuhallus meni hetkellisesti kolmosteholle kosteuden poistamiseksi pesuhuoneesta. Järkevää toimintaa. Mitä en huomannut, oli se, että laite tiputtaa ilmanvaihdon tehot ykköselle, kun sisäilman kosteusprosentti tippuu sen mielestä liian alhaiseksi (<30%). Näin on nyt ilmojen kylmettyä käynyt usein, käytännössä joka päivä. Ja ykkösteholla vesi lämpenee varaajassa liiankin nopeasti.
Sisäilman kosteutta olisi varmaan hyvä nostaa ilmankostuttimella. Nyt se on pyörinyt 17-24 prosentin haarukassa. Suositus talviajalle lienee 20-40 %. Mutta se on toisen keskustelun aihe.
Kun vaihdoin kosteusohjatun minimitehon ykkösestä kakkoselle, varaajan lämpötila nousee huomattavasti hitaammin. Ei ole enää kompressori pysähtynyt. Muutenkin kakkosteho tuntuu sisäilman raikkauden kannalta paljon paremmalta, vaikka se kuluttaa talvisin enemmän sähköä. Varmaan arvon nilanistikollegat ovat asiaa tutkineetkin ja voisivat laittaa tänne tietoa sähkönkulutuksen eroista talvella. Kuinka monta kilowattituntia enemmän kuluu päivässä kakkosteholla verrattuna ykköseen?
Taidan tiputtaa tehot ykköselle vasta, kun pakkasta alkaa olla yli kymmenen astetta. Täällä etelässä tuollaisia päiviä ei onneksi ole kovin montaa.
Tässä kuva ohjauspaneelista tältä aamulta. Nyt lukemat ovat mielestäni hyvät. Varaajan lämmöt ovat vaihdelleet välillä 58-72 astetta.
Kuvassa näkyvä häly on muistutus suodattimen vaihdosta.

En ollut kiinnittänyt tarpeeksi huomiota laitteen sisäilman kosteuden mukaan säätyviin ominaisuuksiin, koska vanhassa mallissa sellaista toimintoa ei ollut. Olin vain tyytyväinen, kun suihkussa käynnin jälkeen poistopuhallus meni hetkellisesti kolmosteholle kosteuden poistamiseksi pesuhuoneesta. Järkevää toimintaa. Mitä en huomannut, oli se, että laite tiputtaa ilmanvaihdon tehot ykköselle, kun sisäilman kosteusprosentti tippuu sen mielestä liian alhaiseksi (<30%). Näin on nyt ilmojen kylmettyä käynyt usein, käytännössä joka päivä. Ja ykkösteholla vesi lämpenee varaajassa liiankin nopeasti.
Sisäilman kosteutta olisi varmaan hyvä nostaa ilmankostuttimella. Nyt se on pyörinyt 17-24 prosentin haarukassa. Suositus talviajalle lienee 20-40 %. Mutta se on toisen keskustelun aihe.
Kun vaihdoin kosteusohjatun minimitehon ykkösestä kakkoselle, varaajan lämpötila nousee huomattavasti hitaammin. Ei ole enää kompressori pysähtynyt. Muutenkin kakkosteho tuntuu sisäilman raikkauden kannalta paljon paremmalta, vaikka se kuluttaa talvisin enemmän sähköä. Varmaan arvon nilanistikollegat ovat asiaa tutkineetkin ja voisivat laittaa tänne tietoa sähkönkulutuksen eroista talvella. Kuinka monta kilowattituntia enemmän kuluu päivässä kakkosteholla verrattuna ykköseen?
Taidan tiputtaa tehot ykköselle vasta, kun pakkasta alkaa olla yli kymmenen astetta. Täällä etelässä tuollaisia päiviä ei onneksi ole kovin montaa.
Tässä kuva ohjauspaneelista tältä aamulta. Nyt lukemat ovat mielestäni hyvät. Varaajan lämmöt ovat vaihdelleet välillä 58-72 astetta.
Kuvassa näkyvä häly on muistutus suodattimen vaihdosta.

Eikä siis vain piirustusten takia otettu lakimiestä vaan täällähän oli vaikka mitä päin prinkkalaa.