Asia kyllä pikemminkin niin päin, että auringon säteilyn voimakkuus aiheuttaa paneelin kennojen sisäisen virran, jonka voimakkuus on verrannollinen säteilytasoon ja tuo virtaa purkautuu kennon sisäisen PN-liitoksen kautta, joka muodostaa virran aiheuttaman logaritmisen jännitteen tuon liitoksen ylitse myötäsuuntaan. Hyödyksi saatava teho otetaan tuon liitoksen rinnalta ja kennojahan sitten kytketään sopiva määrä sarjaan.
Sisäinen resistanssi ei muutu säteilyn voimakkuuden takia, vaan virran takia (siis jännite kasvaa logaritmisesti virrasta riippuen, mutta tuohan on virta, josta osa voidaan käyttää hyödyksi liitoksen ulkopuolella; jos jännitteen annetaan kasvaa optimin yläpuolelle, yhä suurempi osa tuosta sisäisestä virrasta hukkautuu tuossa sisäisessä PN-puolijohdeliitoksessa).
Kukin kenno on kuin PN-diodi, jonak lävitse kulkee säteilytasoon verrannollinen virta ja riippuen jännitteestä, jolla tuota diodia sen rinnalta kuormitetaan, saadaan tietty määrä teho hyödyksi. Käytännössä ooptimaalisella jännitekuomalla pieni osa hukkautuu tuossa sisäisessä PN-diodiliitoksessa, mutta jännite on laskenut kuormittamattomaan jännitteeseen nähden niin vähän, että pääsosa virrasta saadaan hyödyksi. Ja jännite on aika lähellä kuomittamatonta jännitettä, koska tehohan on virta x jännite. Kennojen ja paneelien sisäinen johdotus ja muu kytkentä hiukan mutkistaa tilannetta, mutta suhteellisen vähän, sillä johdotus on mahdollista rakentaa hyvin johtavaksi.
Lisäys: Lisätäänpä vielä, että virran syntyminen edellyttää energiaa (elektroni/aukkotasolla), mutta tuo energia ei riipu säteilyn voimakkuudesta, vaan säteilyn eli valon väristä. Valon väri ja fotonien energia kuitenkin eroaa aika vähän tummapunaisesta violettiin ja kun materiaalit on lisäksi optimoitu runsaasti esiintyville (keskiväristen, energiaedustavuuden kannalta painottaen jonnekin sinivihreän alueen) fotoneille, värin ja varauksen kuljettajien (aukkojen ja elektronien) energiaerot (so. jännite-erot) voi unohtaa. Eli valokvantti antaa suunnilleen tietyn jännitteen ja niiden lukumäärä on verrannollinen tuotettuun sisäiseen ja enemmän tai vähemmän ulkoisesti hyödyntämiskelpoiseen virtaan.