Passiivista rahaa on ja määrä kasvaa (käytännössä rahan lainaamiseksi toisaalta valtion kassan paikkaamiseen ja toisaalta kannattaviin kasvutoimiin ulkomailla nuo kanavoituvat). Noiden kanavoimisesta kasvua ruokkiviin investointeihin ei valtiovarainministeri eikä hallitus kokonaisuudessa tunnu kantavan suurta huolta (valitettavasti oppositio ei vaikuta tässä suhteessa yhtään uskottavammalta).
Erikoinen kukkanen on ekonomistien järjestään arvostelema listaamattomien yritysten osinkoverotusten säännöstö, jota sovelletaan veronkierron rajaa hipovin käytännöin, mutta johon ei ole valtiontalouden tilanteen takia tarkoitus koskea. Tuohan on tavallaan yritystukea (verohuojennustyyppistä kuten valtaosa yritystuista), jolla yritysten omistajia kannustetaan kuppaamaan varoja yrityksen taseesta omaan käyttöön veroalennuksin sen sijaan, että yritys sijoittaisi omia varojaan kasvuun ja kilpailukykynsä kohentamiseen. Eivät omistajan kuittaamat rahat mene keskimäärin senkään vertaa kasvun tukemiseen Suomen kansantalouden tai Suomen valtion kannalta myönteisesti kuin mikä tahansa säästöihin ja finanssisijoituksiin kanavoituva henkilökohtainen ylijäämä ja kiusaushan lienee käyttää verohuojennettuja tuloja puhtaaseen kulutukseenkin. Viron taloushan esimerkiksi nousi aikanaan, kun yritykseen jätetyt varat päin vastoin säädettiin verovapaiksi, eli juuri toisin päin kuin Suomessa toimitaan.