Sääennuste kertoo lounaaseen tukevaa plussakeliä, joten laitetaan jo nyt puulämmitys tältä kaudelta pakettiin. Alapalokattila on
Kalvis K-2-12N Virosta Laurilta ja sille löytyi paikka ex-öljykattilan kohdalta uudella reiällä hormiin. Öljykattilan perua hormissa on ~7 metrin 120 mm hst-putki, joka ei ihan osunut puukattilan 160 mm minimivaatimuksiin. Mutta eipä Kalvis siitä mitään tiedä ja veto toimii hyvin. Hormiliitos on tehty 160 mm putkella (Toru-juri) kahdella 45 asteen säädettävällä kulmalla ja suoran putken osilla, jossa yhdessä kääntöpelti.
Iloista tekniikkaa oli kattilan mukana sekä oheistuotteina:
- Laddomat 63C latauspumppu ja savukaasutermari hormiliitokseen, pumppu saa virtaa, kun savukaasut on 70C. Aluksi oli 120C, mutta jälkihiillos tuntui nostavan kattilan oman vesitilan lämmön kohti 100C, joten nyt vesi kiertää kauemmin. Laddomatissa on termostaatti ohjaa venttiilejä ja kolme lämpömittaria näyttää lämpötiloja.
- Hätäjäähdytys ja vesitermostaatti 95C kattilan kyljen kierukan liitäntöihin. Kun kiertovesi nousee 95C, niin päästää kylmää vettä kierukkaan jäähdyttäen kattilaa. Jäähdytysvesi päätyy viemäriin.
- Mekaaninen analoginen savukaasumittari hormiliitännässä. Sitä tulee seurattua eniten, kun se reagoi välittömästi palotapahtumaan. Normisti meillä on siinä 250-300C, kun palaa hyvällä vedolla vaaleankellertävällä liekillä. Tuo on varmaan niin kattilakohtainen kuin vain voi olla. Itse olen tykännyt paahtaa reilusti, vaikka hyötysuhteen kustannuksella, kunhan ei nokea paikkoja.
- Kattilasta varaajaan olevassa putkessa on lisäksi yhdistetty lämpö-/painemittari ja 1,5 bar varoventtiili viemäriin sekä venttiili ilmausta varten.
- Toisioilman säätö löytyy kattilan kyljestä ja siitä kurkistamalla näkee liekin.
- Ensiöilman säätö tapahtuu tuhkaluukun kautta ja sitä ohjataan vesitilan lämmön mukaan termostaatti/vipuyhdistelmällä, joka ketjun avulla avaa ja sulkee ensiöilman säätöä. Eli aluksi ensiöilman luukku on auki ja sulkeutuu lämpöjen noustessa. Termostaatin säätöpyörällä ja vivun pituudella saa säädettyä luukun käyttäytymistä. Periaatteessa se toimii hyvin, koska aluksi tarvitaan ilmaa kattilan lämpöjen nostoon. Kun sopiva lämpötila on saavutettu, niin luukulla pidetään palotapahtumaa aisoissa.
- Arina on valurautaa ja sen alla on mekanismi, jolla ulkoisella polkimella voi sitä ravistaa, jos haluaa tulta kohentaa tai kattilan puusäiliöstä klapit holvailee eikä valu arinalle päin. Tuota tulee poljettua, kun savukaasulämmöt putoilee 200C tai alle ja vähän muutenkin joskus. Upea mekanismi, sillä klapiluukun avaaminen tuhauttaa helposti savuja sisälle. Se pitääkin avata ensin pari milliä ja odottaa 5-10 sekuntia ja sitten hiljaksiin availla enemmän.
Puusta pitäisi saada sen sisältämät kaasut syttymään, joten palotapahtuman on oltava riittävän kuuma. Ensiöilmaa riittävästi kuristaessa alkaa kitupoltto, joka palaa hissukseen ja kaasut häviää hyötysuhteen mukana palamattomana taivaalle. Sen sijaan kertyy nokea pintoihin. Siksi olen polttanut sopivan määrän klapia kerrallaan hyvällä vedolla ja se on sitten siinä. Kun liekki muuttuu sinertäväksi, niin minusta tuntuu, että silloin ei tehot ole enää kohdillaan, mutta se on vääjäämätöntä, kun viimeisiä klapeja poltetaan.
Alapalokattilan ominaisuus näyttää (interwebbikin sen vahvisti) olevan pien kertyminen klapisäiliöön, kun puut hiiltyvät lämmöstä. Sen pitäisi olla siis normaalia. Klapisäiliön syvyys on ylhäältä 34 cm ja alempaa pikkasen enemmän. Onneksi nyt on klapikoneen tekemät puut ja ne ovat aika tarkasti 33 cm. Itse pätkin kuitenkin 30 cm mittaan.
Syyskuusta 2022 huhtikuun alkuun on poltettu 74 pesällistä eli tyypillisesti 8,3-8,8 kg kerrallaan. Joo - punnitsen puut henkilövaa'alla omassa 333 mm levyisessä vanerilaatikossa. Välillä on ollut alle 8 kg ja toisinaan yli 9 kg. Pulma on paineiden nousu lämmön noustessa 1,5 bar tuntumaan, mutta tähän on jo korjaussarja olemassa. Sekapuuta on mennyt 615 kg, josta 4,15 kWh/kg saa bruttona 2550 kWh. Varaajan veteen olen (mahdollisesti virheellisesti) laskenut saavani 1340 kWh (52 %), jos kattilan kokonaishyötysuhde olisi 65 %. Sille ilmoitetaan 82 % hyötysuhde. Puuta poltettaessa hyötysuhteet korjataan helpoimmin laittamalla enemmän pökköä pesään, joten oma kiinnostus on lähinnä laskutulosten keskinäisessä vertailussa. Hintaa poltetuille klapeille on kertynyt laskennallisesti 47 €, kun ilmaispuillekin olen laittanut parikymppiä tms. per satsi. Irtokuutioina klapia on poltettu ~2,5 m3 ja pinokuutioina ~1,5 m3.
Puuta olen poltellut aamulla ja/tai illalla, kun on ollut pakkasia (-5C ainakin). Ensin olen tehnyt sytytyspanoksen sormenpaksuisista ja antanut sen palaa melkein hiillokselle. Sen jälkeen lisännyt pienempää klapia muutaman, seuraavaksi isommat ja lopuksi kerros pienempää. Aika hyvin panos on palanut nostaen palokaasut ensin 300C ja joskus ylikin. Siitä se on tasaantunut 250-300C väliin, kun kattilan lämpö on noussut 60C:hen ja lopuksi hiipunut hiillokselle. Eipä siihen ole juuri tarvinnut puuttua, mutta mielenkiinnosta sitä olen katseella seuraillut. Savuja ei piipusta juuri tule, vaan pakkasilla näytti olevan enemmän haihtuvaa höyryä ja nyt valoisalla näkyy vain väreitä. Yksi rajanaapuri meillä on ja siellä lämmitys tapahtuu pelkästään puulla joko hellassa tai kaminassa, joten molemmilla on niin paljon nokea nenässä, ettei sinne herneet enää mahdu.
Kuutisen tuntia menee poltosta, kunnes vilppi käynnistyy varaajan jäähtyessä ja tekee 40-60 min pyräyksen ja seuraavalla kerralla jaksaa useamman tunnin. Vilppiä en ole sammuttanut, vaan se sammuu itsekseen, kun varaaja lämpiää.
Kaikkea voi viritellä ja omassa aatoksessa on ensiöilman ketjusäädön varustaminen jousella, joka sallii ketjuun vähän pelivaraa. Aluksi ensiöilma olisi niin auki kuin ketju jousineen vapaasti sallii eli 10-15 mm. Kun palotapahtuma vakiintuu kattilan lämmettyä, niin jollakin säädettävällä mekanismilla pakottaisin ensiöluukun ~7 mm auki (siinä puut palavat hyvin) ja jousi antaisi periksi. Jos sattuu laittamaan pökköä isomman mällin ja lämmöt nousee kattilassa liikaa, niin termostaatin ohjaamana ensiöilman luukku sulkeutuisi luukun oman säätöruuvin määrittämään minimirakoon. Tuolla palo lähtisi reilusti liikkeelle, panos palaisi tasaisesti eikä ylilämpöjä pitäisi tulla hätäjäähyn kiusaksi, ainakin teoriassa.
Jos ihan oikeaksi puulämmittäjäksi haluaisi, niin 500 ltr varaaja tarvitsisi kavereita. Näillä näkymin pumpataan lämmöt pihalta ja puulla avitetaan halujen ja tarpeen mukaan. Klapien kanssa on ollut kiva touhuta, vähän kuin olisi hupia ja hyötyä samanaikaisesti.