UV-säteilyn lisäksi muovien kanssa kemiallinen kestävyys on ihan sikamonimutkainen juttu.
Muovien kanssa ei tapahdu korroosiota niinkuin metalleilla, mutta polymeeriketjut kyllä hajoavat ja se tapahtuu salakavalammin ja eri tavalla kuin metallin korroosio, hapertumisena mikä ei näy päälle mitenkään. Toinen osa kestää 50 vuotta, toinen hajoaa vuodessa. Kloori-ionin määrä, veden happamuus tai emäksisyys, kaikki vaikuttaa.
Tästä syystä vesisysteemeihin ei ole kuin ihan muutama muovilaji jotka toimivat, PVC, PP, PE, PEX. Esim. nylon ei toimi, POM on kaikista kauhein, hapertuu täysin muutamassa kuukaudessa sopivanlaisessa vedessä ja toisenlaisessa vedessä tuntuu kestävän.
Luulen että pelkkä oikea muovilaji ei riitä, vaan siinä täytyy olla muovin laatu viimeisen päälle kunnossa, oikeanlaiset lisäaineet ja pehmentimet, ei epäpuhtauksia.
En epäile etteikö suuri osa nyt markkinoilla olevista muovituotteista olisi varsin kestäviä vaikka 100 vuotta valolta suojattuna. Toisaalta en ole varma.
Toisaalta on niitä huonoja metallieriäkin sattunut, kuten 80-luvun lopun 30 vuodessa pilalle syöpyneet Outokummun "meillä on maailman paras laatu" ongelmakuparit.
Ei minkään tuotteen kestävyydestä oikein voi olla 100% varma.