Ihan jos laskee paljonko maakaapelin kapasitanssiin menevä virta olisi, niin huomaa että 400 kV (tai 230 kV maata vasten) jännitteellä 50 Hz:llä virta kasvaa äkkiä niin suureksi, että koko johdon siirtokapasiteetti menee kaapelin kapasitanssin lataamiseen ja purkamiseen. DC on yhtään pitemmillä suurjänniteyhteyksillä ainoa järkevä vaihtoehto.
Tuolta esim. 1200 mm² 110 kV suurjännitekaapeli:
Käyttökapasitanssi 0,26 µF/km. Ei kuulosta paljolta, mutta kilometrille se tekee kapasitiiviseksi reaktanssiksi 12,2 kΩ ja 110 kV pääjännitteellä vaihejännite maata vasten on siis 63,5 kV ja tuosta saadaan pelkäksi eristeen varausvirraksi 5,2 A/km. Nyt kun johdon kuormitettavuus on maassa parhaimmillaan 890 A, maksimipituus pelkälle kaapelille olisi n. 172 km, jolla ei enää tietenkään voitaisi siirtää yhtään tehoa, koska kaikki virta menee itse kaapeliin loistehoksi.
En jaksa uskoa että edes tyhjö olisi riittävän pienikapasitanssinen että AC-maakaapeli olisi mitenkään järkevä pitkillä yhteyksillä. Ainut vaihtoehto olisi kasvattaa johtimen halkaisijaa, joka taas on ihan järkyttävän kallis vaihtoehto. Ei ihme jos DC-yhteydet kiinnostaa.
t. Janne