jarkko_h
Vakionaama
Suomessa ei taatusti olisi tällä hetkellä kuin murto-osa nykyisestä tuulivoimakapasiteetista, ellei syöttötariffituki olisi luonut alan vaatimaa palveluliiketoimintaa ja hallintokäytäntöjä tasolle, jolla laajempi kaupallinen toiminta saatiin kannattavaksi. Maailmassa on aika vähän (jos ensinnäkään) puhtaasti markkinatalous-kapitalistiselta pohjalta ponnistavia menestyviä talouksia.
Olen eri mieltä. Hallintokäytäntö oli jo aika hyvässä iskussa ennen syöttötariffia ja itse tariffi ei kyllä tätä edesauttanut eikä myöskään ratlaissit hallinnon resurssipulaa. Käytännöt ja asetukset olivat valmistuneet tai valmistumassa tuesta riippumatta.
Winwindin konkurssi vapautti ison määrän resursseja ja huippuosaajia alalle. Tästä syntyi 5 merkittävää yritystä jotka toimivat pian myös Ruotsissa ja olivat selvinneet ilman Suomen syöttötariffeilla.
Tällä hetkellä tuulivoima-ala kärsii jo krapulasta. Syöttötariffikoneet aiheuttavat turhaan markkinahäiriötä.
Toki tariffi nopeutti asioita jonkin verran, mutta on turhaa puhua että tuulivoimaa ja osaajia olisi nyt vain murto-osa ilman tariffeja. Nuo tariffit olivat äärimmäisen taitavan lobbauksen tulosta ja vielä tänäänkin osa toistaa lobbaajien vanhaa mantraa.
Väitän että kannattavuus ei ole ollut rakentamisen isoin pullonkaula vaan hallintokoneiston resurssit. Jos tuo syöttötariffi olisi ollut esim. meljäsosa ja pieni osa siihennkäytetyistä massiivisista kuluista olisi käytetty edes kaavoituksen ja oikeusasteiden resurssointiin olisi meillä paljon pienemmällä tulimäärällä sama määrä tuulivoimaa - paljon enemmän markkinaehtoisesti.
Viimeksi muokattu: