Se on tämä juonne erinomainen, sekä hyvässä, että pahassa. Hyvä siinä mielessä, että täällä saa Daikinin toiminnasta syvällistä tietoa ja käyttövinkkejä, joita melko alkeellisesta käyttöohjekirjasta ei saisi.
Mutta pahasta on se epävarmuus, joka pumpun hankkimista miettivä joutuu kohtaamaan, osaanko käyttää noita Daikinin monimutkaisia ja päällekkäisiäkin säätöjä, ja joutuuko pumppuni hullunkiertoon ja johonkin muuhun luuppiin, ja pitääkö kone avata, katkoa jumppereita ja peitellä ja taivutella antureita, tai vaikka mitä. Pitääkö hankkia Linux-tietokone, alkaa oppia ohjelmointia ja ostaa Raspberry Pi ja tehdä ihan oma lämpöpumpun ohjaus.
Ei, sanon minä. Ei pidä alkaa mennä laukalle tai pelätä. Merkistä riippumatta, huolellinen asennus, sitten kone käyntiin, lämpötila valitaan halutuksi ja sitten eletään sen kanssa. Ihan koneen omien ominaisuuksien mukaan saa enimmät lämmöt sisälle, ja sohva sopivasti lämpimän alle, ja päikkärit voi ottaa, kuin lämpimässä maidossa nukkuisi. Daikiniin erityisesti liittyy huolta näistä ulkoyksikön ottotehoa rajoittavista säädöistä, tarveohjaus, hiljainen tila, ym. Rentoudutaanpa nyt. Kyllä se Daikin toimii ihan hyvin, vaikka vain osaisi valita kaukosäätimestä auringonkuvan ja naputella lämpöpyyntiä ylös ja alas.
Jos on ihan normi 16A liitäntä, kyllä se kestää hyvin Daikinin täydet ottotehot. Jos asuntona on vanha rintsikka, joka ottaisi suorallasähköllä pakkasella 4-6 kW tehot lämmityksestä, kyllä silloin ilpin pitää olla asetettu täydelle teholle. Ei millään 500W ottoteholla sentään kymmenkertaista lämmityssiirtotehoa saada aikaiseksi, vaikka sulatusvälin saisi viikon mittaiseksi.
Sulatukset. Kuura tulee ulkoyksikköön väistämättä jonkun ajan kuluessa. Tuntuma on tullut, että myös sulatusten välillä siirretty lämpöenergian määräkin vaikuttaa. Ymmärrän sen, että pienillä tehoilla ajettaessa tarpeettomat sulatukset ärsyttävät. Mutta jos taloa lämmitetään täydellä teholla, kyllä se ulkoyksikkö aikamoisen tukkeutunut kuurapallo on, ennen sulatuksen alkamista. Se iso jäätorni siinä alla ei ole syntynyt tyhjästä, vaan kerroon tarttuneesta tukkivasta kuurasta. Kun ulkoyksikkö on lumipallo, eipä se kohta toimi ollenkaan, nuo Mitsubishit jäävät olemaan hiljaa, sisäyksikön alahuuli hiukan lerpallaan, ja talo kylmänä. Sitten kahlataan sinne hankeen ja havaitaan lumipallo, joka on sisältä jääkuori. Menee siinä aikaa ja vaivaa, kun käärii ulkoyksikön pussiin ja lämmittää ulkoyksikön lämpimäksi. Vesiämpäreitä ei ole huvittanut kanniskella enää vuosiin.
Paljon enemmän kotona tosiaan harmittaisi kokonaan umpeen jäätynyt ulkoyksikkö, jossa puhaltimen muovisiivikko on kuin rotan syömä työmatkan aikana kertyneen jään nakertamana. Valvontatarpeen vähäisyys on myös laitteen etu, jos sellainen ominaisuuksissa on.
Pidän tehokasta sulatusta varmatoimisuuden merkkinä, ensimmäinen Daikin joka meille tuli lähes kaksikymmentä vuotta sitten, oli siihen aikaan alan tehokkaimpia sulattajia. Pakkasella vaan höyry pöllähti matalaa auringonnousua vasten, eikä vettä kerinnyt siihen kekoon jäätyä kovinkaan paljon. Kollegat olivat sitä mieltä, etteivät ilpit kelpaa mihinkään, kun kaksi kertaa viikossa kantoivat ämpärillä lämmintä vettä ulkoyksikköjensä sulatukseen. Minä ihmettelin asiaa, mutta huomasin kyllä myöhemmin, että pumput ovat erilaisia tässä suhteessa. Esimerkiksi tuo Gree kyllä sulattaa ahkeraan, silti kennon pääty on pitemmällä pakkaskaudella löysän jääkuoren peitossa, sopivalla lumituiskulla palloksi jäätymisiä on muutama sattunutkin.
Tämä pitkä juttu on lähinnä sydämeni vuodatusta, että Daikinia harkitsevan uuden ilp- käyttäjän ei pidä huolestua, jos ei käsitä kaikkea näitä erikoisuuksia ja kotiautomaatiota. Lisäksi tunne siitä, että menettäisi energiassa tosi paljon, jos ei säätäisi kaikkia säätöjä ihan piukeaksi. Ei ehkä ole noin. Useimmat käyttäjät saavat automaatilla melko täyden hyödyn valmiiksi.
Tämä kirjoitukseni ei siis ole kritiikkiä oikeastaan mihinkään, vaan pyrkimys toivottaa uusia harrastajia tervetulleeksi, ja lisätä uskallusta hankkia Daikin ensimmäiseksi ilmalämpöpumpuksi.
-SS-