Espejot
Hyperaktiivi
Kaupunki on teettänyt suunitelmat joten korjaus maksetaan omasta pussista. Oletusarvoisesti.
Perusputkityökysymyksiä
- Keskustelun aloittaja pmj
- Aloitettu
Kuuman ilman avullako noita olisi paras suostutella suoristumaan? Käsin vääntämällä vasemmanpuoleinen melkein antautui kohdilleen, oikeanpuoleinen tuntuu olevan luonnostaan niin käyrä ettei suostunut tottelemaan lievää suostuttelua.. Seinäkiinnikkeet kyllä elää putken mukana tarpeen mukaan.
Sen avulla sen saa ainakin lämpimänä taivutettua suoraksi. Eri asia sitten mitä tapahtuu kun se jäähtyy. Suoristaminen on ainakin turvallisempaa kuin mutkan tekeminen, koska ei ole vaaraa siitä, että se menee lyttyyn liiasta taivutuksesta. Jäähtyminen kestää kauan aikaa. Voisi olla hyvä laittaa suoristettaessa jokin metalliputki tai tanko putken sisään siksi aikaa että se jäähtyy huoneenlämpötilaan asti.
Oliskohan suoristaminen pitänyt tehdä ennen kuin tuon liittimen siihen puristaa päähän jos putkea aikoo kuumentaa?
Espejot
Hyperaktiivi
Ei noita käänellä suoriksi sen enempää kuin suostuvat, normaalisti.
Espejot
Hyperaktiivi
Jos isommat putket isomissa kohteissa saadaan ilman kuumailmapuhallinta niin onnistuu se OKT-luokassakin, luulisin. Suuntasin katseeni putkivalmistajan asennusohjeeseen, onko siellä mainittu kuumailmapuhallin. Jos ei niin sille on varmasti syynsä. Tietämättä tämän enempää itse näkisin kuumailmapuhaltimen enemänkin riskinä ilman että asian varmistaa valmistajan ohjeista. Joskus etsin kuumailmapuhalinta missä on elektroninen termostaattii... onko sellaista olemassa. Saisi riskiä pienennettyä.
Viimeksi muokattu:
Tee kotelo eristyksen jälkeen ympärille jos noin haittaa. En kans enempiä yleensä oikaise noita, kunhan saan vaan tukevasti asettumaan seinään kiinni. Toki hiukan, mutta ajan kanssa järkevästi ja siististi laitettua.
Kuumailmapuhallin ei käy edes mielessä, ettei missään nimessä käy väärin ja joudu vaihtelemaan pahimmassa tapauksessa.
Kuumailmapuhallin ei käy edes mielessä, ettei missään nimessä käy väärin ja joudu vaihtelemaan pahimmassa tapauksessa.
Ei se muuten haittaa, mietin vaan mitä helmiliitos tykkää jos kovasti jää jännitykselle siitä liitoskohdasta missä muoviputki kankeaa vinoon ja kupariputki sitten pitää sen suorassa. Ehkä turhaa huolta, tulipahan vaan mieleen ennen kuin alan tuota väsäämään että onko jotain kikkakolmosta vai annanko mennä vaan 
Kannakoit vaan silleen että ei tulisi kingerrystä. Ja samalla suoraan siististi, helppoa, eikös?
Ja kait muistit tukiholkin muoviputken sisälle. Herkästi meinaa unohtua.
Ostin mm 100 kpl kannakkeita ja ne tukiholkit
Kellarinlämmittäjä
Oppimiskäyrällä
Ei se muuten haittaa, mietin vaan mitä helmiliitos tykkää jos kovasti jää jännitykselle siitä liitoskohdasta missä muoviputki kankeaa vinoon ja kupariputki sitten pitää sen suorassa. Ehkä turhaa huolta, tulipahan vaan mieleen ennen kuin alan tuota väsäämään että onko jotain kikkakolmosta vai annanko mennä vaan
Itse olen käyttänyt semmoista kikkakolmosta, että kiristää sen helmen ensin paikoilleen suorassa irtonaisten liittimien avulla ja vasta sitten kiinnittää PEX-putken siihen varsinaiseen liittimeen. Helmi tulee istumaan suoraan ja ajan oloon se PEX putki kyllä antautuu.
Kupari putkeen tämä ei niin oikein sovi kun se ei anna periksi - ei heti eikä ajan oloon. Jos kupariputkesessa on esim. tinattuja kapillaariliitoksia, ne kun lämmittää niin jännitykset laukeaa.
Kellarinlämmittäjä
Oppimiskäyrällä
Noissa "kunnon liittimissa" tiivistys tapahtuu pieneen sisäporkkanaan. Nykyisissä muotoiluissa on sentään tukea kovasti siitä ympäriltä, mutta itselläni oli semmoisia 1. sukupolven liittimiä, missä kaikki oli sen pienen PEXin sisälle menevän porkkanan varassa. Sen porkkanan kuin sai poikki niin siitä sitä sihinä alkoi - seinän sisällä. Ajan oloon se messinki oli muuttunut lujuudeltaan hapankorppua vastaavaksi. Jos nuo liittimet ja jakotukit ovat jotain rosterin kaltaista materiaalia, sitten ne voi kestää kauankin.
Sinkkikato tekee tuollaista. Muuttuiko se myös väriltään kuparisemmaksi?
Kellarinlämmittäjä
Oppimiskäyrällä
Kyllä, se oli semmoista juuri hapankorpun väristä, ruskeaa. Ei enää ollenkaan messingin näköistä. Ainetta ei sinällään ollut silmin nähden kadonnut eli se ei ollut ohentunut.
Sinkki katoaa rakenteesta ja kupari jää jäljelle. Samalla se muuttuu hauraaksi ja sitten murtuu. Sinkkikadon syntyminen vaatii sopivat olosuhteet esim. happi vedessä lisää sitä mutta syitä on muitakin. Sinkki yksinkertaisesti liukenee veteen.
Eipä tuo mikään ongelma ollut, ihan nätisti siniraita taipui kohdilleen, eli ei mitään järkyttäviä jännityksiä kupariliitokseen kohdistu.
Seuraavaksi varmaan sitten täyttö, ilmaus, paineistus ja vuotavien liitosten korjaus ennen eristystä
Sen jälkeen pääsee lämmityspiirejä kytkemään, onneksi vähän pienempi jumppa kuin tuo keruu.Perunalla otettu kuva:
Käyttövesilaitteisto näkyykin myös tuossa keruun kurttuputkien takana/vieressä. Ne saa ensi kesänä uudet järkevämmät paikat ja samalla keruuputket saa tuotua suoraan seinään kiinni. Sen verran jätin kupariputkiin varoja että tarvittaessa niitä saa jatkettua jos keruuputkien siirto seinän viereen sitä vaatii..
Ps. Kokeiluun menee myös IV:n esilämmitys/-viilennys, viilennyshaarat takaseinällä odottelemassa käyttöä
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Mikä olis keruupiirille sopiva esipaine ja täyttöpaine 2-kerroksiseen rakennukseen, se IV-patteri siis tulossa yläkerran katonrajaan?
Kannattaako keruupiirin paisari olla paikallaan piirin täytön aikana vai laittaa kiinni vasta kun piiri on täytetty ja ilmattu? Tuossa paisarissa on joku automaattisesti sulkeutuva liitin, eli kun paisarin ruuvaa irti niin seinätelineessä ja paisarissa menee "sulut" kiinni. Ei siis välttämättä tarvisi tuota paisaria ruuvata kiinni kuin vasta paineistuksen ajankohtana.
Kannattaako keruupiirin paisari olla paikallaan piirin täytön aikana vai laittaa kiinni vasta kun piiri on täytetty ja ilmattu? Tuossa paisarissa on joku automaattisesti sulkeutuva liitin, eli kun paisarin ruuvaa irti niin seinätelineessä ja paisarissa menee "sulut" kiinni. Ei siis välttämättä tarvisi tuota paisaria ruuvata kiinni kuin vasta paineistuksen ajankohtana.
Viimeksi muokattu:
Eikös staattinen paine lasketa paisarin tasosta ylimpään verkoston kohtaan, eli kun mulla paisari alakerran kattoa lähellä tulisi IV-patterille kokeuseroa paisarista ~3,5 metriä.
Paisari 18 litranen, varoventtiili 1,5 bar.
Tuo IV-patteri ei ole tulossa (eikä putkituksia sille) kuin aikaisintaan vuoden päästä.
Olisko parempi säädellä paineet alkuun sitten nykyisen todellisen tilanteen mukaan, eli että paisari on samalla tasolla kuin ylimpänä tällä hetkellä kulkevat keruuputket ja sitten kun IV-patteri on aikanaan kytketty, säätää uudelleen sen korkeuseron mukaan
Juu ei, mietin vaan että onko jotain nyrkkisääntöä että sen paisarin saa aina "kohdilleen" eli ei liian tyhjäksi tai liian täyteen nestettä.
Jotain koittanut asian tiimoilta selailla, meniskö tää "hihavakio" pahasti pieleen keruun ja lämmityspiirin osalta okt-mittakaavassa lattialämmityskäytössä (miksei muissakin sovelluksissa):
Esipaine: staattinen paine (0,1 bar/metri paisarin ja piirin korkeimman tason välinen etäisyys) + 0,2 bar
Järjestelmän paine/täyttöpaine (mikä on oikea termi..): esipaine + 0,2 bar.
?
Jotain koittanut asian tiimoilta selailla, meniskö tää "hihavakio" pahasti pieleen keruun ja lämmityspiirin osalta okt-mittakaavassa lattialämmityskäytössä (miksei muissakin sovelluksissa):
Esipaine: staattinen paine (0,1 bar/metri paisarin ja piirin korkeimman tason välinen etäisyys) + 0,2 bar
Järjestelmän paine/täyttöpaine (mikä on oikea termi..): esipaine + 0,2 bar.
?
Tuo tavallaan käytännössä minimoi verkoston kiertoveden tilavuusvaihteluista ym. johtuvat verkoston painemuutokset, eli juuri 0,2 bar suurempaan tarkkuuteen on vaikea päästä. Omasta mielestäni moinen on hyvä tavoite. Toisaalta, kun ollaan noin lähellä verkoston painetta esipaineenkin kanssa, jo 0,2 barin paineen pudotus verkon puolella saakin sitten paineen romahtamaan, jos vähänkin katoa lisää. Tarkkailukin edellyttää aika täsmällisiä mittareita ja/tai niiden hälytysasetuksen säätämistä. Ehkä siksi harkitsisin hiukan suurempaa tavoitepainetta painetta verkoston puolelle ja hieman matalampaa esipainetta. Mitenkähän olisi, jos vähentäisi juuri tuon 0,2 bar esipaineesta ja asettaisi verkoston paineen täytettäessä 0,5 bar esipainetta ylemmäs?
pökö
Kaivo jäässä
Paisuntasäiliö täynnä eikä paisuntatilaa ole ?
En oikein snaijaa, mitä tarkoitat, mutta jos esipaine säädetään putkiston korkeuseroon perustuen niin, että paine vastaa verkoston korkeimman kohdan vesipatsaan korkeutta, paisuntasäiliöön alkaa virrata vettä siinä vaiheessa, kun verkoston ylimpään kohtaan nousee ulkopuolta suurempi paine. Tällöin ilmausruuveista tulee ilma ulos avattaessa ja paisuntasäiliön joustavara on suurin mahdollinen käyttöolosuhteiden edellytysten kannalta. Suurempi esipaine toki parantaisi joustavaraa, mutta edellyttää myös vesiverkostoon eroa vastaavaa lisäpainetta, jotta paisuntasäiliössä olisi minkäänlaista joustovaraa. Toisaalta yhtään pienempi esipaine taas johtaa turhaan paisuntasäiliössä passiivisena lilluvaan vesimäärään, jota esipaineen vähyys ja pieni kaasumäärä ei pysty kumminkaan painamaan verkoston ylimpiin kriittisiin kohtiin tilanteessa, kun vettä on päässyt karkaamaan kriittinen määrä verkostosta.
Kalvopaisunta-astiassa vain kaasu joustaa, vesi ei käytännössä yhtään eikä ilman kaasun joustoa ja tilanteen kannalta riittävää painetta astiassa olevasta (ylimääräisestä) vedestäkään ole hyötyä.
pökö
Kaivo jäässä
Jos laitat verkostoon vesipaineen 0,5 bar yli paisunnan esipaineen sinulla saattaa paisunta-astia olla täynnä vettä.
pökö
Kaivo jäässä
Ei ihan täyteen, mutta niin täyteen että joustot on vähäisiä.
Eikä ole. Verkoston paineen nousu 1 barin tasolla puristaa esipaineella 0,001 bar astiassa olevan kaasun 1/2 tilaan (siis puolet kaasua jäljellä), tasolle 2 bar 1/3 tilaan jne. Ikinä et saa astiaa täyteen vettä, ellei kaasu pääse vuotamaan astiasta pois.
Totta kai ne vähenevät alemmalla esipainella, mutta ei ole viisasta myöskään laittaa niin paljon esipainetta, että astiaan ei verkoston paineen ollessa vielä siedettävissä pääse lainkaan vettä. Vasta kun verkoston paine ylittää esipaineen, astiaan pääsee periaatteessa lainkaan vettä ja sitä ennen se ei jousta käytännössä yhtään.
Harrastelija
Vakionaama
Laittaa isomman paisarin niin vedellä on enemmän tilaa laajentua ja paineet vaihtelee vähemmän….
Toki jos paisari on rikki niin aivan sama minkä kokoinen paisari on.
Onko joku paisarimalli joka kestäisi paremmin lämmintä sijoituspaikkaa?
Vanhemmilla taitaa paisari olla vettä täynnä. Epäilen että johtuu lämpimästä paikasta kun ikää vasta jotain 7v.
Toki jos paisari on rikki niin aivan sama minkä kokoinen paisari on.
Onko joku paisarimalli joka kestäisi paremmin lämmintä sijoituspaikkaa?
Vanhemmilla taitaa paisari olla vettä täynnä. Epäilen että johtuu lämpimästä paikasta kun ikää vasta jotain 7v.
pökö
Kaivo jäässä
Noita täysiä paisareita on silti suomi puolillaan, aika uusiakin. Karkaako kaasu kalvonläpi kun vesipaineella runtataan vai venttiilistä koska kaasupaine kuitenkin saattaa pysyä kun ensin vesi poistetaan.
Tämä on totta ja tiedossa
Uskon puolestaan tuon, että "täysiä" paisareita on valtakunta pullollaan. Itse epäilen, että syy ei niinkään ole alkujaan asetetun esipaineen, vaan vuotavan shrader-venttiilin, venttiilikierteiden tiivistysten vuodon tai kalvon haurastumisen ja reikiintymisen tai sitten kalvon ja itse säiliön välisen tiivistyksen pettämisen. Noiden laatu vaihtelee ja tyypillisen kalvopaisunta-astian rakennekin on viimeksi mainituilta osin käsittääkseni vikaantumisherkkä.
Minkä linjasäätö ja miksi? Mitään käytännön eroa ei ole laittaako menoon vai paluuseen,
Sattui tuollainen löytymään hyllystä, voisin sen sovitella yläkerran 2-piiriselle tukille menevään putkeen. Ihan ns. varulta jos tasapainotus kerrosten välillä ei muuten onnistu. Helppo ja halpa olisi nyt se paikalleen värkätä.
Espejot
Hyperaktiivi
Jakotukkiin ja perinteisesti laitetaan paluuseen.
pökö
Kaivo jäässä
Et, tuo on sille oikea paikkaEli jos laitan alakerran teknisessä tilassa yläkerran jakotukin paluuputkeen niin en tule katumaan